Millainen se asiakas on, jolle psykologi kertoo enemmän omasta elämästään (esimerkkejä ym.) kuin muille asiakkaille?
Ehkä psykologiaa ymmärtävät ihmiset voisivat saada aikaiseksi järkeviä vastauksia.
Ehkä psykologiaa ymmärtävät ihmiset voisivat saada aikaiseksi järkeviä vastauksia.
Vastaukset 47
Vanhimmat
näkemyksensä, toivottavasti perustelujen kera ;)
Ihmiset arvostavat sellaista joka on aito ja käyttää maalaisjärkeä. Psykologitkin ovat vain ihmisiä, joilla on sama ajatusmaailma.
Eiköhän se riipu myös psykologista sekä kuinka kauan on tunnettu? Toiset kertovat omia kokemuksiaan. Toiset eivät kerro muuta kuin oman nimensä. Eipä ole kummassakaan tavassa vikaa.
Puoli vuotta, joka ei ole niin pitkä aika..
...saisi kukaan potilas olla mikään "erityinen" ja henk.koht. mielipiteet ja ajatukset potilaista pitäisi osata pitää omana tietonaan.
Tietysti nyt vähän omaa käytöstä voi ja pitääkin muuttaa potilaan mukaan, kas kun kaikille ei aina se yksi ja sama kaava sovi, mutta henkilökohtaiset asiat pitäisi pitää ihan omina,koska on hirvittävän paljon helpompaa loppujen lopuksi potilaallekin ja terapian kannalta parempi, että se kutistaja pitää tiukat rajat työnsä ja oman elämänsä välillä.
Tietysti jokainen asiakas on erilainen ja terapeutti suhtautuu häneen erilailla. Eihän se muuten olisi terapeutti vaan robotti.
Kemiat ei joskus pelaa yhteen ja aiheuttaa kitkaa puolin ja toisin.
Kettunen, kiva että sanoit "saisi, pitäisi". :)
Kun ajattelee terapeutin työpäivää ei voi kuin hämmästellä. 45minuuttia asiakaalle, 15minuutin tauko ja seuraava sisään. Tietysti päivään kuuluu muutakin.
Poweria tarvitaan ja paljon.
Voin vain kuvitella miltä terapeutista tuntuu kun asiakas ei ole motivoitunut hoitoon.
Aikoinaan kun itse kävin terapiassa saimme aika hyvän asiakas/terapeutti suhteen. Loppuaikoina kävimme tosin ravintolassa viettämässä iltaa. Ei ehkä ollut kovin ammattimaista mutta oltiin jo aika hyvät tutut. Olin mukana eräässä projektissa ve. työntekijänä joten kai olin vähän "erikoistapaus".
Samaa mieltä kuitenkin kettusen kanssa että tiukat rajat on oltava muuten hoidettavana on terapeutti eikä asiakas.
Saakeli mikä päänsärky joten anteeksi virheet jos on. Oli hauska ilta joten maksetaan lasku.
Tein koko helahoidon. Eli ensin kynttilät, laitoin hyvät pihvit uuniperunoiden kanssa (salaatin kanssa oli ongelmia) ja saatanan kallista punaviinia. Täytyy sanoa että treffit onnistuu kynttilöiden avulla. Kännykät kiinni, tv kiinni ja ei sähkövaloa. Tietysti myös ........ :)
ps. potilas on mielestäni vanhentunut ja ehkä haitallinenkin joten asiakas on parempi ilmaisu.
No joo, älä nyt sekoita päätäni kun juuri alan tässä orientoitumaan edes johonkin sääntöihin ja siihen miten pitäISI toimia ;)
Eli sanasta potilas; minusta se on pöljä joissakin tapauksissa, minulle sanasta potilas tulee mieleen katkennut raaja, kipsi ja sairaalansänky.
Mutta rautalangasta vääntäen entinen kutistajani sai taottua päähäni, että heidän pitää sääntöjen mukaan ja vuoksi sanoa potilas, ei asiakas. (älä kysy miksi)
-No jaa, asiakas sanasta voi tulla sitten taas jotain muuta mielleyhtymiä...
Ei ei ei, ei mitään illallisia kutistajien kanssa, hyvänen aika, mitä siitäkin MUUT sanovat ja ajattelevat? JOKU voi vaikka nähdä? :S
Kauheaa.
Mutta vakavasti, olisihan hyvä ne tiukat rajat, mutta jokainen on vain ihminen ja jokaisella on omat tapansa hoitaa asioita, terapeuteilla ja potilailla, mitä sen loppujen lopuksi väliä miten ne hoituu jos ne vaan hoituu eikä siitä ole kellekään mitään haitaa?
Ja on se joo aikamoinen työ, harva jaksaisi istua kuuntelemassa päivät pitkät toisten valitusta ja ne vartit; veikkaan että niistäkin menee iso aika kaikenlaiseen paperihommaan siinä asiakkaitten/potilaitten välillä. Tai netissä surffailuun. :D
Huuto käyvävällä,
"SEURAAVA POTILAS" ei sovi terapeutille eikä asiakkaalle.
Tuo oli hieman liioiteltu versio mutta jos menee terapiaan ja sanotaan potilaaksi niin siitä tulee valmiiksi jo leima päähän. Potilas=Sairas.
Jos ensimmäisellä kerrallakin saa potilaan leiman se tarkoittaa että olisi sairas. Olenko oikeassa vai väärässä?
Asiakas nimitys on sen sijaan paljon miellyttävämpi koska sitä ei tulkita heti sairaaksi. Kyseessähän on vähän niinkuin arviointi.
Painotan että tarkoitan nimenomaan terapeutteja.
Mitä mielleyhtymiä sanasta asiakas voisi tulla?
Sorry:)
Illallinen terapeutin kanssa voi olla tosi kiihkeä. Sanotaan sitä vaikka kielletyksi hedelmäksi.
Kun kävin terapiassa niin tämä terapeutti nosti aina söpösti varpaitaan ja näytti minulle kengänpohjaa kun kysyin hänestä itsestään tai asioista.
Vaistomaista vai ei? Mutta aika aloittelija moka joka pitäisi hallita.
Eräässä maassa kantapään näyttäminen tulkitaan loukkaukseksi.
Ei saa olla niin utelias ja kysellä liikaa!
Ai, no mitä se jalan ja varpaitten heiluttelu sitten tarkoittaa? Tulee lähinnä mieleen joku torjuva ele.
Aika tavalla kulttuurisidonnaisia nuo eleitten tarkoitusperät,muuten.
Kun asiakkaana menee ensimmäisen kerran terapeutille on oikeus kysyä melkein mitä vaan.
Vastaukset on sitten asia erikseen. Terapeutin valinta on että mitä kertoo itsestään. Luottamuksen saa parhaiten jos vastaa edes joihinkin kysymyksiin. En tarkoita hk. kysymyksiä kuten seksuaalisuutta tai jotain mutta esim. koulutus, uskonto ja onko terapeutti itse käynyt terapiassa (tuosta olen maininnut aikaisemminkin).
Mieti nyt vähän kettunen. Jos annat elämäsi ja kaikki intiimitkin tietosi jonkun haltuun niin luottamus on se joka pelaa. Terapeutin työnä on aluksi ansaita se luottamus ja minusta ei riitä, että terapeutti toistaa omat sanasi toisessa muodossa.
Terapian tarkoitus on parantaa ja auttaa itse hoksaamaan asioita. 'se vapaa assosiaatio'.
En usko että luottamus syntyy jos terapeutti on "robotti". Kyseessä kuitenkin varsin voimakas ihmissuhde.
Mitä tulee varpaiden heilutteluun niin se oli minun terapeuttini akilleen kantapää. Aina kun tuli aihe josta hän ei pitänyt tai oli kiusallinen. Kirjaimellisesti. :) Yksilöllistä siis.
Kaikki ihmiset paljastaa bodylanguagella jotain.
Hyvä että otit kulttuurierot esille. Esim. jotkut lukevat Desmond Harrisia (vai mikä se tyyppi oli) ja luulevat tulkitsevansa jotain toisesta ihmisestä.
