eli "teoria" tai pienimuotoinen essee/tutkielma perustuen lauseeseen "Erehdyksen tapahtuessa mahdollisuus motiivin eksistenssiin on poissuljettu".
Ensin herää tietenkin kysymys, miksi on käytettävä sanaa "mahdollisuus"; miksi ei voi suoraan todeta, että "Erehdyksen tapahtuessa motiivia ei ole"?
Tämän taustalla on ajatus, että AINA, kun yksilö toimii TIETOISESTI ja käyttää järkeään, on hänen teoillansa jokin motiivi, syy. Luonnollisesti yksilö pyrkii lopputulokseen, joka on A) hänelle itselleen tai B) jollekin toiselle yksilölle edullinen (positiivinen kausaliteetti). Kuitenkin "Erehtyminen on inhimillistä", kuten sanonta kuuluu ja joskus toiminnan seuraus on epäsuotuisa (negatiivinen kausaliteetti) eli on tapahtunut erehdys.
Nollakausaliteettia ei oleteta, vaan siinä vaiheessa syy-seurausketjua, kun yksilö TAJUAA erehtyneensä, kausaliteetti muuttuu VÄLITTÖMÄSTI positiivisesta negatiiviseksi ja motiivin eksistenssi poissuljetaan; ts. mahdollisuutta siihen ei enää ole. Kukaanhan ei (yleensä) TIETOISESTI pyri epäonnistumaan; motiivi tähän olisi mahdoton oletettavaksi ja täysin irrationaalinen, vaikka onkin olemassa sanonta "Oppia kantapään kautta" (Exploitation of trial & error).
Palatakseni hieman taaksepäin sekä syy-seurausketjussa että tässä "teoriassa" muistutan, että toiminnan alkaessa motiivi siis OLI olemassa. Motiivi on filosofisena käsitteenä jollakin tapaa häilyvä, altis pyyhkiytymään pois - erehdys toimii kuin pyyhekumi aiheuttaen motiivin lopullisen katoamisen.
Motiivi oikeustieteellisenä käsitteenä voi olla hieman eri asia ja ansaitsisi täten tulla tarkastelluksi erikseen. Tämä essee pitäytyy kuitenkin filosofiassa, jota en ole (myöskään) opiskellut... Olisikin hyvin mielenkiintoista saada kommentteja, jos joku jaksoi lukea loppuun asti... :)
Ensin herää tietenkin kysymys, miksi on käytettävä sanaa "mahdollisuus"; miksi ei voi suoraan todeta, että "Erehdyksen tapahtuessa motiivia ei ole"?
Tämän taustalla on ajatus, että AINA, kun yksilö toimii TIETOISESTI ja käyttää järkeään, on hänen teoillansa jokin motiivi, syy. Luonnollisesti yksilö pyrkii lopputulokseen, joka on A) hänelle itselleen tai B) jollekin toiselle yksilölle edullinen (positiivinen kausaliteetti). Kuitenkin "Erehtyminen on inhimillistä", kuten sanonta kuuluu ja joskus toiminnan seuraus on epäsuotuisa (negatiivinen kausaliteetti) eli on tapahtunut erehdys.
Nollakausaliteettia ei oleteta, vaan siinä vaiheessa syy-seurausketjua, kun yksilö TAJUAA erehtyneensä, kausaliteetti muuttuu VÄLITTÖMÄSTI positiivisesta negatiiviseksi ja motiivin eksistenssi poissuljetaan; ts. mahdollisuutta siihen ei enää ole. Kukaanhan ei (yleensä) TIETOISESTI pyri epäonnistumaan; motiivi tähän olisi mahdoton oletettavaksi ja täysin irrationaalinen, vaikka onkin olemassa sanonta "Oppia kantapään kautta" (Exploitation of trial & error).
Palatakseni hieman taaksepäin sekä syy-seurausketjussa että tässä "teoriassa" muistutan, että toiminnan alkaessa motiivi siis OLI olemassa. Motiivi on filosofisena käsitteenä jollakin tapaa häilyvä, altis pyyhkiytymään pois - erehdys toimii kuin pyyhekumi aiheuttaen motiivin lopullisen katoamisen.
Motiivi oikeustieteellisenä käsitteenä voi olla hieman eri asia ja ansaitsisi täten tulla tarkastelluksi erikseen. Tämä essee pitäytyy kuitenkin filosofiassa, jota en ole (myöskään) opiskellut... Olisikin hyvin mielenkiintoista saada kommentteja, jos joku jaksoi lukea loppuun asti... :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
siis on järjetöntä ajatella järjettömästi, vai?
Luultavasti olet oikeassa siinä että ihminen toimii aina rationaalisesti, eli tekee tarvittavat teot tavoittelemiensa asioiden eteen.
Ihmisellä on kuitenkin sellaisia motiiveita, joita emme edes tiedosta, nämäkin motiivit ohjaavat toimintaamme.
