Moicka!
Olen 15-vuotias tyttö, jonka ajatukset ovat lamaannuttaneet elämää.
Tämän on kait laukaissut se ,kun noin puolitoista vuotta sitten menin tänne Suomi 24."Maailman menoa"-palstalle, ja siellä puhuttiin vaikka mistä luonnonkatastrofeista. Tuli voimaton olo. Etenkin ilmastonmuutoksesta puhuttiin. Tuli hyvin toivoton olo..
Vähän ajan kuluttua tajuntaani iski tämä klasssinen havahdus : Jonakin päivänä olen ikuisesti poissa.
Se tuntui aivan karmealta. Kesäni meni siinä aika vittumaisissa meiningeissä.. Olin hyvin epävarma oluuut jo jonkin aikaa ja tuo havahtuminen sai minuttuntemaan itseni hyvin pieneksi. tuntui ettei millään ole väliä, kun jonakin päivänä KAIKKI on meiltä pois.
Kuten huomasitte, en usko kuolemanjälkeiseen elämään. Koskaanhan ei voi ollla varma, mutten halua aatella, että kuolemanjälken onkin jokin 'tonen mahdollisuus'.
On tuntunut jo pitkään aikaan ,eten tiedä js muutkaan eivät tiedä tästä elämästä oikeen mitään..
Maailmassa on niin paljon asioita joille ei varmaankaan IKINÄ löydy selvyyttä. kuten, mitä on vaikka ikuisuus, miksi elämme, mitä ovat atomit, miten ihmisen mieli toimii, sääteleekö sitä jokin mistä emme mitään tiedä.
nyt on kiire töihin , jatkan sen jälkeen ,mutta haluaisin tietää, miten säilyttää elämässään elämänilo ja sen arvostus.
PS!! Tätä jatkuu seuraavasssa kirjoituksessa vielä jonkin verran ! Että tässä ei olllut kaikki ahdistuksen tekijät!
pps. pinnallisuuksiin.. kuinka paljon sinun mielestäsi ulkonäöllä on merkitystä elämässä?
Olen 15-vuotias tyttö, jonka ajatukset ovat lamaannuttaneet elämää.
Tämän on kait laukaissut se ,kun noin puolitoista vuotta sitten menin tänne Suomi 24."Maailman menoa"-palstalle, ja siellä puhuttiin vaikka mistä luonnonkatastrofeista. Tuli voimaton olo. Etenkin ilmastonmuutoksesta puhuttiin. Tuli hyvin toivoton olo..
Vähän ajan kuluttua tajuntaani iski tämä klasssinen havahdus : Jonakin päivänä olen ikuisesti poissa.
Se tuntui aivan karmealta. Kesäni meni siinä aika vittumaisissa meiningeissä.. Olin hyvin epävarma oluuut jo jonkin aikaa ja tuo havahtuminen sai minuttuntemaan itseni hyvin pieneksi. tuntui ettei millään ole väliä, kun jonakin päivänä KAIKKI on meiltä pois.
Kuten huomasitte, en usko kuolemanjälkeiseen elämään. Koskaanhan ei voi ollla varma, mutten halua aatella, että kuolemanjälken onkin jokin 'tonen mahdollisuus'.
On tuntunut jo pitkään aikaan ,eten tiedä js muutkaan eivät tiedä tästä elämästä oikeen mitään..
Maailmassa on niin paljon asioita joille ei varmaankaan IKINÄ löydy selvyyttä. kuten, mitä on vaikka ikuisuus, miksi elämme, mitä ovat atomit, miten ihmisen mieli toimii, sääteleekö sitä jokin mistä emme mitään tiedä.
nyt on kiire töihin , jatkan sen jälkeen ,mutta haluaisin tietää, miten säilyttää elämässään elämänilo ja sen arvostus.
PS!! Tätä jatkuu seuraavasssa kirjoituksessa vielä jonkin verran ! Että tässä ei olllut kaikki ahdistuksen tekijät!
pps. pinnallisuuksiin.. kuinka paljon sinun mielestäsi ulkonäöllä on merkitystä elämässä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Haluan antaa lohdutuksen sanan kaikille, jotka ovat huolissaan ja miettivät tämän tyyppisiä juttuja:
Vaikka jokin päivä ihmisen raato jää maahan kuopattavaksi hajoamaan, niin älä ole huolissasi.. henki jatkaa matkaa. Seuraavassa elämässäsi sinun ei tarvitse muistella edellistä elämääsi vaan voit nauttia niistä hetkistä, jotka sinulle tarjotaan.