Bodylanguage on yksilöllistä joten... mitäpä tuohon lisäämään. Jotkut ihmiset vain paljastavat itsestään enemmän kehollaan.
Yksinkertaisin esimerkki on veljeni jonka jalka naputtaa aina kun on kiire.
...kai nuo nyt tuollaiset yleiset kysymykset on ok, mutta sinun illallis-seikkailuistasi oletin sinun tarkoittavan paljon syvällisempiä kyssäreitä kuin esim koulutus.
Luottamus on sekin tekoja eikä sanoja, se syntyy asenteesta ja kuuntelutaidosta ja käytännön seikoista, ne intiimien asioitten kertominen ja vastaanottaminen sille lanttumaakarille on sen TYÖ, ja oma on sinunkin valintasi, mitä haluat hänelle kertoa ja mitä et...eikö?
.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Desmond_Morris
.
-
Asiakkaan ja potilaan ero on se, että kun vanhan sanonnan mukaan "Asiakas on aina oikeassa", käytännön elämässä (ainakin psykiatriassa)terv. huollon työntekijät toteuttavat ajatusta jonka mukaan "Potilas on aina väärässä".
Asiakkuus on muuten eri asia kuin potilassuhde eikä suinkaan pidä oikopäätä siirtyä puhumaan asiakkuudesta silloin kun kyse on potilassuhteesta.
Toisaalta, terv. huollon työntekijät voisivat monessa asiassa ottaa oppia asiakaspalvelun periaatteista.
Raskaana ollessani minua puhuteltiin aina rouvaksi sairaalassa ja henkilökunta puhui keskenään asiakkaasta eikä potilaasta. Kieltämättä oli jotenkin hauska olo kun ei ollut tottunut näin hienoon kohteluun. Että osataan sitä terveydenhoitoalallakin.
"...käytännön elämässä (ainakin psykiatriassa)terv. huollon työntekijät toteuttavat ajatusta jonka mukaan "Potilas on aina väärässä"."
Näin varmasti onkin, mutta kaipaisin silti perusteluja tälle väitteelle. Tieto voi lisätä tuskaa, mutta parempi olla tietoinen huonoista käytännöistä kuin tyytyä huonoon kohteluun.
-
Kerron tässä vain esimerkin viime tapaamiselta (Espoonlahden psyk. polikl. 10.10.2007):
Lääkäri: "Kirjoitan sinusta lähetteen Meilahden mielialahäiriötyöryhmään..."
Potilas: "Minkälainen paikka se sitten on, mitä siellä sitten tapahtuu?"
Lääkäri: "Ei kuulu minun tehtävääni kertoa mitä siellä tehdään."
Potilas: "Sinä siis olet lähettämässä minua paikkaan josta et tiedä mitään?"
Lääkäri: "No kyllä minä nyt jotain tiedän."
Potilas: No kertoisitko sitten mitä siitä paikasta tiedät."
Lääkäri: "En sano mitään, eikä ole minun tehtäväni tietää mitä siellä tehdään."
PS. Tasan tarkkaan on hoitavan lääkärin oltava perillä siitä minkälaiseen hoitoon hän potilaansa jatkoon lähettää.
No tässä tapauksessa potilas on oikeassa ja lääkäri väärässä, mutta minusta on toisaalta hyvä, ettei lääkäri lupaa mitään, koska ei voi tietää, mitä tuleman pitää vai tuleeko mitään eli otetaanko potilasta ollenkaan hoidettavaksi. Siitä kai päättää käytännössä Meilahden mielialahäiriötyöryhmä. Ei tule potilaalle turhia toiveita, joissa hän joutuisi sitten ehkä pettymään. Lähete ei ole tae mistään hoidosta.
.
a s i a k a s
(engl. client), ei-medikaalisen tradition mukainen *potilas esim. sosiaalityössä; myös *Rogers’illa.
.
.
p o t i l a s
(lat. patior kärsiä, kestää; sallia, suvaita), medikaalisen tradition mukainen nimitys *asiakkaalle.
.
-
Tuossahan oli kyse siitä, että ko. lääkäri väitti, ettei hänen tehtäviinsä muka kuulu tietää minkälaiseen hoitoon hän on lähetettä kirjoittamassa.
Hän siis pyysi minulta lupaa lähetteen tekemiseen, mutta ei pystynyt kertomaan minkälaiseen paikkaan hän on minua lähettämässä. Lupauksia en ole halunnut - saati pyytänyt; niitä (tyhjiä sellaisia) olen saanut jo aivan liikaa.
Mitä ne Rogersin kriteerit oli, tuli vaan mieleen? Oliko että "palveluita tulee tarjota oikeaan aikaan, sopivalle ihmiselle, riittävässä määrin"?
Ei varmaan liity asiaan mitenkään. Mietin tässä vaan. Vähän aikaa sitten luin lehdestä, että amerikkalaisen tutkimuksen mukaan lääkäri, joka kyselee potilaan voinnista ja kertoo samalla omista vaivoistaan, on huono lääkäri. Sama kai voisi koskea muitakin hoitoalan työntekijöitä.
En tiedä, minkä tyyppisille potilaille hoitohenkilökunta kertoo itsestään mitään ja voiko siitä olla joskus jotakin hyötyä potilaalle. Ehkä on hyvä tunne tietää, että hoitajatkin ovat ihmisiä eivätkä mitään kylmiä hoitoautomaatteja.
Psykologi voisi kertoa potilaalle esimerkkejä omasta elämästään ihan vain esimerkiksi selittääkseen, miten NORMAALI ihminen (jonka voisi olettaa ymmärtävän asioita), voisi ajatella, toimia ja suhtautua asioihin. Sairaita esimerkkejä riittää muutenkin.
No tuon dialogin perusteella lääkäri vain kieltäytyi kertomasta sinulle tarkemmin, mihin on lähetettä tekemässä. Voihan olla, että todellisessa tilanteessa hän väitti, ettei hänen tehtäväänsä kuulu tietää minkälaisesta hoitopaikasta on kyse.
Minulla ainakin heräisi toiveet heti, jos saisin jotakin vihiä jonkin paikan hoitotavoista, varsinkin jos olisin todella kipeä. Eihän se paikasta kertominen mikään lupaus hoidosta olisi ehkä ollut, mutta vähän sinne päin...
Voithan itse ottaa yhteyttä ko. paikkaan ja kysellä, millaista hoitoa siellä toteutetaan. Niin minä tekisin ja olen tehnytkin. Pari kertaa jätin sitten itse menemättä paikkaan, jonne lähete oli tehty ja joihin sain jo paikankin, että joskus niinkin päin!
Vielä merkillisempää on kun asiakas saapuu hoitopaikkaan lähete kourassa ja aletaan ihmettelemään millä perusteella lähete on tehty.
Jos lähetteen tekijä ei sitä tiedä miten kukaan sen voisi tietää. Asiakas vain toteaa että tänne on lähete.
Pahimmillaan joutuu taas vaihtamaan paikkaa.
Ei ole mitenkään erikoista jos asiakasta kohdellaan kuin bumerangia.
-
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
"No tuon dialogin perusteella lääkäri vain kieltäytyi kertomasta sinulle tarkemmin, mihin on lähetettä tekemässä."
Käsitykseni ja järkeni mukaan hoitava lääkäri ei saa kieltäytyä kertomasta potilaalle minkälaiseen hoitoon hän on potilasta siirtämässä. Miten minä muka voin antaa minkäänlaista järkevään harkintaan perustuvaa suostumusta lähetteen tekemiseen jos minulle ei edes haluta tai pystytä kertomaan minne/minkälaiseen paikkaan minua ollaan lähettämässä?
Lyhyesti: Hoitavan/lähettävän lääkärin tehtäviin nimenomaan kuuluu se, että hän informoi potilasta siitä mitä tulossa on
Yhteen viestiin on vaikea mahduttaa kaikkea, mutta kyse oli nimenomaan siitä, että lääkäri väitti, ettei hänen tehtäviinsä kuulu tietää minkälaiseen paikkaan ja minkälaiseen hoitoon hän on minua lähettämässä
Oikeastaan kyse oli siitä, että minua kiristettiin antamaan lupa lähetteen tekemiseen:
Lääkäri: "hoito täällä päättyy joka tapauksessa. Jos et anna lupaa lähetteen tekemiseen, hoito siirtyy terveyskeskukseen tai työterveyshuoltoon."
