Vallan filosofiasta

Habanera kirjoitti:

Hyvää huomenta kaikille ajatteleville yksilöille :)

Tästä aiheesta olen kirjoittanut netissä jo aikaisemminkin, tosin eri palstalla ja toisella nimimerkillä - tämä tiedoksi mahdollisesti deja vu'n kokeville. Tämä vapaata assosiaatiota hyödyntävä essee menee kuitenkin aikaisempaa pidemmälle/syvemmälle analysoidessaan tunnettuja lausekkeita
(1) Tieto on valtaa
ja
(2) Tieto lisää tuskaa
sekä näistä johdettua, uutta lauseketta
(3) Valta lisää tuskaa.

Alkuun pääsemme kätevimmin kahden, täysin muista yhteyksistä poimitun esimerkin avulla.

Ensimmäinen esimerkki on kysymys:"Ellei kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko ääntä, kun puu kaatuu metsässä?" Vastauksena tähän on, että TIEDÄMME ääntä kuuluvan; meillä on tästä sisäinen varmuus, johon päädymme puhtaasti loogisella ajattelulla.

Toinen esimerkki: Joona valaan vatsassa. Tämä on mahdoton järjellä käsitettäväksi, mistä seuraa se, että meillä voisi olla varmuus asiasta vain, jos
A) Olemme olleet samaan aikaan valaan vatsassa (subjektiivinen kokemus)
B) Olemme nähneet valaan nielaisevan eli olleet ulkopuolisina todistamassa tapahtumaa (objektiivinen kokemus)
C) Olemme saaneet ensikäden tietoa luotettavana pitämältämme yksilöltä, jonka kohdalla on toteutunut A) tai B).

Toki tiedämme, että kyseessä on kertomus eikä kukaan VOI toteuttaa kohtaa A) tai B). Tieto tästä on meille jo itsessään valtaa (1) ja lisää tuskaa (2), ahdistustamme siitä, että emme olekaan kaikkivoipia. Emme pysty kaikkeen, emme voi vaikuttaa kaikkeen. Rajallisuuden tajuamisesta aiheutuva frustraatio on pyrittävä pitämään minimissään loogista ajattelua hyödyntämällä.

Päästäksemme tarkastelemaan uutta lauseketta (3), on ensin esitettävä kysymys: Miksi jotkin yksilöt ovat rajattoman vallanhaluisia? Syyt tähän ovat yhtä moninaisia kuin yksilötkin, mutta joka tapauksessa on oletettava jonkinlainen häiriö loogisessa ajattelussa, mikäli yksilö TIETOISESTI haluaa lisää tuskaa. Kyvyllä sietää tuskaa on nimittäin rajansa: jossain vaiheessa astiamme täyttyy ja vuotaa yli. Vallanhaluinen ja valtaa jo liikaakin hankkinut yksilö tajuaa rajallisuutensa vasta tässä vaiheessa, jolloin voi olla liian myöhäistä. Vaarana saattaa olla esim. alkoholismi. Alkoholi puolestaan aiheuttaa lisää ongelmia, mutta toisaalta se myös (hetkellisesti) vähentää tuskaa (nousuhumala). Mitä tästä on sitten seurauksena? Tietoakin on entistä vähemmän (muistikatkokset merkkinä hermosolujen tuhoutumisesta) ja edelleen - kohta valtaa ei ole ollenkaan.

Näin yksilön halu pyrkiä logiikan kanssa ristiriidassa olevaan tavoitteeseen onkin, loogisesti, kääntynyt hänelle epäedulliseksi lopputulokseksi. "Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa" tai ennemmin - ympyrä on sulkeutunut. Äärimmillään tapahtuma voidaan lukea kuuluvaksi filosofisen evoluution piiriin ja tulkita jopa yhdeksi sen ominaispiirteeksi. Biologisessa evoluutiossa ei-haitalliset mutaatiot ovat merkittäviä (lajin)kehityksen eteenpäin viejinä ja biologinen evoluutio onkin eräänlainen jatkumo, jana menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Filosofisessa evoluutiossa sen sijaan mutaatio on mahdoton oletettavaksi; valtaa ei voi olla rajattomasti, sillä ympyrän sulkeutuminen edellä kuvatulla tavalla estää tämän ja muihin nähden ylivertaista superyksilöä ei voi esiintyä. Tämä heijastuu tietyssä mielessä edelleen yhteiskunnan rakenteeseen. Yksilömateriaali muistuttaa Gaussin käyrää ja tasa-arvoon perustuva yhteiskunta on optimaalinen ja tulee aina lopulta toteutumaan, ellei rauhanomaisesti niin
sodan/kansannousun kautta.


Tämä essee tarjoaa tietenkin vain pintaraapaisun vallan filosofiasta ja tämän perusteella on varottava tekemästä karkeita yleistyksiä. Esim. ehdotonta positiivista korrelaatiota alkoholismin ja vallanhalun välillä ei ole. "Kohtuus kaikessa" myös alkoholin suhteen pitää paikkansa; "Viini on viisasten juoma" :)

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä