millainen juustotarjotin

Kun aina tulee kentältä (rumia sanoja vastineeksi)
Mutta mielestäni muutama juusto, voimakas (musta emmental) miedompi, ehkä luostari."Juustotiski on laaja, sovella omia mieltymyksiäsi" Pari erilaista homejuustoa,Valkohome brie sekä sinihome perinteinen aura. Yrttituorejuustoa ja vaikkapa valkosipulituore/tai ja pippurituorejuusto.
Lisänä viinirypäleitä, piparkakkuja,eril. suola/maustekeksejä. Hyviä viinejä,kynttilöitä
(määrät,per. henk. en valitettavasti uskalla sanoa.)

juustotarjotin on maailman hienoinmpien ravintoloiden ylpeyden aihe ja gastronomiaa parhaimmillaan. Juustotarjottimen suunnittelussa on hyvä malttaa mielensä. Valtava määrä erilaisia juustoja, joista suurin osa jää syömättä, ei ole ihanteeellinen ratkaisu edes haluttaessa tehdä vaikutus mukanaolijoihin. Tyylilä ja maulla valittu tasapainoinen tarjotin jää mieleen paljon paremmin. Aterian jälkeen juustoa voi laskea kuluvan kaikkiaan 50 ... 100 grammaa henkeä kohden, kun taas pelkkään juustotarjottimeen perustuvaan illanviettoon voi varata 150 ... 200 grammaa henkeä kohden. Laajakin juustotarjotin pitäisi rajoittaa 3 ... 6 lajiin ensiluokkaista erilaista juustoa.


Ruma juusto on paras juusto, haiseva herkullisin.

Varaa riittävän iso puupohjainen tarjotin, ellet sellaista omista, käy puutavaraliikkeessä ja ota sieltä vanerinpala, joskus niitä saa jätekasasta ilmaiseksi. Jokaiselle juustolle tulisi olla oma leikkuuveitsi ja pienehkö veitsi kunkin ruokailijan lautaselle.

Seuraavasta Grand listasta voi karsia pois tarpeettomat

RANSKALAIST KLASSIKOT
Roquefort (aura)

SVETISILÄISITTÄIN
Emmental tai Appenzeller

ITALIA
Gorgonzola, Parmigiano Reggiano

SININEN MAAOTTELU
Ruquefort, stilton, gorgonzola

PORTUGALI
Serra da Estrela

LUOSTARIN TAPAAN
Chimay

HULLUNA VUOHIIN
Crottin de Chavignol, Waldemar, Tomme de Chévre

MUITA
ski-queen ja paketti erilaisia sulatejuustoja

Viiniksi monet suosittelevat portviiniä ja Sinebryhoffihin panimo tietenkin portteriolutta.

Muita hyviä viinejä ovat Beaujolais tai keskitäyteläinen punkku tai tai keskitäyteläinen valkkari, vaikkapa chardonnay. Joillekin saattaa maistua saksalainen makea valkkkari, esim. Moselin spätlese-riesling. Viininä voi myös tarjota samaa viiniä kuin on ollut pääaterialla.

Tarjottimelle voi myös pistää viinirypäleitä, oliiveja, paprikalohkoja, hillosipuleita, tölkistä kokonaisia herkkusieniä, hapankorppuja tai vielä parempi: väinämöisen palttoonnappeja, sekä patonginpaloja; lämmitä niitä uunissa viitisen minuuttia, jolloin samalla hieman kovettuvat. Mikäli vieraiden joukkoon tulee henkiöitä, jotka eivät voi sietää juustoja, voi heitä varten varata kalkkunaleikkeitä.Sormin nyrkissä rypistetty salaatinlehti myös keventää syömistä.

Joskus olen myös pannut juustotarjottimelle dippikastiketta (kermaviiliä ja pulveria perunalastujen vierestä kaupoissa). SIlloin tarvitaan myös pieniä haarukoita.

Sinihomejuusto (aura) on varsin suolainen ja siten todellinen haaste punkulle. Homeen antama runsas maku, rasva ja kypsymisessä syntyvä hapokkuus vaativat viiniltä paljon; siksipä sen kanssa suosittelisin makeaa, jaloaromista valkkaria,vaikkapa Gewurztraminer. Alko-nimisen osakeyhtiön vähittäismyymälöissä on henkilökuntaa, jotka ovat käyneet kursseja juuston ja viinin liittoon kuuluvassa tematiikassa, joten heidän asiantuntemustaan kannattaa käyttää rohkeasti hyväksi. Olen yleensä havainnut, että jos Alkon vähittäismyymälässä esität kysymyksen:"Sopiiko tämä viini siihen ja siihen", saan vastaukseksi, että sopii mainiosti. Siksi kysymyksen tulee olla ilman johdattelua.

Lisää tietoa voi urkkia vaikkapa sivuilta

www.valio.fi

www.ingman.fi

Kerropa sitten kuinka illanistujaiset onnistuivat, mitä juustoa meni eniten ja mikä viini sai suosionosoituksia. Rakentava kritiikki on aina paras kehittäjä. Minulle vain tulee nyt pelkotiloja, että joku irvileuka seuraavaksi laukaisee: miten toi Rotissööri aina antaa idioottimaisia neuvoja, mutta olen täsä yrittänyt parastani sekä kaivanut esiin muistiinpanoni Ranskanssa, Camembertin kylässä käydystä keittiömestareille tarkoitetusta juustontarjoilun kurssista v. 2003.