Potilas: "Terveyskeskuksessa ei ole erikoislääkäriä eikä työterveyshuolto kata erikoislääkärin palveluja."
Lääkäri: "Joka tapauksessa hoito täällä päättyy. Tämä on viimeinen kerta kun tapaamme. Ja voihan olla, että ne siellä käännyttävät lähetteesi."
Ja villakoiran ydin on siinä, että Jorvin psyk. klinikka ei ole tippaakaan kiinnostunut siitä miten minun hoitoni järjestyy tai miten mahdollinen tuleva hoito vointiini vaikuttaa, he vain haluavat poistaa kirjoistaan hankalaksi kokemansa potilaan.
Siirto Meilahden mielialahäiriötyöryhmään ei palvele minua millään tavalla, siellä ei ole tarjolla mitään sellaista josta minulle olisi hyötyä.
Mistäkö tiedän? No tietenkin siitä, että heti tuon tapaamisen jälkeen soitin itse ko. yksikköön ja kysyin heidän toimintansa laadusta ja sisällöstä. Ko. yksikön ylilääkärin mukaan en edes kuulu heidän "potilaskuntaansa", eivätkä he ole hierarkisesti sen ylempänä kuin Jorvin psyk. klinikkakaan (toisin kuin lähettävä lääkäri minulle väitti).
.
R o g e r s, Carl Ransom (1902–1987),
yhdysvaltalainen psykologi, *humanistisen *psykologian merkittäviä hahmoja ja *persoona-keskeisen *psykoterapian kehittäjä. *personalismi. *Top 10 *psykoterapian. http://www.youtube.com/watch?v=_UCDhdjO0Zs
.
.
persoonakeskeinen psykoterapia,
*rogersilaisen *psykoterapian lopullinen nimitys. 1) nondirective counseling (eli relationship therapy) 1939-1951; 2) client-cent(e)red therapy 1951-1961; 3) person-centred therapy 1961-.
*Rogers’in omaan *self-psykologiseen *persoonallisuus-teoriaan pohjaava ja *humanistiseen *psykologiaan kuuluva psykoterapia, joka syntyi osin responssina *psykoanalyysin ajateltua valta-asemaa vastaan. Oli 1960- ja 1970-luvulla johtavia koulukuntia psykoanalyyttisen terapian ja *behaviorististen tekniikoiden (*KT, *CBT) välissä ja vaihtoehtona. Persoonakeskeinen terapia painottaa terapiasuhdetta yli tekniikan ja *asiakkaan ehdotonta hyväksymistä.
.
jos kyse ei ole mistään turhista toiveista vaan pelosta? Voipi olla, että potilas pelkää mennä jonnekin, josta ei tiedä yhtään mitään, ja silloin sen hoitavan puolen tehtävä olisi kaiken järjen mukaan koittaa hälventää niitä pelkoja, ettei potilas esim. olisi menemättä hoitoon,josta olisi selkeästi hyötyä, vain koska olisi niin ennakkoluuloinen/peloissaan/tietämätön minne on joutumassa/pääsemässä.
Itse en ainakaan suostuisi menemään niin epämääräiseen paikkaa, josta lääkärikin kieltäytyisi kertomasta yhtään mitään - tai ainakin vaihtaisin lääkäriä...
Tietääkö lähettävä lääkäri aina, mitä jatkohoito on, vaikka hän tekisikin lähetteen? Esim. tk-lääkäri lähettäessään potilasta erikoissairaanhoitoon? Eihän lääkäri aina voi tuntea jonkun erikoisalan hoitotapoja.
Ehkä sinun lääkärisi tiesi, mutta ei sitten katsonut aiheelliseksi kertoa. Ehkä hän ymmärsi, että se on viimeinen oljenkorsi, joka ei ehkä pidä sekään. Ehkä hän kuitenkin yritti auttaa sinua.
Mielialahäiriötyöryhmä:
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,621,763,1232,2242,2304
Eihän noidenkaan tietojen perusteella pysty varmaksi sanomaan, mitä hoitoa kukakin potilas voisi saada. Kai ne sielläkin haluavat tutkia ensin, sopiiko potilas heidän systeemissään hoidettavaksi.
Sinäkö et sitten pääse kokeilemaan onneasi ko. paikaan? Jäätkö sitten tk:n ja työterveyshuollon varaan? Jos noin käy, niin kaipa pääset takaisin entiseen hoitopaikkaasi, jos vointi huononee, tai osastolle. Kaipa niitä lähetteitä voidaan tarvittaessa tehdä mihin vain on mahdollista, vaikka psykiatriselle osastolle, jos sairastuu pahemmin. Jonkinlainen jatkohoito tai seuranta pitää kai olla ainakin osastolta uloskirjoitettavalle potilaalle.
Jos hoito avohoidossa päättyy, niin kai se silloin voi todellakin päättyä, mutta silloin kai potilaan pitää olla aika hyvässä kunnossa. Tietysti vastuu on potilaalla itsellään omasta voinnista, mutta kyllä vastuu on myös lääkärin. Jos potilas sanoo, ettei pärjää, niin se pitäisi ottaa vakavasti.
Sen tiedän, että päihdeongelmaisia on käännytetty psykiatrisesta avohoidosta ja sitten ei hoidoksi välttämättä jää muu kuin päihdehuollon palvelut, joista niistäkin muuten voidaan kylmästi potkaista pihalle. Joskus hoito ei yksinkertaisesti auta ja joskus se voi myös pahentaa potilaan oireita. Niinpä ymmärrän, että hoito voidaan lopettaa joskus sen takia, potilaan parhaaksi.
Hylkäämistä en kuitenkaan ymmärrä, jos potilaalla on edes jonkinlaista yritystä oman vointinsa eteen. Minusta lääkärin on otettava vakavasti potilaan mielipide omasta voinnistaan, pärjäämisestään ja avuntarpeestaan. Toisaalta joutuvathan monet potilaat pärjäämään esim. tk-lääkärin ja lääkereseptien varassa, mutta kaipa sielläkin on jonkinlainen vastuu potilaista.
Miten sinä sitten olisit niin hankala potilas, että sinut sen takia haluttaisiin poistaa hoitopaikan kirjoista? Oletko? Voihan tietysti olla niinkin, että hoidot ei ole niin hyviä kuin pitäisi, ja sinä olet sen ymmärtänyt, etkä siksi osaa tyytyä vähempään.
En tiedä sitten. Sinä kai tiedät, mitä tarvitsisit, kun tiedät senkin, mistä et hyödy. Pyri sitä kohti, mitä tunnet tarvitsevasi. Muuta neuvoa en osaa antaa.
Tarkoittaa varmaan samaa kuin asiakaslähtöinen.
-
Kyllä lähettävän lääkärin pitää aina tietää minkälaiseen hoitoon hän on potilasta lähettämässä. Tk-lääkärinkin on siis _tiedettävä_ mitä tuleman pitää.
Ja paitsi että lääkärin pitää tietää, hänellä ei ole lupaa "katsoa aiheelliseksi" olla kertomatta!
Ko. linkin osaan jo ulkoa, ei tuossa ole minulle mitään uutta. Ja koska linkin anti on niin niukka, soitin ko. yksikköön itse ja keskustelin sen ylilääkärin kanssa.
Potilaaksi "soveltumisen" suhteen asia on sangen yksinkertainen: Meilahden mielialahäiriötyöryhmä on ylilääkärinsä sanojen mukaan paikka jossa voivat käydä hoidossa ne hoitoalan henkilöt jotka eivät leimautumisen vuoksi/pelossa voi olla hoidossa oman alueensa psykiatrian klinikalla. Tämä ehto ei minun kohdallani toteudu.
"Sinäkö et sitten pääse kokeilemaan onneasi ko. paikaan?"
En tiedä vielä. Minulle on nyt väläytelty sitä, että menen tuonne ns. second opinion -arvioon ja koska mitä ilmeisimmin lähettävän paikan ylilääkärillä on suhteita tuohon yksikköön, ehkä minut sinne "keittiön kautta" ujutetaan.
