Miksi olla vegaani?

reilun pari kk.. mutta tämä on parasta mitä olen koskaan kokeillut. Tämä on mun juttu ja uskon etten enää koskaan halua palata entiseen ruokavaliooni.
En kiduta itseäni missään nimessä ,päinvastoin saan hyvän ja terveen olon itselleni kasviksilla.
Huomaan ettet ole itse kokeillut veganismia...kannattaisi kyllä ennenkuin tulee arvostelemaan muitten ruokavaliota.
Sitäpaisi nälkä ei kurni mahassa uskallan syödä ja paljon. Mikä ihaninta olen laihtunut enkä todellakaan ole tarvinnut kärsiä nälkää.
Ikääkin minulla on päälle 30 joten en ole kavereiden painostuksesta vegaani :)

Olen vegaani siksi, että tunnen sen olevan syvintä ja ominta itseäni. Ihan rehellisesti sanoen en keksi mitään syytä enkä tunne pienintäkään tarvetta alkaa syömään lihaa. Olen kohta 40-vuotias mies, enkä todellakaan ole mikään aliravittu. Lihaksia löytyy ja painokin on siellä normaalin ylärajoilla.

Itsekidutuksen muoto? Ei kyllä ole tullut mieleeni, että kiduttaisin itseäni syödessäni vegaaniruokaa. Päin vastoin, olen varsinainen kulinaristi. Pidän hyvästä ruuasta ja todella nautin siitä. Jos kaupasta ei saa soijanakkeja, teen itse linssipihvejä tai jotain muuta.

Veganismi on hyvä tapa kertoa mielipiteensä siitä, mitä haluaa syödä ja kuluttaa. Vegaanien määrä kasvaa koko ajan. Se merkitsee sitä, että meille tulee koko ajan tarjolle uusia tuotteita ja palveluja. Ja meidän ääntämme kuunellaan entistä enemmän. Sillä kyllä on vaikutusta myös eläinten oloihin.

Ei minun elämäni ole hankalaa veganismin takia (eikä kyllä muutenkaan). Ihan normaalia elämää iloineen ja suruineen tässä vietetään. Ja tosiaankin vegaanisuus kuuluu noihin iloisiin asioihin.

Kun nälkä kurnii, ajattelen ruokaa enkä mitään verisiä lihakimpaleita, eikä mieleni edes tee juosta naapurin koiraa kiinni ja upottaa hampaitani sen kurkkuun tai pistää poskeeni aidan vierellä lahoavaa fasaaninraatoa.

alentuen ja omia (vääriä) johtopäätöksiä tehden asiaan, jota et ymmärrä?

Itselleni eläimet (myös ihminen on eläin) ovat eläimiä, ei ruokaa.

Verinen pihvi on pala ruumista. Yhtä houkutteleva ja ruokahalua kiihoittava, kuin esim. kuollut ihminen tai motarin varrella makaava, yliajettu supikoira.

Nyt ajattelet asioita vähän turhan kapea-alaisesti: SINÄ ehkä pitäisit vegaanina oloa kiduttavana, mutta minulle olisi kidutusta syödä lihaa. Sinusta veganismi on huomionhakua, mutta todellisuudessa se vaatii niin paljon omaa tahtoa (kova painostus koulusta/vanhemmilta/kavereilta), ettei teini-ikäinen sellaista kauaa jaksaisi pelkän "radikaalina olemisen" takia. On niitä helpompiakin keinoja...

Oletko edes koskaan syönyt kunnon kasvisateriaa, mihin kuuluu täysjyväviljaa ja palkokasveja? Tiedätkö, miltä hyvin maustettu ja grillattu papu/tofu/hefupihvi maistuu? Tai vaikkapa italialaistyyliin tehty kasvispizza, joka ei juustoa kaipaa (toinen versio: Cheezly-feikkijuustoraastetta sekoitettuna oliiviöljyyn ja kaurakermaan)? Jos tiedät, mikä maussa on sellaista, mitä pidät "itsekidutuksen muotona"?