Ilmastonmuutoksen voisin ajatella myös kannustavana. MM-palsta on vähän sairaalloinen. Mutta maailman meno -termikin kertoo paljon. Googlelauseita sanalle "maailman meno on":
maailman meno on ollu sairasta jo pitkän aikaa!
MAAILMAN MENO ON NYKYÄÄN SUORASTAAN MERKILLISTÄ
Maailman meno on kerta kaikkiaan tällaista.
miten jumalatonta maailman meno on
Maailman meno on nyt vaan sellainen kaikkialla
Maailman meno on ongelmallista
Maailman meno on niin irstasta ja vapaata että mikä kumma tämä nyt on?
Maailman meno on sekaisin, kuin naulalaatikko
Voidaanko termiä käyttää vain jos maailma ajatellaan pysähtyneeksi?
Mikä sitten on pysähtyneisyyttä? Tämäkö?
http://www.youtube.com/watch?v=RDzIpg3bEEM
"kuinka paljon sinun mielestäsi ulkonäöllä on merkitystä elämässä?"
Shampoo-mainoksessa sanotaan: "Aidon kauneuden puolesta". Silloinhan ulkonäkö ei ole pinnallista?
Ei kannata ottaa vakavasti kaikkea mitä korvaan kaikuu toisten suista. Jokainen on oman pääkoppaansa suodattava siivilä. Jos turruttaa itsensä pelkästään negatiivisilla asioilla ottamatta huomioon positiivisia seikkoja, niin valehtelee itselleen. Muutenkin kaikkiin pelotteluihin kannattaa suhtautua vähintäänkin hieman skeptisesti, vaikka ne olisivatkin yleisesti tunnustettuja faktoja. Sama koskee ilmastonmuutosta.
Asenteesi siitä, että millään ei ole väliä kuuluu ilmeisimminkin osaksi nuoruutta ja murrosikää, joten älä huoli. Tuo asenne on eräs yleisimmin periytyviä näkökantoja, jonka puolustuksena on yhtä paljon väitteitä, kuin vastaväitteitä. Toki vastaväitteet puolustelevat kukin omaan elämän tarkoitustaan ( ja usein samaa elämän tarkoitusta jopa eri perusteluin ), mutta moinen vastaväitteiden hajanaisuus onkin juuri saanut ihmiset virheellisesti päättämään kaiken olevan turhaa.
Ps. Kukaan ei ole todistanut kuoleman jälkeen olevan ainoastaan maan matosten karkelointia, tosin ei myöskään iankaikkiseksi paratiisissa oloksikaan.
" Toki vastaväitteet puolustelevat kukin omaan elämän tarkoitustaan ( ja usein samaa elämän tarkoitusta jopa eri perusteluin ), mutta moinen vastaväitteiden hajanaisuus onkin juuri saanut ihmiset virheellisesti päättämään kaiken olevan turhaa. "
Niin totta & hyvä pointti.!
"Jos turruttaa itsensä pelkästään negatiivisilla asioilla ottamatta huomioon positiivisia seikkoja, niin valehtelee itselleen.
Tässä on paljon voimaa. Hiih! TÄä oli hyvä ! :DD
Kiitos kirjoituksestasi !!
Eli hommat jatkuilee!! :D :
Myös maailman muut paskat jutut : Sodat, orjatyövoima, lapsiin kohdistuvat vääryydet, toisten eläminen ikuisessa köyhyydessä, terroristit (joita saa koko ajan pelätä) , .. En kestä pohtia näitä asioita , käydä niitä niinku läpi ,vaan sysään ne sivulle.
Mulla on ollut jo pitkään aikaa sellainen kliseisti sanottuna huono yhteys itseeni. Eli itsearvostus ja tuntemus on hävinnyt. Oikeastaan, tuntuu että olen noin vuoden elänyt sellaisessa harmaassa stressissä :D
En ole keskittynyt hetkeen, sillä en tiedä itsestäni enkä elämästäni tärkeitä asioita.
Mitä sitten, jos olenkin aina väärässä?
Lisäksi mulla on olllut hirveä kiire ja paine tehdä , kokea kaikkea ihanaaa. !