Jos mahdollinen arviointiin/hoitoon ottaminen kuitenkin perustuu henkilökohtaisiin "Hyvä kollega" -suhteisiin, eipä ole kovin vaikea arvata minkälainen tulee olemaan second opinion -arvion tulos; lähettävän paikan ylilääkärille "sopiva" tietenkin.
"Jäätkö sitten tk:n ja työterveyshuollon varaan? Jos noin käy, niin kaipa pääset takaisin entiseen hoitopaikkaasi..."
En pääse, hoitava lääkärihän sanoi selvästi että hoitoni siellä loppuu joka tapauksessa.
".. jos vointi huononee, tai osastolle."
Osastolle en halua.
"Kaipa niitä lähetteitä voidaan tarvittaessa tehdä mihin vain on mahdollista, vaikka psykiatriselle osastolle, jos sairastuu pahemmin."
Kuten jo sanoin, osastollemeno ei ole vaihtoehto. Mitä ihmettä sairaalan seinät muka voisivat tarjota?
"Jonkinlainen jatkohoito tai seuranta pitää kai olla ainakin osastolta uloskirjoitettavalle potilaalle."
Ei näköjään tarvitse. Ilmeisesti riittää se toteamus, että "voit jatkossa mennä terveyskeskukseen".
"Jos hoito avohoidossa päättyy, niin kai se silloin voi todellakin päättyä, mutta silloin kai potilaan pitää olla aika hyvässä kunnossa."
Tuollainen käsitys ihmisille pyritään antamaan, mutta todellisuus on sitten toinen juttu.
"Sen tiedän, että päihdeongelmaisia on käännytetty psykiatrisesta avohoidosta..."
Minulla ei ole päihdeongelmaa - vaikka eräs lääkäri tuolla Espoonlahden psykiatrian klinikalla väittikin minua bentsojen väärinkäyttäjäksi - vaikkei ollut minua koskaan edes tavannut!
"... Joskus hoito ei yksinkertaisesti auta ja joskus se voi myös pahentaa potilaan oireita."
Ongelma on Jorvin psyk. klinikan asenteissa, ei missään muussa.
"... Niinpä ymmärrän, että hoito voidaan lopettaa joskus sen takia, potilaan parhaaksi."
Kyse ei nyt(kään) ole minun parhaastani vaan siitä, että Jorvin psyk. klinikka haluaa päästä eroon hankalaksi kokemastaan potilaasta.
"Toisaalta joutuvathan monet potilaat pärjäämään esim. tk-lääkärin ja lääkereseptien varassa, mutta kaipa sielläkin on jonkinlainen vastuu potilaista."
Valitettavasti joutuu, mutta eipä se mitään hoitoa olekaan.
"Miten sinä sitten olisit niin hankala potilas, että sinut sen takia haluttaisiin poistaa hoitopaikan kirjoista?"
Koska olen valittanut tehdyistä virheistä. Mitään virheitä ei kuitenkaan haluta myöntää tehdyn; sekin että hoitohenkilö ei ottanut minua vastaan kun tulin sovitulle käynnille kesken työpäiväni (matkustaen turhaan 34 km) ei kuulemma ole virhe. Ko. vastaanottoa ei siis peruutettu vaikka heillä oli minulle niin työ- kuin kännykkänumerokin. Kun kysyin miksei vastaanoton peruuntumisesta minulle ilmoitettu, loihe tuo psykologi lausumaan (hän siis oli paikalla!): "Niin, kai ne numerot olisivat sieltä papereistä löytyneet jos olisin ruvennut niitä kaivelemaan."
"Voihan tietysti olla niinkin, että hoidot ei ole niin hyviä kuin pitäisi, ja sinä olet sen ymmärtänyt, etkä siksi osaa tyytyä vähempään."
Miksi pitäisi tyytyä tuollaisiin asiattomuuksiin ja selviin virheisiin?
"Sinä kai tiedät, mitä tarvitsisit, kun tiedät senkin, mistä et hyödy."
Olen täysin vakuuttunut siitä, että 3-4 arviointikäyntiä tai sairaanhoitajan tapaamiset eivät ole minulle soveliasta hoitoa. En myöskään usko, että linkissä mainitusta lyhytterapiasta olisi mitään hyötyä.
"Pyri sitä kohti, mitä tunnet tarvitsevasi."
Niin olen yrittänyt tehdä, mutta kyse on nyt siitä, että nykyinen psykoterapiani halutaan katkaista - olen tullut liian kalliiksi.
Eikä minulla ole varaa KELA:n psykoterapiatuen avulla hankittuun terapiaan.
"Muuta neuvoa en osaa antaa."
Kiitos asiallisesta keskustelusta.
Oletko sinä varma siitä, että sinusta halutaan päästä eroon siitä syystä, että olet tehnyt valituksia vai voisiko syy olla kuitenkin joku muu, esim. se, ettei sinua osata auttaa. Oletko kysynyt selvää syytä lopettamiselle?
Ehkä onkin vaikea hyötyä hoidosta, jos ei pysty luottamaan hoitaviin henkilöihin perusasioissa, joista kai tärkeimpiä on se, että sovituista ajoista pidetään kiinni.
Sehän voi joskus olla ihan arpapeliä, mutta tällainen voi kyllä tosiaankin stressata potilasta niin paljon, ettei hoito voi millään onnistua.
Voiko sinun hoitosi jatkuminen olla rahasta kiinni? Maksaahan se tulevakin hoito, missä se sitten tapahtuukin! Hoitamatta jättäminen tulee kaikkein kalleimmaksi, jos se johtaa vaikka työkyvyttömyyteen. Yhteiskunta maksaa silloin kaikkein kalleimman mukaan.
Ei ole minullakaan kokemusta mistään lyhytterapiasta. Voiko sellaisesta olla apua, jos on sairastellut jo pitempään? Luulisi, että pitkä hoitosuhde olisi parasta, vaikka tapaamisia olisi harvemminkin.
Tietysti hoitajan ja potilaan kemiat pitää kohdata, muuten hoito on ihan turhaa temppuilua, josta potilas kärsii eniten. Eihän sellaisessa ole mitään mieltä.
Sitä ihmettelen taas, miksi sinun kohtelusi edellisessa hoitopaikassa ei parantunut, vaikka teit valituksia. Luulisi, että ajan kanssa olisivat korjanneet tapojaan, kun asia on kuitenkin niin tärkeä, vaikka itsekin olen huomannut, että hoito tuppaa usein vain huononemaan, mitä enemmän siitä valittaa.
Joku viisas kehui hoitajaa ihan ilman ansioitakin saadakseen hyvää hoitoa ja onnistui. Mitä tästä opimme. Sinun olisi pitänyt kehua suureen ääneen, miten hyvin Jorvin psykiatrian klinikalla pidetään kiinni sovituista ajoista!
Aika vaikeata varmaan kiitellä, jos joku asia on täysin pielessä. Enkä usko, että kaikki asiat on korjattavissa tälla tavalla.
Toivottavasti se hyvä hoito, mitä olet tähän saakka saanut, kestää ja kantaa sinua.
-
"Ja Uskossa kuolla" - sanoi lapamato.
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
" Oletko sinä varma siitä, että sinusta halutaan päästä eroon siitä syystä, että olet tehnyt valituksia"
Asia on vuosien varrella käynyt täysin selväksi.
"Oletko kysynyt selvää syytä lopettamiselle?"
Ei tarvitse kysyä, tiedän sen kyllä. Eri asia on se, että lausuntoa johon tuo päätös perustuu on tahallisesti tulkittu väärin. Vaikka lausunnossa sanotaan "Jorvin asenne ajaa..." Jorvi itse tulkitsee siinä lukevan "Jorvin hoito ajaa...".
Kyse onkin lausunnon tarkoitushakuisesta ja tietoisesta väärintulkitsemista.
"Ehkä onkin vaikea hyötyä hoidosta, jos ei pysty luottamaan hoitaviin henkilöihin perusasioissa, joista kai tärkeimpiä on se, että sovituista ajoista pidetään kiinni."