"Joka tapauksessa en löydä veganismista mitään hyviä puolia. Sillä ei paranneta maailmaa eikä eläinten oloja vaikka jotkut niin luulevat. Sillä pelkästään tehdään oma elämä hankalaksi ja sitten kärsitään aliravitsemuksesta ja muista huonon ruokavalion aiheuttamista sairauksista. "

Voitko hieman perustella kantaasi? Miten niitä eläinten oloja sitten parannetaan? Kylmä totuus on, että suomessa porukka muuttaa kaupunkeihin ja kuitenkin vaativat yhä enemmän ja enemmän mahdollisimman halpaa lihaa ruokapöytään. Tuloksena tilakoot kasvaa, ja tuottavuus tulee tärkeämmäksi kuin eläin itse. Ja tätä tukemalla (lihaa ostamalla) varmistat, että yhä useampi eläin syntyy tuotantokoneeksi yhä huonommaksi käyviin oloihin. Sitäkö sinä haluat?

Minä en koe tekeväni elämääni hankalaksi, sen tekevät muut puolestani. Huonosti voi syödä millä ruokavaliolla tahansa, kärsivätkö kaikki sekasyöjät liikalihavuudesta ja elintasosairauksista sekä vitamiinipuutoksista? Jos ei, miksi vegaanitkaan mitään sairautta automaattisesti potisi?

Olen vegaani, jonka lempiruokaa on kyljykset ja perunamuusi. Eikä hävetä yhtään. Ja silti en pistele possua poskeen, vaan valitsen kasvipohjaisen "korvikkeen" ja toimii aivan yhtä hyvin. Miksi? Pitäisin itseäni naurettavana jos keksisin tekosyitä kuten "kasvisruoka ei ole hyvää vaikken ole sitä maistanutkaan" tai "Tehotuotanto ei ole minun syyni". JOKAINEN kuluttaja on keskeisessä asemassa siinä, millaista ruokaa tuotetaan. Jokainen kuluttaja on vastuussa ostokäyttäytymisestään niin itselleen. lapsilleen, eläimille kuin ympäristöllekin. Ja kyllä, niin kauan kuin on oikeus syödä mitä haluaa, on velvollisuus tunnustaa rehellisesti syömistottumustensa seuraukset, mitä monikaan ei tee. Eikä lihansyönti oikeastaan edes ole henkilökohtainen valinta, sillä tuskin se possu valitsi olla ruokasi? Mietipä tuoltakin kannalta.

En usko että kyse on mistään itsensä kiduttamisesta. Jokainen on vapaa tekemään omat valintansa ja kaikki ei pidä liharuuasta.

Itse olen kaikkiruokainen kulinaristi. Tykkään kovasti hyvin tehdystä kasvisruuasta, mutta en suostu luopumaan omasta lempparista naudan sisäfilepihvistä ja uuniperunasta.

Mielestäni ruuanlopputulokseen vaikuttaa enemmän raaka-aineiden tuoreus ja kokkaustaito kuin kuuluko ruoka kasvi- vai eläinkuntaan.

Ei veganismi ole "itsensa kiduttamista", "nayttamisen halua" tai "yhteiskunnan vastaisuutta".

Ei tan ikaisena, yliopistopohjaista tyota tekevana ja puku paalla kulkien pysty tuntemaan itseaan kovinkaan "radikaaliksi"...

Vegamismilla parannan kuin parannankin seka maailmaa etta elainten oloja.
Minun vuokseni ei yksikaan sika kuole eika yksikaan kana kidu hakissa.

Nostan penkilta 100kg, vaikken edes treenaa. Ja veriarvot on ihanteelliset (olen verenluovuttaja), samoin terveys.

Eika tee todellakaan mieli lihaa. Painvastoin, ajatus lihansyonnista kuvottaa ja yokottaa. Ja kala yokottaa viela enemman kuin liha, syyta tahan en tosin osaa sanoa.

Lapsena kylla soin lihaa ja kalaa, soin paljon ja tykkasinkin. Join myos maitoa, soin juustoa ja munia ja kaikkia vastaavia laktoosi-kolesteroli-pommeja mita sekasyojat nyt vetaa. Onneksi ian myota kasvoi jarki ja omatunto sen verran, etta tajusin jattaa ne pois. Jo ihan terveyssyistakin.
Enaa ei ruumiiden syonti houkuta.
Liha on vahan kuin tupakka: alussa kun lopettaa niin saattaa tehda mieli, mutta ajan kuluessa tupakka alkaa yokottaa.

Olen ollut vegaani kohta 14 vuotta. Myos vaimo ja lapset ovat vegaaneja.