missä luonnonlait

Ehkäs esim. siellä paikkeilla, missä hiukkasia syntyy/ilmestyy tyhjästä, vain hävitäkseen välittömästi. Joku niistä kummajaisista ei hävinnytkään, (tai palannut, mihin?) ja tuloksena oli tämä tällainen universumi tällaisine lakeineen. Kenties, tai ehkä ei. Vuorovaikutus taas on kaiketi riippuvaista vain mittakaavasta. http://www.netikka.net/mpeltonen/teorioita.htm

Fyysikot eivät halua sekaantua metafysiikkaan. Lisäksi he loukkaantuvat, kun sanoo, että kosmologia on eräs metafysiikan osa-alue (-;

Kysymyksesi on aikalailla metafyysinen. Tilannettahan voisi lähestyä erilaisilla spekulaatiolla:

1) Luonnossa olisi luonnonlakeja, mutta ihminen ei olisi hahmottanut niitä
2) Luonnossa ei olisi säännönmukaisuuksia

Noista tuo jälkimmäinen taitaa sulkea jo nykyisenkaltaisen ihmiselämän pois.

Luonnonlait ainakin hahmottuvat ihmismielissä, mutta ehkä sitä ei voi pitää alkuperäisenä syntypaikkana? Joka tapauksessa ilman tätä hahmotusta ei kysymystäsi olisi tehty (-;

erilaisista massoista, varauksista jne. ja niiden pyrkimyklsestä tasapainoon.

Se miksi nöin tapahtuu hmm, no joku enemmän pienempi kuin atomi tyyppi voi selittää =D

Kaiken perustalla on tietyt ilmiöt. Mahdollisesti voidaan monimutkaisemmat ilmiöt redusoida johtuviksi joistakin perusilmiöistä (ainakin moni toivoo ja uskoo niin). Se ei kuitenkaan ole mikään välttämättömyys. Jokin ilmiö voidaan sitten selittää sanallisesti (tms. tavalla) luonnonlakina ja se on aina yleensä enemmän taikka vähemmän puutteellinen kuvaus todellisuudesta, usein yksinkertaistus todellisuudesta.

Esimerkkinä lakien rajallisuudesta vaikkapa Newtonin painovoimakaava: se ei toimi sellaisenaan muille kuin homogeenisille palloille taikka pallokuorille (niiden ulkopuolella).

Toinen valitettava "puoskaroinnin" alue on matematiikan satunnainen soveltaminen luontoon, koska sillä usein saadaan tuloksia. Ei kuitenkaan ole minkäänlaisia takeita siitä, että satunnaisesti sovellettu matemaattinen lainalaisuus löytäisi luonnosta vastaavuuden. Joillakin on taipumus tehdä tällaisia yleistyksiä.

Esimerkkinä tästä vaikkapa sellainen tilanne, että jos Pekalla on 4 omenaa, niin niistä ei todellisessa luonnossa voida vähentää 5 omenaa. Matematiikassahan tämä onnistuu ja vastaukseksi saadaan -1 omenaa. Luonnossa omenien määrä ei voi saada negatiivisia arvoja (ilman lisäoletuksia).

En muista kuka seuraavaa pähkäili, mutta yksi selitys sille miksi luonnonlait ovat sellaisia kuin ovat on seuraava:

Perustason fysiikanlaeista löytyy aina symmetrioita. Jos maailmankaikkeus on syntynyt ei mistään, tällä ei millään on täydellinen symmetria. Tämä symmetria on säilynyt maailmankaikkeuden syntyhetkellä, ja siksi lait ovat senlaatuisia kuin ovat.

Maailmankaikkeus näyttää tämmöiseltä.

Mikään ei ole välttämättä sitä miltä se meistä näyttää.

Ihminen ei kuitenkaan tiedä juuri mitään maailmankaikkeuden todellisista mittakaavoista eikä eri värähtelytasoista kuten ei muustakaan.

Siis en minäkään, enkä ala puhumaan mistään metafysiikasta, kun en senkään totuuksista mitään tiedä.

Mutta ehkä jostain, sanotaan vaikka toisesta aurinkokunnasta katsoen, ihminen on tyhmempi kuin mato maan alla.

Me leikimme täällä omassa hiekkalaatikossamme ja hyvä niin.

Toiset ovat viisaampia kuin toiset, mutta kaikki tietämyksemme perustuu vain meidän havaintoihin sekä meidän älyymme, on aivan turha pitää sitä faktatietona kuin vain sen ajan kuin uusi tieto korvaa vanhan.

Toki, kun johonkin pitää uskoa, pidän tieteen tutkimusta tämän päivän totena, mutta se ei mitenkään kumoa muita totuuksia.

Ei, luonnonlait eivät synny Kvanttitasolla.

Tämä johtuu siitä, että kvanttitasolla kyse on todennäköisyyksistä, ei varmuuksista ja luonnonlait jo määritelminä vaativat varmuutta.

Tästä voidaan esittää esimerkki vaikkapa CRT-näytöllä, jollainen on edessäni. Elektronitykki sinkoaa suihkun elektroneja kuvaputken sisäpinnalle, jossa fluerisoiva materiaali ryhtyy loistamaan kohtiin, joihin elektroneja syötetään.

Jos mennään hiukkastasolle, eli kvanttimekaniikan ja -fysiikan alueelle, niin syttyykö (eli tuolla tasolla virittyykö) tietty hiukkanen, kun elektronisuihku menee sen yli?

Vastaus kvanttimekaniikan mukaan on: Mahdoton sanoa.

Sille voidaan toki antaa todennäköisyyksiä. Voidaan sanoa, että elektroni suihkulla joka on niin ja niin voimakas on sellaiset ja sellaiset mahdollisuudet saada hiukkanen viritetyksi, jolloin se lähettäisi näkyvää valoa. Mutta varmuutta ei voida antaa.

Saman voisi olettaa pätevän milloin tahansa. Eli jos kaksi hiukkasta on siinä kuuluisassa 'ei muita vaikuttavia voimia' - huoneessa kaksistaan, niin ei voida sanoa, että hiukkaset vetävät toisiaan puoleensa painovoiman takia. Ei yksinkertaisesti ole olemassa kuin todennäköisyys.

Mutta jos keräät kaksi kasaa hiukkasia, molemmissa mittaamaton määrä yksittäisiä hiukkasia ja kutsut niitä vaikkapa kappaleiksi, niin silloin yksittäisten hiukkasten todennäköisyydet häviävät valtavaan määrään toistoja ja voidaan varmuudella ennustaa: Ne tulevat vetämään toisiaan puoleensa!

Niimpä luonnonlait ovat jotain, joka ei voi syntyä kvanttitasolla- On tultava niin paljon "ylemmäs", että todennäköisyyslaskenta alkaa antaa niin lähellä ykköstä olevia arvoja jollekin tapahtumalle, että sen mahdollisuutta voidaan pitää varmana.