Juu, mutta vielä pahempi asia on se, että mm. potilaskertomukseeni on kirjattu selviä valheita. Nämä potilaskertomukseen kirjatut väärät väittämät olisi helppo todistaa valheiksi, mutta Jorvi kieltäytyy asiaa selvittämästä: "Me emme ole poliiseja" - sanoi ylilääkäri.
"Voiko sinun hoitosi jatkuminen olla rahasta kiinni? Maksaahan se tulevakin hoito, missä se sitten tapahtuukin!"
Mutta jos jätetään hoitamatta niin eihän se silloin ainakaan Jorvin psyk. klinikan pussista mene.
"Yhteiskunta maksaa silloin kaikkein kalleimman mukaan."
Aivan.
"Ei ole minullakaan kokemusta mistään lyhytterapiasta."
Minulla on. Kävin KAT-terapiassa (Jorvin psyk. klinikan Matinkylä-Olarin toimipiste)josta loppujen lopuksi oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Terapian hyödyttömyys johtui siitä, että ko. terapian ajoista peruutettiin (itse en peruuttanut ainoatakaan) noin 70 % - eikä muistakaan sopimuksista vaivauduttu pitämään kiinni.
"Sitä ihmettelen taas, miksi sinun kohtelusi edellisessa hoitopaikassa ei parantunut, vaikka teit valituksia. Luulisi, että ajan kanssa olisivat korjanneet tapojaan, kun asia on kuitenkin niin tärkeä.."
Samaa ihmettelen minäkin, mutta selitys lienee se, että ylilääkärin sanojen mukaan tämä asia "on minulle yliarvoinen idea", eikä ilmeisesti hänen mielestään mitään mainitsemisen arvoista ole tapahtunut, ts. potilas on aina väärässä.
"Joku viisas kehui hoitajaa ihan ilman ansioitakin saadakseen hyvää hoitoa ja onnistui. Mitä tästä opimme. Sinun olisi pitänyt kehua suureen ääneen, miten hyvin Jorvin psykiatrian klinikalla pidetään kiinni sovituista ajoista!"
Joo, oma moka.
"Toivottavasti se hyvä hoito, mitä olet tähän saakka saanut, kestää ja kantaa sinua."
Miten se voisi kantaa jos se loppuu?
Jos hoitovirheitä tapahtuu jatkuvasti, niin eihän niitä voi kukaan aina ymmärtää tai antaa anteeksi, varsinkaan, jos ei edes pyydetä. Satunnaisia lipsahduksia kai tapahtuu kaikille, vaikka eihän niitäkään nyt kannata ruveta puolustelemaan.
Sinulla on varmaan ollut sitten tosi huono tuuri, kun et ole saanut hyvää hoitoa. Jos sitä ei jossakin paikassa ole olemassakaan, niin ei kai sitä voi saadakaan. Kauheata mutta totta. Ehkä joissakin paikoissa on täysin kieroutunut hoitokulttuuri. Syytä sellaiselle voi sitten etsiä, mutta se on ehkä aika toivoton tehtävä. Ei se voi olla sinun kokonaan sinun vikasi, jos ollenkaan, jos sitä olet miettinyt.
Sinun saamasi kohtelu on ollut todella törkeätä. En voi käsittää, miten tuollainen on mahdollista. Eikö tuohon kukaan puutu? Kohdellaankohan siellä vieläkin potilaita noin, muitakin kuin sinua? Eihän se oikein ole kenenkään kohdalla, jos noin on menetelty, niin kuin varmasti onkin. Järkyttävää.
Aika paljon sitä voi joutua katsomaan asioita läpi sormien, antamaan anteeksi joitakin puutteita, jos perusasiat on kuitenkin edes jotakuinkin mallillaan. Minusta tuo, että ajat perutaan, ei ole mitään hoitoa. Se ei ole turhasta valittamista. Jos se lääkärin mielestä on joku yliarvoinen idea, jolla ei ole merkitystä, niin eipä ole asiat mallillaan.
Se kai on harvinainen ihme, että onnistuisi saamaan hyvän terapeutin ja vieläpä ilmaiseksi tai vähillä kustannuksilla tai että mikä on edes mahdollisuuksien rajoissa. Eipähän tuloksista voi aina tietää etukäteen, joten voi olla riskisijoituskin.
Minun terapeuttini lohdutti minua sanomalla, että sitä, mitä meillä on ollut, siis se, mitä asioita on käyty läpi hoitosuhteessa, ei voida ottaa minulta pois, vaikka hoito loppuisikin. Kaikki hyvä loppuu joskus. No, en tiedä, miten ajatus sitten toimii jatkossa, kun hoito todellakin loppuu, kestääkö mikään.
On todella surullista, kun hyvä hoitosuhde loppuu. Ehkä myöhemmin, kun olet tehnyt surutyötä, alkaa helpottaa vähän. Näet valoa tunnelin päässä etkä pelkkää ahdistavaa pimeää. Muistele hyviä hetkiä. Etkö voi lopettaa terapiaasi ihan ajan kanssa ja keskustella siihen liittyvistä asioista? Onko lopetuksella kiire?
Ikävää sekin, jos tunnet, ettet pärjää, jos kunnon hoitoa ei enää järjesty. Jos todellakin vointi huononee hirveästi, niin eihän sinua voida hoitamattakaan jättää. Se olisi jo pahimman luokan hoitovirhe. Eihän kukaan haluaisi tilanteensa huononevan vaan päin vastoin. Ei kai systeemi saisi olla sellainen, että se estää potilaita kuntoutumasta.
Jos vaan luottaisit lääkäriin ja siihen, että jokin ratkaisu löytyy, johon sinäkin voisit olla tyytyväinen. Edes sen verran voi toivoa.
-
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
" Jos hoitovirheitä tapahtuu jatkuvasti, niin eihän niitä voi kukaan aina ymmärtää tai antaa anteeksi, varsinkaan, jos ei edes pyydetä.
Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Mielestäni ei ole riittävä selitys: "Sinulla on ollut huono onni" - eihän hoidon saaminen tai sen laatu pitäisi olla minkään onnenkantamoisen varassa!
Kun selitykseksi tarjotaan "potilaalla on ollut huono onni..." tarkoittaa se sitä, ettei edes pyritä parantamaan työn tasoa vaan hyväksytään se sekundalaatu josta potilas on valittanut. Potilaan tyytymättämyyden syy vain työnnetään potilaan viaksi; "Kukaan muu ei ole valittanut, vain sinä olet niin tehnyt."
"Sinun saamasi kohtelu on ollut todella törkeätä. En voi käsittää, miten tuollainen on mahdollista. Eikö tuohon kukaan puutu? Kohdellaankohan siellä vieläkin potilaita noin, muitakin kuin sinua?"
1. Niin on.
2. Jos joku toinen minulle tätä kertoisi, en ehkä itsekään (ilman näitä omia kokemuksiani) uskoisi tätä todeksi.
3. Ei puutu.
4. Tiedän kyllä muitakin tyytymättömiä, mutta he eivät ole uskaltaneet avata suutaan.
"Aika paljon sitä voi joutua katsomaan asioita läpi sormien, antamaan anteeksi joitakin puutteita, jos perusasiat on kuitenkin edes jotakuinkin mallillaan. Minusta tuo, että ajat perutaan, ei ole mitään hoitoa. Se ei ole turhasta valittamista. Jos se lääkärin mielestä on joku yliarvoinen idea, jolla ei ole merkitystä, niin eipä ole asiat mallillaan."
Minunkin mielestäni nämä asiat ovat sellaisia perusperiaatteita, etten voi käsittää miksi niitä ei noudateta.
"Se kai on harvinainen ihme, että onnistuisi saamaan hyvän terapeutin ja vieläpä ilmaiseksi tai vähillä kustannuksilla tai että mikä on edes mahdollisuuksien rajoissa. Eipähän tuloksista voi aina tietää etukäteen, joten voi olla riskisijoituskin."
Julkisella terveydenhuollolla on hoitovastuu.
Asuinkunnan siis pitää pystyä tarjoamaan tarvittava hoito eikä tuossa laissa ole mitään mainintaa siitä, ettei sama hoitovelvollisuus koskisi myös psykoterapiaa. On siis täyttä kusetusta se, että niin tavattoman usein ja yleisesti potilaalle väitetään, että ainoa keino saada psykoterapiaa on hankkia se yksityissektorilta KELA:n harkinnanvaraisen psykoterapiatuen avulla.
