usein kuulee sanottavan, että jokin lapsi on lahjakas. mutta mitä tämä salaperäinen lahjakkuus oikein on? onko opittu taito lahjakkuutta? ei. onko harjoittelun kautta saavutettu hyvä tulos lahjakkuutta? ei. onko paremmuus lahjakkuutta? on. voiko olla parempi toista ilman opittua taitoa ja harjoittelua? ei. lahjakkuutta ei siis ole olemassa.
liittäisin lahjakkuus-käsitteen mieluummin älykkyyteen. se voi ilmetä monilla eri elämän alueilla - sosiaalisesti, matemaattisesti, urheilullisesti, kielellisesti ja muina taitoina ympäristön toiminnan ja vuorovaikutuksen tuloksena. olkoonkin esimerkiksi talend-ohjelman esiintyjät ns. lahjakkaita omilla osa-alueillaan, mutta...
ihminen psyko-fyysisenä kokonaisuutena toimii aivojen prosesssoimien impulssien ohjaamana geneettisen perimän antaman koodin rajoissa. jos ihmisellä on hyvä perimä, kehittyy hänestä kenties toista parempi? tämäkö on lahjakkuutta? eihän lahjakkudella silloin ole muuta mittaria, kuin paremmuus, joka tuli jo todistettua pätemättömäksi. miksi ylivertaisuutta halutaan korostaa, eikö riitä, että rikkoo omia rajojaan - ylittämällä riman seuraavasta korkeudesta?
paremmuuden sijasta haluaisin nostaa esille ihmisen kyvyn oppia ja kehittyä. voiko olla suurempaa kuin oivaltaa, ratkaista ylipääsemätön ongelma ja oppia uutta, kuin olla mitäänsanomattoman lahjakas? yksilöinä jokainen voi olla oman elämänsä sankari (kulunut fraasi) tekemällä jotain uutta ja kehittymällä ihmisenä, vaikka viisaampi voisikin todeta, ettei suoritus ollut edes keskinkertainen tai ei voida puhua mistään lahjakkuudesta - todeta vain stoalaisen viileästi "olen nero".
liittäisin lahjakkuus-käsitteen mieluummin älykkyyteen. se voi ilmetä monilla eri elämän alueilla - sosiaalisesti, matemaattisesti, urheilullisesti, kielellisesti ja muina taitoina ympäristön toiminnan ja vuorovaikutuksen tuloksena. olkoonkin esimerkiksi talend-ohjelman esiintyjät ns. lahjakkaita omilla osa-alueillaan, mutta...
ihminen psyko-fyysisenä kokonaisuutena toimii aivojen prosesssoimien impulssien ohjaamana geneettisen perimän antaman koodin rajoissa. jos ihmisellä on hyvä perimä, kehittyy hänestä kenties toista parempi? tämäkö on lahjakkuutta? eihän lahjakkudella silloin ole muuta mittaria, kuin paremmuus, joka tuli jo todistettua pätemättömäksi. miksi ylivertaisuutta halutaan korostaa, eikö riitä, että rikkoo omia rajojaan - ylittämällä riman seuraavasta korkeudesta?
paremmuuden sijasta haluaisin nostaa esille ihmisen kyvyn oppia ja kehittyä. voiko olla suurempaa kuin oivaltaa, ratkaista ylipääsemätön ongelma ja oppia uutta, kuin olla mitäänsanomattoman lahjakas? yksilöinä jokainen voi olla oman elämänsä sankari (kulunut fraasi) tekemällä jotain uutta ja kehittymällä ihmisenä, vaikka viisaampi voisikin todeta, ettei suoritus ollut edes keskinkertainen tai ei voida puhua mistään lahjakkuudesta - todeta vain stoalaisen viileästi "olen nero".
Vastaukset 9
Vanhimmat
Esim. Venäjällä rikkaat ovat tosiaan lahjakkaampia
eli korruptoituneempia kuin köyhät.Mutta
valitettavasti rikkaat ovat pahoja,koska
he luulevat olevansa muka viisaampia kuin
köyhät.