Järjellinen ajatteluhan perustuu sen loogiselle ristiriidattomuudelle, mutta jokaisella on oma logiikka, joillakin 1 1=4, tässähän ei ole mitään loogista ristiriitaa, koska henkilö antaa asioille eri merkityksen kuin muut. Looginen virhe on virhe vasta kuin ihminen antaa sille virheen merkityksen.
Ensinnäkin alitajuiset ja tiedostetut motiivit voivat aiheuttaa ristiriitoja keskenään, varsinaisessa toiminnassa, niin sen takia ei koskaan voida eroittaa näitä kahta toisistaan.
Motiivit ovat siis yleensä hämäriä päältäpäin katsottua, mutta sen logiikan voi periaatteessa ymmärtää, jos tietäisi mitkä olivat alitajuiset motiiviit.
Jos ihminen epäonnistuu, ei motiivi eli itse tavoite katoa, vaan ihminen saattaa yrittää tavoitella sitä jollain toisella keinolla, motiivihan voi olla sama kahdelle eri teolle.
Eikä mikään oikeastaan aivan lopullisesti yleensä katoa ihmisen mielestä, epäonnistumiset voidaan muistaa, alitajuisesti tai tiedostetusti.
noin...
Miten motiivi voi olla itse tavoite?
Motiivi esseessäni = syy TAVOITELLA jotakin eli pyrkiä tiettyyn seuraukseen -> seuraus on tavoite (syy-seurausketjussa).
Motiivien taustalla on erilaisia vaikutteita, jotka voivat A) olla konkreettisia (raha, palkinto ja vähemmän materialistiset esim. jonkinlainen suosionosoitus toiselta ihmiseltä) tai B) olla olemassa yksilön sisäisenä "arvona" (miellyttämisen halu, halu vain pyrkiä johonkin ja saada elämyksiä, puhdas epäitsekkyys, ystävällisyys jne...). Joka tapauksessa yksilön tekojen taustalla on aina positiiviseen kausaliteettiin pyrkiminen. Kukaan ei TIETOISESTI pyri epäonnistumaan, joten voi väittää, että motiivia, syytä, tällaiseen ei ole. Ehkä epäonnistumisen myötä syy yrittää uudestaan ei täysin katoa, mutta UUDEN yrityksen myötä on kyseessä UUSI motiivi. Vertauksena mitä ajan takaa: On monia euron kolikoita. Sinänsä ne ovat kyllä samoja, mutta UUDESSA ostotapahtumassa käytämme UUTTA kolikkoa - emme voi käyttää samaa kolikkoa peräkkäisissä ostotapahtumissa...
Seuraavaan pointtiin:
Kysymys: Onko järjetöntä ajatella järjettömästi?
Ajattelusta seuraa tietoinen toiminta ja ajattelu vaatii järkeä.
-> Silloin, kun emme ajattele, toiminta on tiedostamatonta (jopa vaistoihin perustuvaa) ja tähän ei (välttämättä) vaadita järkeä. Järki on tahdonalainen ja voi olla poissa käytöstämme
1) unen aikana
2) kun emme muuten ole henkisesti ns. "täällä" (kooma, syvä anestesia, häiriö mielen toiminnassa)
3) toisaalta äärimmäisen stressaavissa tilanteissa (traumat, onnettomuudet) ja toisaalta äärimmäisen miellyttävissä tunnetiloissa.
Loppuun kiitos jälleen avartavasta vastauksestasi; jollakin sentään on ihan oikeaa tietoa asioista ja on todellakin mielenkiintoista oppia uutta.. :)
Ihmettelen vielä, että...
Miten tiedostamaton motiivi (olkoon sitten syy tai itse tavoite) voi ohjata järjellistä, rationaalista, toimintaa vai onko tämä mahdotonta?
ei ole sen enempää filosofian kuin luonnontieteidenkään piiriin kuuluva kysymys. Ihmisen tavoitteellisen toiminnan synnyystä löytäisit tietoja Marxilta ja Engelsiltä ( siis historiallisen materialismin piiristä) ja tavoitteiden ja motiivien suhteiden muuntumisesta mielenkiintoisia tietoja mm. A N Leontjevin kirjasta Toiminta tietoisuus persoonallisuus. Noin yleisesti ottaen ihmisen motiivit ovat psykologisen tutkimuksen kohteita, joten kyllä muutkin psykologiset tekstit voisivat päästää sinut kausaliteettin umpikujasta
>Miten tiedostamaton motiivi (olkoon sitten syy tai itse tavoite) voi ohjata järjellistä, rationaalista, toimintaa vai onko tämä mahdotonta?
kirjallisuuden suhteen :)
A N Leontjev voisi olla kiintoisa näin ensi alkuun.
Todella hyvä oli tuo sanontasi kausaliteetin umpikuja. Umpikujahan nimenomaan on kyseessä seuraavassa: Emme pääse eteenpäin eli tavoite on saavutettu, mutta se osoittautuikin epäsuotuisaksi - emme myöskään voi palata taaksepäin, sillä erehdys on jo tapahtunut ja meidän on harkittava uuden motiivin, joka voi olla sinänsä sama (vrt. €urovertaukseni) käyttöönottoa.