"On todella surullista, kun hyvä hoitosuhde loppuu. Ehkä myöhemmin, kun olet tehnyt surutyötä, alkaa helpottaa vähän."
En ole siinä kunnossa, että pystyisin surutyötä tekemään tai olon paranemista odottelemaan.
"Näet valoa tunnelin päässä etkä pelkkää ahdistavaa pimeää."
Tällä hetkellä ainoa valo tunnelin päässä on lähestyvä juna.
"Muistele hyviä hetkiä. Etkö voi lopettaa terapiaasi ihan ajan kanssa ja keskustella siihen liittyvistä asioista? Onko lopetuksella kiire?"
Ilmeisesti on. Kun rahoitus loppuu - loppuu terapiakin.
"Ikävää sekin, jos tunnet, ettet pärjää, jos kunnon hoitoa ei enää järjesty. Jos todellakin vointi huononee hirveästi, niin eihän sinua voida hoitamattakaan jättää. Se olisi jo pahimman luokan hoitovirhe."
Kyllä voidaan, aivan varmasti voidaan. Tämän olen vuosien varrella kokenut ja nähnyt monen monta kertaa.
"Jos vaan luottaisit lääkäriin ja siihen, että jokin ratkaisu löytyy, johon sinäkin voisit olla tyytyväinen. Edes sen verran voi toivoa."
Luottaisitko sinä valehtelevaan lääkäriin?
Minä olen niin tyhmä, etten huomaisi, valehteleeko lääkäri, joten luottaisin sokeasti. Tai sitten en.
"Julkisella terveydenhuollolla on hoitovastuu.
Asuinkunnan siis pitää pystyä tarjoamaan tarvittava hoito eikä tuossa laissa ole mitään mainintaa siitä, ettei sama hoitovelvollisuus koskisi myös psykoterapiaa."
Tuosta asiasta pitäisi puhua poliitikoille, tai presidentille, kaikille lääkäreille ym. ihmisille. Kaikkien pitäisi tietää tuo asia, joita se nyt koskee. Vaikka saattavat varmaan muuttaa tuota lakia ennemmin kuin nykykäytäntöä, vähän epäilyttää ainakin. Jonkun pitäisi haastaa kunta oikeuteen.
Tietääkseni kuitenkin työssäolevia hoidetaan paremmin kuin esim. eläkeläisiä. Työssäkäyvä selkäpotilas saa fysioterapiaa, mt-eläkeläinen vahvoja särkylääkkeitä tai masennuslääkettä, jonka pitäisi vähentää kipuja. Eihän mt-potilaalla ole varaakaan käydä omalla kustannuksella fysioterapiassa.
Jos kaikki mt-potilaat olisivat samoissa julkisissa hoitopaikoissa, siellä varmaan kohdeltaisiin ihmisiä kuitenkin eriarvoisesti, kuten nykyäänkin, mikä on vähän epäreilua sairaita kohtaan.
Osa potilaista ei varmasti haluaisikaan käydä julkisen puolen hoidossa, koska ovat kokeneet saavansa huonoa kohtelua tai olematonta hoitoa. Sama ei kelpaa kaikille. Sen tiedän, että huono hoito maksaa eniten, niin potilaille kuin yhteiskunnallekin. Sairaalahoito ainakin on kauhean kallista verrattuna avohoitoon ja voipa se olla aika tehotontakin joskus.
Täällä päin melkein kaikilla hoidossa olevilla on asiat melko huonosti, siis hoidonkin suhteen. Minä pidän sitä todella ihmeenä, että itselläni on asiat näinkin hyvin, sillä huonomminkin on ollut.
Se on kauheata, että hoito on huonoa, mutta minä en todellakaan tiedä, yrittävätkö hoitajat tehdä parhaansa, mutta eivät parempaankaan pysty. En tiedä, miten "kukaan" jaksaa hoitaa mt-ongelmista kärsiviä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Minulla on joskus ongelmia sietää ihan terveitäkin ihmisiä, tai ketä vaan toista ihmistä, itseänikin.
Onko hoitajien hermot todellakin niin tiukoilla, etteivät he pysty parempaan? He nimittäin voivat minun mielestäni joskus huonommin kuin potilaat ainakin joissakin asioissa. Eihän potilaat saisi siitä kärsiä. Ehkä osa hoitajista on hakeutunut alalle todellakin selvitelläkseen omia (piilotajuisia) ongelmiaan. Eipä se kai ole paras lähtökohta hoitotyöhön.
Kaipa voit ottaa yhteyttä terapeuttiisi, vaikka soittaa hänelle, jos tulee oikein paha olo? Onko sinulla ketään muuta, jonka kanssa voisit jutella?
Jos olet ollut pitemmässä, tiiviissä terapiassa, etkö voisi saada käydä saman terapeutin luona vaikka harvemmin? Ei ole oikein lopettaa hyvin toimivaa hoitosuhdetta. Ei siinä ole järkeäkään. Eihän se määrä ole aina tärkeintä, vaan laatu. Eikö asista voi enää keskustella?
Jos päätös on kuitenkin lopullinen, niin siihen pitää vaan yrittää tottua. Ei kai siinä muu auta. Koeta jaksaa parhaasi mukaan.
-
On vanha turkulainen sanonta.
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
"Minä olen niin tyhmä, etten huomaisi, valehteleeko lääkäri, joten luottaisin sokeasti. Tai sitten en."
Kyllä sinäkin huomaisit jos esim. potilaskertomuksessasi lukisi: "Potilas on pahoillaan siitä että aika peruttiin..." vaikka potilas on vihainen nimenomaan siitä, että aikaa EI peruttu vaan juoksutettiin potilas paikalle turhaan.
Niin ikään potilaskertomuksessani lukee: "potilas peruuttanut neljä aiempaa lääkärinaikaansa.." vaikka todellisuudessa potilas ei ole peruuttanut ainoatakaan aikaansa vaan nuo neljä peräkkäistä peruutusta teki lääkäri.
Jne.
K: "Julkisella terveydenhuollolla on hoitovastuu.
Asuinkunnan siis pitää pystyä tarjoamaan tarvittava hoito eikä tuossa laissa ole mitään mainintaa siitä, ettei sama hoitovelvollisuus koskisi myös psykoterapiaa."
"Tuosta asiasta pitäisi puhua poliitikoille, tai presidentille, kaikille lääkäreille ym. ihmisille."
Kyllähän poliitikot asian tietävät, potilaitahan asiassa pyritään kusettamaan ja heiltä tämä tieto pimittämään.
"Kaikkien pitäisi tietää tuo asia, joita se nyt koskee. Vaikka saattavat varmaan muuttaa tuota lakia ennemmin kuin nykykäytäntöä, vähän epäilyttää ainakin. Jonkun pitäisi haastaa kunta oikeuteen."
Vaikeaa oikeudessa pärjääminen olisi, mutta ainakin se hyvin yleinen kusetus jonka mukaan potilaille väitetään ainoan keinon psykoterapian saamiseksi olevan KELA:n _kuntoutustuen_ hakemisen olisi saatava loppumaan.
"Tietääkseni kuitenkin työssäolevia hoidetaan paremmin kuin esim. eläkeläisiä. Työssäkäyvä selkäpotilas saa fysioterapiaa, mt-eläkeläinen vahvoja särkylääkkeitä tai masennuslääkettä, jonka pitäisi vähentää kipuja."
Edellinen esimieheni (LKT, prof.) sanoi, että jos minä sairastaisin mitä tahansa muuta kuin psykiatrian alaan kuuluvaa sairautta minua hoidettaisiin paljon tehokkaammin.
"Osa potilaista ei varmasti haluaisikaan käydä julkisen puolen hoidossa, koska ovat kokeneet saavansa huonoa kohtelua tai olematonta hoitoa."
Ei, mutta moni varmasti haluaisi.
"Kaipa voit ottaa yhteyttä terapeuttiisi, vaikka soittaa hänelle, jos tulee oikein paha olo?"
