,,,mitä mieltä muuten olette,,,tuota,,vapaasta pikutuksesta,,,,,,,TYYLIKEINONA?!
vapaa pilkutus
tyylikeinona
18552
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Useimmiten ilmaus ”vapaa pilkutus” on yritystä selittää osaamattomuus tai holtittomuus hyveeksi. Tätä voi verrata vaikkapa ilmauksiin ”vapaa kasvatus" (= kasvatuksen laiminlyönti) ja ”vapaamielinen suhtautuminen omaisuuteen” (= varastelu).
Jollei osaa pilkuttaa, niin mieluummin sitten jättää pilkut pois kun räiskii niitä joka väliin.
Kirjoittaapahan siten kuin osaa ja paneepahan sitten kirjoituksen loppuun hyvänlaisen valikoiman ylimääräisiä välimerkkejä, joista tarkka lukija voi valita mieleisensä ja ripotella haluamiinsa väleihin.
Tätä periaatetta sovelsi vaimoni esimies joskus kolme vuosikymmentä sitten: hän tuhersi ajatuksensa kynällä paperille ja kirjoitti loppuun noita välimerkkejä, joista puhtaaksikirjoittaja sai ottaa tarvitsemansa.
”IBM-pallokoneet” olivat silloin likimain edistyksellisimpiä kirjoitusneuvoja joita toimistoista löytyi, ja työt oli eriytetty tarkasti. Ei puhettakaan, että joku esimiestason henkilö olisi istahtanut kirjoituskoneen ääreen, vaan noille töille oli omat tekijänsä.
”IBM PC” tuli vasta seuraavalla vuosikymmenellä mullistamaan toimistojen työnkulun.
IBM-pallokone oli kuitenkin PC:tä edistyksellisempi ainakin yhdessä suhteessa: siinä oli reaaliaikainen tulostin! Kun näppäintä painoi, niin kirjain oli samassa silmänräpäyksessä paperilla saakka! Sellaisesta me PC:n käyttäjät voimme vain uneksia.
Nykyään niistä on huutava pula. Sama koskee pisteitä: kun tarkoitetaan kolmea pistettä, lyödäänkin vain kaksi. Se tarkoittaa kuulemma samaa. Kirjoittajat ovat nykyään hyvin säästeliäitä näiden kanssa.
Kyllä ennen oli paremmin, kun välilyöntejäkin voi panna ihan niin monta kuin oli tarpeen, esimerkiksi jokaisen välimerkin jälkeen.
Yhdys sanoihinkin niitä tuntuu riittävän näillä äidin kielemme virtuooseilla. Väli merkin väärälle puolellekin niitä väli lyöntejä eksyy ihmeen usein.
”Ei o mitää välii!”
. . .
Tässä ja tuossa yllä selitykset: "Suomalaiset uskovat sinnikkään raivokkaasti, että kasvatus ja kaikenlainen opetus ja ohjeistus ovat pahasta. Ei saa opettaa tapoja, ei liikennesääntöjä, ei kielen perusteita, ei mitään, koska suomalaisethan ovat suomalaisten omasta mielestä neropatteja jo syntyessään."
on peräisin?
Anteeksi alatyylinen otsikko, mutta taisin edellä olevassa suomalaiskuvauksessa siteerata itseäni ;)
Taidat olla omaperäinen, mutta et omavarainen.
:DDD
Täsmälleen noin - olen muista erittäin riippuvainen, mutta samalla hyvin omaperäinen yliperämies.
Naisestani olen hyvinkin riippuvainen. Onneksi hänellä kuitenkin on keinonsa tehdä asian hyväksi jotain. Peräti paljonkin!
Juu, keinoja tulee käyttää perä perää ja vuoron perään. Eikö niin ole, Rahikainen?
Kirjoitetaanko viralliseksi suomeksi "vuoron perään" vai "vuoron perää"?
vrt. enään/pitää olla: enää
Kuka tietää?
Minä kirjoitan vuoron perään peräperää ja vuorotellen.
Sinä voit suorotella ja kirjoittaa vaikka suoron perää, jos siltä tuntuu.
Virallisesta suomesta en tiedä, kovin epävirallisella palstallahan tässä ollaan!
Kiitos, kun olet noin suvaitsevainen etkä pihtaa neuvojen kanssa. Kirjoitan tästä lähtien ihan hyvin omintunnoin vaikka että "perävuoroin".
Ajattelin kirjoittaa Conan O'Brienillekin, että lopettaisi ne kammottavat sanaleikkinsä siellä amerikkalaisessa televisiossa, koska ne ohjelmat näkyvät Suomessakin ja kielipalstalaiset voivat saada huonostisia vaikutteita. Finland is lame, eikun: lametistic, tico tico.
Sen lisäksi suomalaiset ovat kateellisia pikkusieluja, joiden itsetunto on ohut kuin kevätjää :((((
Perheemme muuttaa takaisin Norjaan.
Päivän (14.10.) Hesarin kulttuurisivulla C2 on kirja-arvostelu teoksesta Suomennoskirjallisuuden historia 1–2 (toim. Hannu Riikonen, Urpo Kovala, Pekka Kujamäki ja Outi Paloposki). Arvostelijana Jyrki Nummi.
Lainaus arvostelusta:
”Muistuupa mieleen, kuinka Tuomas Anhava kiteyttää näkyvyytensä Bo Carpelanin runokokoelman År som löv suomennoksessa pikkuruiseen pilkkuun: Vuodet, kuin lehdet.”
Tuo pilkku on tässä tapauksessa siis suomentajan puumerkki, jolla hän teoksen nimen tasolla tekee pesäeroa alkuteokseen ja eriyttää suomennoksen ikään kuin omaksi teoksekseen.