kuoreen haju...

Turkin vierailu, menikö muuten reissu hyvin?
Kuoretta, eli norssia nousee Luvian edustalta aivan riittäväst, jotta paatti haisee ihan siltä, josta pienet pojat uneksii.

vanha kokki kirjoitti:

Turkin vierailu, menikö muuten reissu hyvin?
Kuoretta, eli norssia nousee Luvian edustalta aivan riittäväst, jotta paatti haisee ihan siltä, josta pienet pojat uneksii.

Työmatka - neljä päivää Istanbulissa ja neljä Bodrumissa. Ehtiihän siinä kun iso osa Istanbulista on jo aiemmin nähty.

Kävin Gelikissä - lihapuolella. Hyvä ruoka - vähän turistimainen tosin - iso paikka, mutta kyllä suositeltavissa. Hyvä Adana Kebab-lautanen ja viisaasti grillatut pippurit. On ollut varmaan mahtavaa kokata keittiön puolella sellaisessa paikassa - avotulet ja kaikki, uskon.

Paras paikka Istanbulissa oli kuitenkin ravintola Körfez Aasian puolella - lähes ison sillan alla ja aivan veden äärellä - http://www.korfez.com/. Perinteinen turkkilainen keittiö, mutta vähän yritystä viedä sitä modernimpaan suuntaan. Esimerkiksi mezet tarjotaan isolta lautaselta pieninä annoksina eikä erillisistä kipoista, mikä helpottaa jatkoruokailua kun ei heti ahda vatsaa täyteen alkupaloilla - kuten niin usein tapahtuu. Erinomaiset kalat - kuten lüfer ja pikkubonito. Mahtavat grillatut mustekalat ja kohtuullinen viinivarasto - vaikka Ramazanin aikaa elettiinkin.

Bodrum on täynnä kalaravintoloita - ja hyviä sellaisia. Ei turisteja vaan rikkaita turkkilaisia Istanbulista, jotka panevat rahan haisemaan. Ja se tuntui kyllä ruoan maussakin - ja hinnassa.

Viimeiset kuoremuistot ovat vähän samoilta seuduilta ja vain yhden kirjaimen erolla eli Lavialta. Mistähän kuorretta saisi nykyään? Kuivattu kuore olisi muuten jättimenestys Venäjällä. Voisin kuvitella sitä paremmaksi vodkan kaveriksi kuin suolaiset lahnanlitukat.

old_profile_42174 kirjoitti:

Työmatka - neljä päivää Istanbulissa ja neljä Bodrumissa. Ehtiihän siinä kun iso osa Istanbulista on jo aiemmin nähty.

Kävin Gelikissä - lihapuolella. Hyvä ruoka - vähän turistimainen tosin - iso paikka, mutta kyllä suositeltavissa. Hyvä Adana Kebab-lautanen ja viisaasti grillatut pippurit. On ollut varmaan mahtavaa kokata keittiön puolella sellaisessa paikassa - avotulet ja kaikki, uskon.

Paras paikka Istanbulissa oli kuitenkin ravintola Körfez Aasian puolella - lähes ison sillan alla ja aivan veden äärellä - http://www.korfez.com/. Perinteinen turkkilainen keittiö, mutta vähän yritystä viedä sitä modernimpaan suuntaan. Esimerkiksi mezet tarjotaan isolta lautaselta pieninä annoksina eikä erillisistä kipoista, mikä helpottaa jatkoruokailua kun ei heti ahda vatsaa täyteen alkupaloilla - kuten niin usein tapahtuu. Erinomaiset kalat - kuten lüfer ja pikkubonito. Mahtavat grillatut mustekalat ja kohtuullinen viinivarasto - vaikka Ramazanin aikaa elettiinkin.

Bodrum on täynnä kalaravintoloita - ja hyviä sellaisia. Ei turisteja vaan rikkaita turkkilaisia Istanbulista, jotka panevat rahan haisemaan. Ja se tuntui kyllä ruoan maussakin - ja hinnassa.

Viimeiset kuoremuistot ovat vähän samoilta seuduilta ja vain yhden kirjaimen erolla eli Lavialta. Mistähän kuorretta saisi nykyään? Kuivattu kuore olisi muuten jättimenestys Venäjällä. Voisin kuvitella sitä paremmaksi vodkan kaveriksi kuin suolaiset lahnanlitukat.

Mainitsemasi ravintola on melko uusi ja minulle tuntematon. Katselin kuvia paikasta, tyylikkään näköinen lasirakennelma Bosborin sillan pielessä. Mutta onko se kansainvälisesti rankattu parhaaksi sitä en toki tiedä. En työskennellyt Gelikissä, vaan Beytissä, joka oli silloin arvostettu euroopan parhaaksi ravintolaksi. Kuten kerroin, ravintola on modernista ulkokuorestaan huolimatta sisustettu Ottomaanien tyyliin ja ruoka on erittäin pitkälle perinteistä. Mainittakoon pitkät hiiligrillit, sekä astioiden tiskaus, joka tapahtuu edelleenkin käsin,ilman tiskikonetta.
Jokainen Istanbulilainen tuntee Beytin tarinan.
Aasian puolella todellakin on rikkaitten huvittelupaikkoja enemmältikin. Upeimmat casinot ja bellydance paikat ovat niinikään sillä puolen salmea.

vanha kokki kirjoitti:

Mainitsemasi ravintola on melko uusi ja minulle tuntematon. Katselin kuvia paikasta, tyylikkään näköinen lasirakennelma Bosborin sillan pielessä. Mutta onko se kansainvälisesti rankattu parhaaksi sitä en toki tiedä. En työskennellyt Gelikissä, vaan Beytissä, joka oli silloin arvostettu euroopan parhaaksi ravintolaksi. Kuten kerroin, ravintola on modernista ulkokuorestaan huolimatta sisustettu Ottomaanien tyyliin ja ruoka on erittäin pitkälle perinteistä. Mainittakoon pitkät hiiligrillit, sekä astioiden tiskaus, joka tapahtuu edelleenkin käsin,ilman tiskikonetta.
Jokainen Istanbulilainen tuntee Beytin tarinan.
Aasian puolella todellakin on rikkaitten huvittelupaikkoja enemmältikin. Upeimmat casinot ja bellydance paikat ovat niinikään sillä puolen salmea.

No, monet turkkilaisista paikoista hakevat aina mainesanoja itselleen. Harmittaa kun en ehtinyt - enkä päässyt - sinne Beytin. Olisi varmaan ollut hyvä kokemus. Kysyin hotellin respasta paikkaa ja olisivat varmaan saaneet varattuakin sijan, mutta turkkilaiset ystäväni ehtivät edelleni ja varasivat tuon sillanaluspaikan. Hyvähän se oli ja antoi kuvan nykyturkin ruokakulttuurin suunnasta. Muut iltani Istanbulissa olivat liian tarkoin suunniteltuja, että omaehtoiselle ruokamatkailulle olisi jäänyt sijaa.

Respa tunsi kyllä Beytin ja ilahtui kovin kun ymmärsin kysyä kunnon paikkaa.

Turkissahan on se hyvä puoli, että ruokaan pettyy harvoin, jollei nyt ole ihan niin pösilö, että änkeisi väen väkisin johonkin turistipaikkaan pizzalle.

Panen pari käsiin sattunutta reseptiä etniselle puolelle konsa ehdin kasata kokoon. Sellaisia matkalla syötyjä ja hyviksi koettuja.