Ehkä voisin, mutta en halua. En halua olla kerjäläinen.
"Onko sinulla ketään muuta, jonka kanssa voisit jutella?"
Mitä se auttaisi?
"Jos olet ollut pitemmässä, tiiviissä terapiassa, etkö voisi saada käydä saman terapeutin luona vaikka harvemmin?"
Millä rahalla? Eikä minulle riitä mitkään 1 krt/kk tapaamiset, on tullut tuokin testattua.
"Ei ole oikein lopettaa hyvin toimivaa hoitosuhdetta. Ei siinä ole järkeäkään. Eihän se määrä ole aina tärkeintä, vaan laatu. Eikö asista voi enää keskustella?"
Kuten sanoin, kyse on rahasta. Tapahtuu minun voinnissani mitä tahansa, se ei kuitenkaan enää ole Jorvin psyk. klinikan pussista pois - ja se on ainoa asia mikä heitä kiinnostaa.
"Jos päätös on kuitenkin lopullinen, niin siihen pitää vaan yrittää tottua. Ei kai siinä muu auta. Koeta jaksaa parhaasi mukaan."
Niinhän sitä sanotaan, että ensimmäinen päivä hirressäkin on pahin. Tuohon lupaukseen luotan.
Minustakin kirjoiteltiin osastolla potilaspapereihin, että olen jatkuvasti suisidaalinen, vaikka itse en kokenut niin. Se nyt oli jokin tulkintavirhe.
Kuka sitten kirjasi nuo hoitoaikojesi peruuntumiset, saattoi olla eri henkilö, kuin joka niistä jotakin tiesi. Ehkä hän vain luuli niin, ja kirjasi siksi väärää tietoa papereihisi. Jos tieto kirjattiin tarkoituksella väärin, niin silloin on tehty todellakin VÄÄRIN. Kaipa sinä olet asiasta kertonut eri hoitotahoille, että tietävät, ettei se asia välttämättä niin ole kuin papereissa lukee.
Eikös potilailla ole potilasasiamiehet ja Mielenterveyden keskusliitolla joku lakimieskin, joka voi auttaa potilaita hoitoa koskevissa vääryyksissä?
Minäkin olen pelkkä kustannuserä yhteiskunnalle. En tiedä, kaipa minäkin silti saan vaatia kunnon hoitoa. Eipä minuun ehkä kannata satsata yhtään tämän enempää, kun ei se kuitenkaan tuota mitään. No, ihan hyvä näin, onneksi. Nyt ainakin tuntuu tältä.
Minäkin olen saanut psykoterapiaa julkiselta puolelta ihan ilmaiseksi. On se mahdollista. Ei tarvinnut edes itse pyytää. Antoivat ihan kysymättä, kun soittelin ja kirjoittelin mielenterveyskeskukseen aikani ja valitin pahaa oloani, ruinasin ja oikein kerjäsin apua. Menin sinne parkumaan käytävillekin kovaan ääneen, kun ei ollut mitään muutakaan paikkaa, jossa olisin voinut "turvallisesti" itkeä ja surra kovaa kohtaloani.
Olisivat kai he voineet minut putkaankin toimittaa, mutta olen kuitenkin sairas, en rikollinen, tietääkseni. Minulla on nyt asiat hyvin. Minulla on koti ja toimeentulo. Olen vielä melko tervekin myös fyysisesti.
Toivoisin, että muillakin olisi asiat hyvin. Myös sinulla.
En vaan tiedä, millä perusteilla potilaita sitten otetaan julkisen puolen psykoterapiaan. Luulisin, että siinä huomioidaan se, että jos sairaus katsotaan pitkäaikaiseksi, ei voida odottaa, että vähävarainen pystyisi maksamaan edes omavastuuta, vaikka saisikin Kelan kustantamaa psykoterapiaa. En kai minä ikäni puolesta sitä olisi saanutkaan. Jos taas ei olisi hoidettu, olisin ollut jatkuvasti sairaalassa rasittamassa kunnan taloutta.
Toisaalta jos oikeus julkiseen kunnan järjestämään psykoterapiaan on aina, periaatteessa, ei tällä minun selitykselläni ole merkitystä. En tiedä, miksi minua hoidettiin. Kaipa toivottiin, että voisin paremmin, kun olin niin sairas. Sitä itsekin halusin, eikä ne kustannukset sitten kuitenkaan olleet mitään sen rinnalla, mitä tuo jatkuva sairaalahoito olisi maksanut.
Kaipa se on se raha, mikä aina ratkaisee. Jotenkin sen ymmärtääkin, mutta ei se selitä vääryyksiä hoidossa. Niitä tapahtuu ihan omia aikojaan.
-
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
"Kuka sitten kirjasi nuo hoitoaikojesi peruuntumiset, saattoi olla eri henkilö, kuin joka niistä jotakin tiesi. Ehkä hän vain luuli niin, ja kirjasi siksi väärää tietoa papereihisi."
Oli eri henkilö ja ilmeisesti hän luuli noin - ja sen vuoksi tämä apulaisylilääkäri ensimmäistä kertaa tavatessamme mäiskäisikin kovalla kädellä potilaskertomukseni pöydälle ja tokaisi erittäin tylysti: "Meillä on sitten tasan 15 minuuttia aikaa." Tuohon tylyyn käyttäytymiseen saattoi vaikuttaa sekin, että hän joko omansa tai sairaanhoitajan erehdyksen vuoksi luuli minun olevan myöhässä. Kun asian oikea laita (etten ollut myöhässä) sitten paljastui ei tämä silloinen apulaisylilääkäri vaivautunut edes pyytämään anteeksi tiuskimistaan.
"Kaipa sinä olet asiasta kertonut eri hoitotahoille, että tietävät, ettei se asia välttämättä niin ole kuin papereissa lukee."
Olen, mutta eipä se mitään ole auttanut. Kun ensimmäisen kerran tapasin (Tapiolan psyk. klinikan) psykologin, tämä sanoi: "Minä tunnen sinut jo hyvin, minä olen lukenut sinun paperisi." Ja todellakin noiden virheellisten merkintöjen perusteella hän ilmeisesti oli käsityksensä luonut.
"Eikös potilailla ole potilasasiamiehet ja Mielenterveyden keskusliitolla joku lakimieskin, joka voi auttaa potilaita hoitoa koskevissa vääryyksissä?"
Potilasasiamiesjärjestelmä on pelkkää kosmetiikkaa. Oma kokemukseni on se, että kun otin yhteyttä Jorvin potilasasiamieheen, ainoa apu jonka häneltä sain oli tyhjä lomake. Kun sitten lomakkeen täyttämisestä ei mitään apua koitunut, soitin tälle potilasasiamiehelle ja hän sitten lupasikin ottaa asiani puheeksi ylilääkärin kanssa. Potilasasiamies myös lupasi soittaa minulle kunhan olisi ylilääkärin kanssa keskustellut.
No, viikon minä sitten odotin potilasasiamiehen soittoa mutta kun sitä ei kuulunut, soitin hänelle itse.
Potilasasiamies vastasi: "Niin, minä sitten päätin etten asiasta ylilääkärille mitään puhu."
Kuvaavaa on, ettei tämä potilasasiamies katsonut tehtäviinsä kuuluvan sen, että hän olisi minulle ilmoittanut mielensä muuttamisesta.
Eräs vuosia tk:n johtavana lääkärinä toiminut lääkäri sanoikin tuohon: "Potiasasiamiesjärjestelmä on pelkkää kosmetiikkaa ja potilasasiamieheksi valitaan aina se hoitajista kaikkien kaksinaamaisin."
"Minäkin olen pelkkä kustannuserä yhteiskunnalle. En tiedä, kaipa minäkin silti saan vaatia kunnon hoitoa. Eipä minuun ehkä kannata satsata yhtään tämän enempää, kun ei se kuitenkaan tuota mitään."
Saamaani hoitoon on luultavasti vaikuttanut se, että on katsottu hoitamiseni olevan hyödyllistä lasteni vuoksi. On siis pyritty estämään se ettei minun lisäkseni tulisi kahta hoidon tarpeessa olevaa lisää. Mutta nyt kun lapseni ovat aikuistuneet/aikuistumassa, tätä hoidon perustetta ei enää ole.
