tieto omaiselle elinajasta
paluumuuttaja
7581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
haluatko kertoa miehellesi.
mieti vaihtoehdot: kerrot ja hän elää loppuelämänsä odottaen ja peläten kuolemaa, masentuen ja eristäytyen pahimmassa tapauksessa.
tai kun hän ei tiedä (eikö tosiaan aavista, eikö todellakan kukaan ole kertonut miksi hoidot on lopetettu???) hän elää normaalia elämää ja odottaa töihin pääsyä ym. kumpi parempi?
kyse ei kuitenkaan ole "kuin" (pitkä aika tuossa tilanteessa) parista kuukaudesta jos oikein ymmärsin. luo hänelle mukavat viimeiset ajat. luulenpa että hänkin jossain vaiheessa tajuaa todellisen tilanteen. hae itsellesi sairaslomaa jos tuntuu rankalta!
sinun kannaltasi tilanne enemmän kuin ikävä, voimia!
Mieti kuitenkin myös sitä, oletko valmis elämään loppuelämäsi sen tiedon kanssa yksin, että valehtelit rakkaimmallesi pari viimeistä kuukautta. Jos se kaivelee nyt, saattaa silloin vielä pahemmin.
Ihmeellistä, että sairaalassa eivät ole sanoneet mitään, että potilas siis itse viimeisenä tietää, missä mennään. Se, että henkistä tukea ei saa, on täysin normaalia nykyään.I tse asiassa lääkärikäynti on "onnistunut" silloin, kun ei ole vittuiltu mistään vaikka potilaan lääkitystoiveita ei ole kuunneltu ja oireita on taas vähätelty. Terv. pitkäaikaissairas
Jaksamista!
ettei miehellesi olisi kerrottu ennustetta. Oletko kysynyt, onko hän jutellut itse lääkärin kanssa ennusteesta? Voihan olla, että hän ei halunnut sitä kuulla. Tai voi olla, että se kerrottiin, mutta hän työntää sen ajatuksissaan taka-alalle koska se on liian pelottavaa. Tai voi olla, että hän ajattelee kuolevansa pian, mutta sinun vuoksesi yrittää olla positiivinen ja puhua tulevaisuudesta. Entä jos koettaisit varovasti jutella hänen kanssaan asiasta, niin voisit saada selville, miten asiat ovat. Uskoisin kyllä, että miehesi on kuullut ennusteen, ellei sitten nimenomaan ole sen kertomista kieltänyt.
Olen aivan varma, ettei miehelleni ole kerrottu, koska minulle soitettiin ja sanottiin puhelimitse, että nyt puhutaan enää muutamasta kuukaudesta elinajan suhteen. Kysymys ei siis ole siis hänen halustaan kuulla tai ymmärtää.
Olen ollut yhteydessä lääkäriin ja kysynyt miksi minun pitää elää tämän tiedon kanssa ja hänelle ei kerrota, hän sanoi, että tule seuraavallekin vastaanottokäynnille tämän kuukauden lopulla, niin silloin he kertovat miehelleni.
Nyt en voinut enää salata, vaan kerroin hänelle ja hän ihmetteli miksi häneltä on haluttu salata asia.
Totuuden kanssa on kuitenkin helpompi elää.
Äitini kuoleman aikaan, meille lapsille ja puolisolle ei kerrottu ennakkoon. En tiedä oliko sitten äitini halunnut niin. Asian tietäminen olisi auttanut loppuajan käsittelyyn. Tavallaan odotimme koko ajan, että hän paranee. Toisaalta jälkeen päin ajateltuna henkilökunta antoi pieniä vinkkejä, niitä ei vain silloin surun keskellä ymmätänyt.
Otan osaa suruusi. Tilanteessasi, mielestäni sinullekin täytyisi antaa apua jotta jaksat selviytyä arjesta miehesi sairaudesta huolimatta. Esitän oman mielipiteeni sairauden kulun selittämisestä miehellesi, tosin kaikilla on omat vakaumuksensa mitä kunnioittaa. Itselläni oli kevääällä 1% mahdollisuus selvitä terveydentilastani, sairaudestani mikä minulla silloin oli. En halua kertoa siitä sen enempää. Minulle ei kerrottu tilanteen vakavuudesta kuin jälkeen päin, ja aikaani elettiin silloin tunti kerrallaan. Eniten minua loukkasi ulkopuolisten /ei sairaanhoitohenk.kunnan itse tekemät arviot, esim vanhempieni, jne. Sillä he kertoivat minulle kaiken, vaikken ollut siihen valmis, tästä seurasi masentuminen. Joten en ehkä suosittelisi vakavuuden kertomista, vaan että yrittäisitte viettää niin normaalisti ja kauniisti, mukavasti nämä viimeiset kuukaudet mitä on teille luvattu. ARjen voimaa sinne!
On olemassa laki potilaan oikeuksista. Potilaalla on oikeus saada kaikki tieto omasta terveydentilastaan. Eli myös se, ettei ole enää paljon elinaikaa.
Oma enoni sai sen tiedon. Aikaa oli muutama kuukausi ja oli kuitenkin hieno kokemus kaikille, kun ei tarvinnut salaila asiaa. Enoni itse otti asian todella hienosti. Omaisille se olikin vaikeampaa.