Ihan tiedoksi että valkosipuli ei kestä lämpöä. Tai kestää se vähän, mutta sen voimakkuus laimenee jyrkästi sen ollessa kuumassa. Kokeilkaapa itse jos teette itse ruokaa. Kumma ettei missään ruokaohjelmassa tai lehtijutussa kerrota tätä yksinkertaista asiaa ikinä. Luin sen Tiede -lehdestä muutama vuosi sitten. Pizzerioissa puristetaan valkosipuli pizzan päälle kun se on otettu pois uunista. Valkosipulia on käytetty tuhansia vuosia mutta silti sen kuumankestämättömyys on jokin salaisuus.
Valkosipuli ei kestä lämpöä
Asseri
113924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
olen huomannut. huomasin viime viikolla myös sen että perunatkaan eivät kestä lämpöä. ne maistuvat keittämisen jälkeen aivan erilaiselta. on uskomatonta että vaikka suomessakin peruna on tuhansia vuosia ollut ruokavalion perusta, mutta silti perunan kuumankestämättömyys on sekin salaisuus, niin kuin valkosipulinkin.
Peruna tuli Suomeen vasta 1700-luvun lopulla, historiikki. Jos valkosipulin lämmönkestämättömyys on itsestäänselvä asia, miksei missään ruokaohjelmassa sitä ikinä mainita vaan laitetaan sitä ruuanlaiton alussa ruokaan? Jos tätä ei usko niin saa kokeilla. Yksikään ihminen ei tätä tiedä jonka kanssa olen keskustellut ruuanlaitosta. Taitavat olla tyhmiä.
kypsentämiseksi. Jotkut haluavat nauttia valkosipulinsa raakana - jotkut kypsennettynä.
Valkosipulin maku ja olemus muuttu kyllä kypsennettäessä, tässä nyt vaan on kyse siitä kummasta tykkää ja missä yhteydessä raaka taikka kypsä on maistuvampi!
Lainaus Wikipediasta:
Ensimmäisenä Eurooppaan saapunut ”peruna”, jota viljeltiin Espanjassa jo vuonna 1573, oli itse asiassa bataatti eli makea peruna, joka ei vieläkään ole kovin tavallinen eurooppalaisessa ruokavaliossa.lähde? Ruotsiin peruna saapui 1655, jolloin lääkäri ja luonnontieteilijä Olof Rudberg istutti perunaa Uppsalan kasvitieteelliseen puutarhaan. Jonas Alströmer puolestaan vakiinnutti englannin kielestä lainaamansa sanan potatis perunan nimeksi. Suomessa perunoita on nähty ainakin 1730-luvulla, jolloin niitä tuli Inkooseen Fagervikin kartanoon saksalaisten peltiseppien mukana. Perunanviljelyä edisti erityisesti Asikkalan seurakunnan kappalainen Axel Laurell, joka kehui perunoita joka saarnan päätteeksi. Hän julkaisi opaskirjan perunanviljelystä vuonna 1773.[6] Peruna vei pian nauriin aseman suomalaisten tärkeimpänä viljelys- ja ruokajuureksena. Naurista on viljelty Suomessa jo esihistoriallisena aikana. Nykyisin peruna mielletään suomalaisten perinteiseksi perusravinnoksi.
Joo.
Siis perunahan on alunperin Inkojen valtakunnasta 1540-luvulla löydetty viljelykasvi, jota ei esiintynyt missä muualla maailmassa.
Hämmästyttävää miten itsestäänselvänä monet pitävät että peruna olisi ollut Suomessa jo vuosituhansia sitten. Ehkä syynä on perunan näennäinen hyvä sopeutuminen Suomenkin karuun ilmastoon, joka sattumalta muistuttaa Andien kylmää ja karua vuoristomaastoa.
Ai, että luit lehdestä!
kokeilkaapa venäläiseen tapaaan marinoituja valkosipuleita. Kun niitä saa, niin ahmii kuin lapsena karkkeja.
valkosipulin kynnet erinomainen hiiri karkote talveksi mökille. Aikaisemmin hiiren paskaa joka paikassa keväällä, mutta nyt jo useamman vuoden olemme laittanee valkosipulin kynsiä ueampan paikkaan mökissä, eipä ole hiiret paskoneet kannattaa kokeilla
vampyytien ja dragulan karkoittajana. Meilläpäinkään ei ole nähty ainoatakaan, on se vaan sellainen maan tuote.
nurmikolle, valkosipulia vaan myyränkoloihin ja mielellään aika paljon talon seinustoille.