"Kaipa se on se raha, mikä aina ratkaisee. Jotenkin sen ymmärtääkin, mutta ei se selitä vääryyksiä hoidossa. Niitä tapahtuu ihan omia aikojaan."
Olen varma siitä, että olisi ollut paljon halvempaa järjestää minulle (hoitoonhakeutumisestani lähtien) todellista ja toimivaa hoitoa eikä vain palloteltu paikasta toiseen ja hyödyttömästä lumehoidosta seuraavaan.
.
"Kun Jorvi lorvii, on lorvikatarrikin lievä diagnoosi" (vanha viidakon sanonta).
http://fi.wikipedia.org/wiki/Mustanaamio
.
Potilasasiamiehen pitää olla työnantajansa puolella samalla kun hän yrittää puolustaa potilaiden oikeuksia. Ei ole varmaan helppo tehtävä. Ei se kuitenkaan saisi mennä virheiden puolustamiseksi ja väärin toimineiden hoitoihmisten suojelemiseksi samalla kun syytetään ja syyllistetään valituksen tehnyttä potilasta. Niinhän se käytännössä menee, ihan ilman potilasasiamiehen apuakin. Ehkä siinä on se hyvä puoli, että voi kuitenkin käydä läpi asiaa jonkun kanssa, ettei ihan yksin tarvitse tuntea kokeneensa vääryyttä. Eipä se taida kuitenkaan itse asiaa auttaa millään tavalla.
Olisit voinut valittaa klinikan johtavalle lääkärille, ylihoitajalle tai osastonhoitajalle. Onhan niitä valitusmahdollisuuksia muitakin, mutta eipä tuloksista ole takeita. Vähintään odottaisi, että valituksen kohteena oleva asia edes käsiteltäisiin niiden ihmisten kanssa, joita se koskee ja yleisemminkin, jos kyseessä on yleinen käytäntö, joka kaipaisi tarkistamista. Se olisi hienoa ja parantaisi hoidon tasoa.
Palautteen pitäisi olla tärkeätä hoitotyötä tekeville, se olisi otettava vakavasti, ei pelkästään hoitotyön kehittämiseksi vaan tietysti myös sen takia, että se on osa potilaan kokonaishoitoa.
Anteeksipyyntöjä ei tosiaankaan ole kuulunut liiemmin minunkaan korviini, vaikka virheitä on tehty. Ei nyt luulisi olevan mahdotonta pyytää anteeksi, mutta ei näytä onnistuvan. Olen joskus kuvitellut, että ehkä anteeksi pyytäminen on jokin hoitovirhe, kun sitä ei koskaan tapahdu.
Minä olen onnellinen siinä suhteessa, että pärjään joten kuten ilman hoitoakin, siis pystyn huolehtimaan perusasioista, mutta en sitten oikein enempää. Olen iloinen, että olen elossa.
eli psykologia saa potilaaltaan ihailua osakseen.
-
Nimimerkki "Kauheata" kirjoitti:
"Potilasasiamiehen pitää olla työnantajansa puolella samalla kun hän yrittää puolustaa potilaiden oikeuksia. Ei ole varmaan helppo tehtävä."
Potilasasiamiehen pitäisi olla puolueeton ja riippumaton toimihenkilö eikä tuollainen sairaalan julkisivua ylläpitävä kulissienhoitaja.
"Ei se kuitenkaan saisi mennä virheiden puolustamiseksi ja väärin toimineiden hoitoihmisten suojelemiseksi samalla kun syytetään ja syyllistetään valituksen tehnyttä potilasta. Niinhän se käytännössä menee, ihan ilman potilasasiamiehen apuakin."
Olet oikeassa, eipä tuohon mitään potilasasiamiestä edes tarvita.
"Ehkä siinä on se hyvä puoli, että voi kuitenkin käydä läpi asiaa jonkun kanssa, ettei ihan yksin tarvitse tuntea kokeneensa vääryyttä."
Sinulla on tästä asiasta täysin väärä käsitys; ei potilasasiamiehen kanssa mitään läpikäydä. Ei ainakaan Jorvin potilasasiamies tee muuta kuin lähettää tyhjän valituslomakkeen. Mihinkään muuhun hän ei tartu, eikä hän ryhdy potilaan kanssa minkäänlaiseen keskusteluun.
"Olisit voinut valittaa klinikan johtavalle lääkärille, ylihoitajalle tai osastonhoitajalle."
Ylihoitajaa ei tietääkseni ollut olemassakaan - en ainakaan ole koskaan sellaisesta henkilöstä kuullut. Kahdelle ylilääkärille valituksen (Muistutus potilaan hoitoon ja kohteluun liittyen) osoitin - mutta vastaukseksi sain vain tyhjää sanahelinää sisältävän juostenkustun vastineen jossa ei ainoaankaan esittämääni kysymykseen ollut vastattu ja JOPA NIMENI OLI VÄÄRIN KIRJOITETTU!
"Onhan niitä valitusmahdollisuuksia muitakin..."
Kuten mikä?
Jos lääninhallitusta tarkoitat, se on aivan turha paikka valittaa. Lääninhallitus perustaa päätöksensä potilaskertomuksen merkintöihin - siis niihin täysin vääriin ja valheellisiin väittämiin!
"...Vähintään odottaisi, että valituksen kohteena oleva asia edes käsiteltäisiin niiden ihmisten kanssa, joita se koskee..."
Niinhän sitä tyhmempi voisi luulla, mutta tuosta Jorvi on sitkeästi kieltäytynyt.
"Palautteen pitäisi olla tärkeätä hoitotyötä tekeville, se olisi otettava vakavasti, ei pelkästään hoitotyön kehittämiseksi vaan tietysti myös sen takia, että se on osa potilaan kokonaishoitoa."
Kaunista mutta tyhjää sanahelinää.
"Anteeksipyyntöjä ei tosiaankaan ole kuulunut liiemmin minunkaan korviini, vaikka virheitä on tehty. Ei nyt luulisi olevan mahdotonta pyytää anteeksi, mutta ei näytä onnistuvan. Olen joskus kuvitellut, että ehkä anteeksi pyytäminen on jokin hoitovirhe, kun sitä ei koskaan tapahdu."
Enpä ole minäkään sellaista onnistunut saamaan.
"Minä olen onnellinen siinä suhteessa, että pärjään joten kuten ilman hoitoakin, siis pystyn huolehtimaan perusasioista, mutta en sitten oikein enempää. Olen iloinen, että olen elossa."
Minä puolestani olen tuskastunut, surullinen ja masentunut siitä että olen elossa.
Ehkä se on sitten hyvä, että pääset sieltä Jorvin hoidosta pois. Ehkä se toinen hoitopaikka on parempi, jos sinne päädyt. Toivon, että asiat rupeavat selviämään pikkuhiljaa.
-
Enpä minä Jorvin (Espoonlahden) psyk. klinikan käyntejä jää kaipaamaan, mutta kun Jorvi ulostaa minut Espoonlahdesta, se samalla lopettaa psykoterapiani maksamisen. Mitä hyvää siinä on?
Eikä tyytymättömyys asioiden hoitoon katoa sillä, että minut siirretään jonnekin muualle. Eihän se paranna, hyvitä tai poista mitään siitä mitä on tehty tai sanottu!
Tuolla "toisella hoitopaikalla" (Meilahden mielialahäiriötyöryhmä) ei sen paremmin oman nettisivunsa kuin ylilääkärinsä kertoman mukaankaan ole minulle mitään tarjottavana. Miksi siis minut sinne lähetetään?
Vastaus: Koska Jorvi ei suostu tekemään mitään niille asioille joihin olen tyytymätön. Asioiden korjaamisen (tai edes korjausyritysten) sijaan se kompostoi minut Meilahteen ja pesee kätensä koko jutusta.
Kysehän ei ole siitä, että tehtäisiin niin kuin minulle olisi parasta, vaan että tehdään sitä mikä on Jorville helpointa.
-
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=22989&c=444&p=218&pm=1
Pääsi keskustelut vauhtiin,, aiheesta tosin hiukan poiketen ;D