Mozartia voinee jokainen sanoa musikaalisesti lahjakkaaksi
Nuotin vierestä Ukko Nooaa mölisevää Mottostä en sanoisi musikaalisesti lahjakkaaksi, vaikka omat rajansa olisikin ylittänyt sitten viime kerrasta, ja olisi onnellinen mölystään.
määrittelyssä. voidaanko henkilöä kutsua lahjakkaaksi, jos hän ei ole saavuttanut paremmuutta toisiinsa nähden?
lahjakkuus käsitteenä vaatii uudelleenarviointia. yhteiskunta haluaa esiin lahjakkuuksia, mutta todellisuudessa sillä tarkoitetaan vain huippusuorituksia.
lahjakas on älykäs. älykäs oppii helpommin. oppiminen edesauttaa taidon saavuttamista, harjoittelu huippusuorituksen. kyseessä on siis pitkä prosessi paremmuuteen, jota kutsutaan lahjakkuudeksi.
nykyään vaaditaan hyvin paljon erikoisosaamista ja asiantuntijuutta, ei niinkään yleisosaamista. hyvien ominaisuuksien harjoittaminen - jos uskotaan lahjakkuuteen, vie aikaa heikoilta osa-alueilta, jotka heikkenevät suhteessa yhä enemmän.
musikaalisuus ja laulutaito asettaa useille ihmisille liian suuren kynnyksen uskaltaa edes avata suutaan. mölisevää möttöstä voisin kutsua tässä myönteiseksi poikkeukseksi, vaikka naapurin herkkää korvaa laulanta ei miellyttäisikään. kehittyminen pitämässään heikossa taidossa tuo aina mukanaan lisää itsearvostusta ja mikä tärkeää kenties onnellisuutta, sillä "vain harjoitus tekee mestarin", "yrittänyttä ei laiteta" jne. piittaamatta sanoista "sinä et osaa, (koska et ole lahjakas)".
Mitäpä jos määrittelisitkin lahjakkuuden paremmuutena suhteessa harjoituksen määrään ja muiden taitoihin? Pieni lapsi joka on yhtä taitava kuin aikuinen olisi silloin selvästi lahjakas, koska olisi saavuttanut saman vähemmällä harjoituksella. Vastaavasti kaksi saman ikäistä yhtä paljon asiaa harjoitellutta voivat olla yhtä lahjakkaita, mutta samalla lahjakkaampia kuin joku joka on yhtä vanha, yhtä paljon harjoitellut, mutta selvästi vähemmän taitava. Lahjakkuus on siis määriteltävissä vain suhteessa jonkun muun taitoihin.
yhteiskunnan rakenteita.
vähemmällä harjoittelulla huippusuorituksiin? mikä tarkoittaa tehokkuutta ja voiton maksimointia johtaen ahneuteen ja vallanhimoon.
Lahjakkuus on vain porvarillinen käsite,koska
rikkailla on yleensä parempi muisti kuin
köyhillä.
marxilaisesta luokkayhteiskunnasta, jonka vallankumous muuttaa kommunismin onnelaksi...
marx kyllä kuvasi oikein kapitalistista yhteiskuntaa ja sen epäkohtia, kuten voidaan katsoa käyneen lahjakkuuden osalta. vaaditaan enemmän tehokkuutta ja lisää voittoja yksilön kustannuksella... mutta sen ei pitäisi tarkoittaa yhteiskunnallisten erojen kärjistymistä ja sitä seuraavaa vallankumousta, vaan kokonaisvaltaista ajattelun muutosta kohti onnellisempaa yhteiskuntaa. miten se tapahtuu - kas siinä pulma?
En tiedä onko lahjakkuutta - ainakin joltain voi olla käsi poikki niin hän on silloin käsitöiden suhteen lahjakkuudeltaan rajoittunut. Missään tapauksessa en kuitenkaan usko, että lahjakkuutta voisi ulkopuolinen erottaa harjoittelusta ja oikeiden oppien saamisesta yms. suoritukseen vaikuttavista tekijöistä - ainakaan ennen kuin itse näen. Lahjakkuus on termi jolla pyritään omalle kersalle saamaan varoja yhteisestä massista. Joku hölmö saattaa jopa antaa ja miksei antas kun eihän ne sen rahoja oo se vaan hoitaa sitä kassaa ja jonnekin ne on annettava. Aikaisemmin rikkaiden lapsia suosittiin - nyt suositaan selittäjien lapsia. Yhteiskunta perustuu siihen, että aina joku saa enemmän.
Mielestäni yhdeksän kymmenestä lapsesta on "lahjakasta" eli heistä on mahdollisuus oikealla kasvatuksella ja koulutuksella tulla huippuosaajia halutussa asiassa. Lahjakkuus on ahkeruutta. Kaikista neroista on tunnistettu intohimo jotakin asia tai asioita kohtaan, minkä saralla he ovat kovien ponnistelujen jälkeen saavuttaneet nerouden tason. Kaikkea voi harjoitella. En usko syntymälahjakkuuteen. Syntymälahjattomuutta ovat mielestäni toimintaa rajoittavat tekijät.