Väittävät että psykoterapeutit ovat käyneet itse terapiassa. Psykoanalyysin tai hk. terapian.
Nykyisin tuo on varmaan enemmän kuin suositeltavaa.
Miten lienee, onkohan systeemiä laajennettu koskemaan kaikkia alalla olevia terapeutteja ym.
Ehkä se voisi olla opettava kokemus pitkään alalla olleillekin. Saattaahan se olla vähän nöyryyttäväkin.
Itse olen sitä mieltä että sen olisi oltava pakollinen myös "Pro" psyk:lle ettei omat tunnevaikeudet tule tielle (jos niitä on). :)
Samaistuminen asiakkaisiinkiin parantuisi.
Kaipa tuokin on rahakysymys.
Itse valitsisin terapeutin joka on käynyt terapiassa.
Nykyisin tuo on varmaan enemmän kuin suositeltavaa.
Miten lienee, onkohan systeemiä laajennettu koskemaan kaikkia alalla olevia terapeutteja ym.
Ehkä se voisi olla opettava kokemus pitkään alalla olleillekin. Saattaahan se olla vähän nöyryyttäväkin.
Itse olen sitä mieltä että sen olisi oltava pakollinen myös "Pro" psyk:lle ettei omat tunnevaikeudet tule tielle (jos niitä on). :)
Samaistuminen asiakkaisiinkiin parantuisi.
Kaipa tuokin on rahakysymys.
Itse valitsisin terapeutin joka on käynyt terapiassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
.
Omaa psykoterapiaa ei ole laajennettu psykoterapeuttien ulkopuolelle; raha- ja motivaatiokysymys ym.
Käytät samastus-termiä laajassa mielessä. Jos samastuu (identifioituu), on todella s a m a, mikä ei ole hyvä.
.
Niin tarkoitin samaistumista asiakkaisiin että tietää miltä tuntuu olla asiakkaana.
Tuli mieleen erään lääkärin sanomana: 'helvetti nuo hoitoalalla olevat on vittumaisimpia hoidettavia'. Muistan että usassa on tehty niinkin raju operaatio että opiskelijat laitettiin viikoksi petipotilaiksi.
En usko että terapeutin terapia on vahingoksi terapeutille. :)
Jos on niin ehkä ei sovi alalle.
Hyvä jos nykyään on pakollista.
Psykoterapeutti -nimikkeen käyttöoikeuden saamiseksi TEOlta on terapeutin käytävä myös oma koulutuspsykoterapia. Ilman sitä ei voi ammatissa toimia. Enkeli- ym huuhaa terapeutit on asia erikseen.
Käytännössä ei useinkaan terapeuteilla ole omaa terapiaa, koska suurin osa terapiasta tapahtuu mielenterveystoimistoissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa, perheasiain neuvottelukeskuksissa jne, joissa terapeuteilla ei ole yleensä ollut omaa terapiaa.
Tätä ei vaan nykyään saa sanoa psykoterapiaksi, se on keskusteluterapiaa, neuvontaa ja ohjausta jne.
Vaatimukset oman terapian määrästä vain ovat ihan käsittämättömän suuria ja perustuvat vanhakantaisille näkemyksille. Omakohtaista kokemusta terapiasta saa vähemmälläkin kuin useamman kerran viikossa vuosien ajan terapiassa laukkaamisella, ja suurimmalla osalla alalle aikovista ei tosiaan ole niin rankasti häikkää tunne-elämässä, että sitä vuosien ajan pitäisi setviä etukäteen. Omaan terapiaan voi hakeutua myöhemmin uudestaan, jos tuntuu siltä että ilmaantuu lisää selvitettävää, ja työnohjauskin olemassa. Minusta paljon vaarallisempaa on, että pitkän ja intensiivisen terapian koulutusvaiheessa läpikäyneet luulevat olevansa sen päätyttyä "valmiita" ihmisinä ja itsetuntemuksessaan erehtymättömiä.