Ongelmana on siis se, että mikään sose ei uppoa. Aloitin maistelut tuossa vähän alle 4kk ja poika on nyt 4,5kk. Mitään vaivoja ei ole mistään tullut kun ollaan maisteltu mut myöskään mikään ei mene alas. Välillä on ollut päiviä, että ruokaa on mennyt purkista 1/4 mut se on siinä. Maissivelliä anna iltaisin ja siinä ei kyllä ole ongelmaa. Pitäisikö pitää pieni tauko koko hommassa? Ei anna mitään muutamaan päivään.. voisiko se auttaa, että kiinnostuis siintä ruoasta?
Kun mikään ruoka ei mene alas (poika päälle 4kk)
minä vain
7595
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun minun lapseni (yht. 5) olivat pieniä, niin maistoin itse ruokaa ja totesin: "Ah, miten herkullista". Siinä sitten syntyi kilpailutilanne, että syökö isä koko annoksen ja lapselle ei jää mitään.
Väinö Linnan tuntemattomasta sotilaasta voisi ottaa lainauksen: " Jollei ruoka maistu, sen voi jättää syömättä; se ei ole velvollisuus". Kun lapsella sitten on vähän ajan päästä nälän tunne, voi hänelle sanoa, että itsehän jätit ruoan syömättä ja antaa sitä vain sillä ehdolla, että syöminen tapahtuu ilman kyyneleitä. Jos lapsi kiukuttelee, niin ruoka taas pois. Tällöin lapsi ymmärtää, ettei kannata näyttää mahtipontisuuttaan ruokaillessa - seuraus: jää kokonaan ilman.
Tuntuu että nykypäivänä vanhemmat ei uskalla olla antamatta ruokaa lapselle, siis edes yhtä ateriaa. He pitävät sitä varmaan kidutuksena. Eli jos ruoka ei kelpaa niin on syömättä sitten. Kyllä se lapsi alkaa kummasti syömään kun ei ole saanut ruokaa, ja sitten kelpaa sellainenkin ruoka joka ei ole herkkua.
voiko noin todella tehdä jo lapsen ollessa reilu 4kk vanha. tuntuu hurjalta, tai ei, olen ihan innoissani jos lapselle voi opettaa tuollaisella "raa´alla" tavalla jo noin nuoresta pitäen, mutta onko 4kk vanhalla vielä ymmärrystä tuollaiseen "leikkiin"?? ymmärrän sitten kun lapsi vanhempi ja selkeästi tekee pelleilyliikkeitä ja kiukunpuuskia TAHALLAAN esim ruokailutilanteessa.
kyllä jo nelikuukautinen lapsi ymmärtää tyytyväisen kasvonilmeen kun maistat ruokaaa ja toteat "ah kuinka herkullista". Ethän aio hänen kanssaan läpikäydä mitään tieteellistä tohtoristason tutkielmaa, vaan ihan tavalliseen elämään liittyvää kommunikointia. Lapsi ymmärtää yllättävän paljon jo "toukkaiässä" ja osaa tulkita vanhempien mielialaa. Nälkä on tunne, joka lapsella on jo syntymästään saakka ja minä olen omien lasteni kohdalla käyttänyt nälkää rangaistuskeinona. Sittemmin kun lapsi oppii puhumaan, voi antaa rangaistustuomion pahoista teoista vaikka sanomalla "tänään et saa ensinkään illallista". Kasvatin omia lapsiani myös pistämällä nurkkaan häpeämään kolttostensa seurauksena. Se oli ikäänkuin vankeusrangaistus.
Minä olen ehdottomasti sitä mieltä että minkään ikäistä lasta ei saa pakottaa syömään mitään. Pakottamistahan on myös se että 'jos tämä ei kelpaa ole sitten ilman', eli nälällä rangaistaan.
Lapset eivät ole tahallaan nirsoja.
Esim. asperger-syndrooma on sellainen joka voi aiheuttaa sitä, ettei melkein mikään ruoka 'mene alas' vaikka mitään 'oireita' niistä ei tule (ei aina aiheuta). Sitä ei voi muuttaa vaikka kuinka yrittäisi painostaa- ei johda muuhun kuin siihen että saa lapsen vihat niskoilleen.
Itelläni oli tuuria, kun omat vanhemmat ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä eivätkä ikinä pakottaneet syömään mitään -ihan pienestä asti alkoi niitä ruokalajeja pudota pois ruokalistalta koska ei vaan voinut enää syödä jotain, eikä siihen tunnu olevan mitään järkevää selitystä. Mua on syytetty nirsoudesta ja mm. koulussa yritetty vaikka millä pakottaa syömään edes jotain, mutta jos ei voi niin ei voi. Siihen pitää kasvattajan sopeutua ja tehdä sellaista ruokaa jota lapsi syö. vasta 15-vuotiaana minulla alettiin epäillä aspergeria, ja sain vihdoin jonkun pätevän selityksen jota tarjota syömistapojani ihmettelville. Voin kuvitella että joku diagnosoimaton asperger saattaa hyvinkin kärsiä paljon enemmän kuin minä jouduin kärsimään siksi, että ei 'voi' syödä kaikkea eikä osaa selittää miksi; se on eri asia kuin se, ettei halua syödä jotain siksi, että se on pahaa.
Ilmeisesti et imetä? Äidinmaitohan riittäisi vielä pitkään ainoaksi ravinnoksi, siitä en tiedä mitään kuinka pitkään suositellaan korviketta pelkästään annettavaksi...
Mun oma poika söi 10 kuisena yhtä vähän kuin sinun nelikuinen ja silti on kokoajan kasvanut. Kiinteät rupesivat uppoamaan kunnolla vasta pikkasen ennen vuoden ikää... Kokoajan sai äidinmaitoa. Mun neuvo on, että jatka nestemäisellä ravinnolla ja yritä uudelleen vaikka kuukauden päästä, ressi ei auta yhtään =) Tsemppiä.
syömään jos oikein tiedostaa tilansa. Meillä sattui juuri tälläinen välikohtaus aikanaan kotona.
Lapsi ei "tykkää" kalasta eikä "pystynyt" syömään sitä.
Minäpä sitten yhtenä iltana sanoin pojalle että silmät kiinni. Hän laittoi tottelevaisesti. Sitten sanoin suu auki, ja kerroin että maukasta silliä tuli suullinen.......
Oikeesti laitoin kabanossin makkaran palan....
Poika kakoi, ja yki, ja ryki, ja minä sanoin että on nyt pakko syödä. Häneltä meni aika tovi ennenkuin tajusi asian oikean laidan. ELI ENNAKKOLUULOJA ne siis todistettavasti ovat.
Onpa tuo nolona syönyt sen jälkeen kaikenlaista, eikä ole kehdannut voimakkaasta aspergeristaan huolimatta nirsoilla ruuistaan.
Aspergerit vain oppivat "vedättämään" niin monessa asiassa, ja ovat niin helliä itseään kohtaan, kohtelevat itseään kuin silkki hansikkain. Oikeasti todellista syytä syömättömyyteen ei ole, kuin se ettei pidä kaikista ruuista, ihan kuin me kaikki muutkin.