Ja en ole voinut tehdä oikeastaan mitään, silä ajatukseni ovat olleet niin sekaisin ja jotenkin lukkeutuneita, käyn samoja asioita vain pinnalta läpi ,sillä en luota siihe,n että pystyisin käsittelemään niitä. ymmärättekö ?
ja täsätä seuraa taas se, kun olen uskonut viimeksi mainittuuun asiaan, niin en ole tehnyt mitään. Ajattelen, että tällä ajatusmaailmalla en voi kokea mitään kivaa. Se pitää ekaksi muuttaa..
Mutta MITEN ?
Miten te siis säilytätte tässä arvaamattomassa ja ehkä jopa tuhoon menevässä maailmassa elämänjanon ja -arvostuksen?
Tuntuu myöss,etteivät ihmiset tiedä oikein mistään mitään. Kuten olenkin jo ilmaissut..
Pieniä asioita :
Mitä on esim. on vaikka vaahteranlehdessä ? kasvisoluja, sokeria,.. ja niissä on taas atomeita ja niin edelleen.. Mutta mistä atomit ovat tulleet, mikä saa kasvin toimimaan ja näyttämään siten kuin sille ominaista on .?
Mikksi maailmassa asiat ovat niinkuin ovat ?!
KUKAAN ei saatanaperkele voi niitä selittää!
Olemme hukassa!
Suuria asioita : Ihmiset eivät tiedä mitä on ikuisuus, kuinka ihmismieli toimii, miten suuri maailmankaikkus on, miksi elämme, miten maailma on syntynyt.
Tulee aivan perkeleen toivoton olo näiden kysymysten edessä.Kysymyksiin ei saa ikinä varmoja vastauksia..
Miksi esim. ihomme on sileää, miksi pidämme kukkia kauniina.. Ihonkyssärin voi selittää tieteellä ,mutta entäs jos olemme siinäkin asiassa hakoiteillä?
Mä olen myös kärsinyt noin vuoden pahoista naamaan liittyvistä ulkonköongelmista ! (kirjoitin Psykologia-palstalle keskustelut "ajatusten umpikuja" :DD ) . tarkoitan että elämästä on tullut tyhjää kun nykyään ajattelen naamaani 2/3 päivässä.
Sillä on niin helppoa hukuttaa oma epävarmuus ja ahdistus johonkin yksinkertaiseen ajatteluun. Joka on ainakin mulla negatiivista.
Mistäköhän luonne muodostuu ? Olemmeko yksilöitä ja päätämmekö itse itsestämme ?
Kuvittelemmeko olevamme viisaampia kuin olemme ?
Onko eläinten syönäti oikein ?
Mitä jos siinäkin olisi toinen vaihtoehto ?
KERTOKAA OMA ELÄMÄNKATSOMUKSENNE!!
Suorana ja mitään säästelemättömänä!
Kuinka nauttia oikein mistään, kun kaikkeen (ei siis luonnollisiin nautintoihin) liittyy jokin vaihe, jossa on käytetty jotain mikä on aiheuttanut haitallisia kaasuja. ...
huh. tulipas vähän sekavaa.
välittää noista katastrofijutuista. Ne ovat lähinnä poliittisesti motivoituneita peloitteluyrityksiä ja vaikka osittain olisivatkin totta, niin pelolla yritetään ohjailla ihmisiä ajattelemaan heidän omia poliittisia ratkaisuja parhaimpina.
Etkä koskaan ole lopullisesti poissa, jos teet lapsia, koska nämä jatkavat sukuasi. Eli tee paljon valkoisia lapsia! Kunnioita sukujuuriasi ja kulttuuriasi. Ne jotka haluavat tuhota perintösi ja kulttuurisi ovat vihollisiasi. Vain säilyttämällä perintösi voit elää ikuisesti, muutoin ajat omaa perintöäsi tuhoon ja petät isoisiesi toiveet ikuisesta elämästä...
Hyvän elämän saat kunhan pysyt kaukana näistä maailmanparantajista ja muista omituisista olennoista. Ota asiat rauhallisesti, niin kaikki menee hyvin.
Taitaa olla elämäni helpoin valinta. Kaikkea mitä itse toivon on, että elämän jälkeen ihminen pääsee täydelliseen lepoon jossa on varmasti parempi olla kuin iloisimmassa hetkessä elämässämme. Jokainen hetki minkä elämme, vaikka siinä iloisimmammassa hetkessä. Tiedämme sen loppuvan ja tiedämme huonojen hetkien vaanivan nurkan takana. Puhumattakaan siitä miten tylsää "taivaassa" (miten sen itse käsitän) tulisi olemaan sen puolen ikuisuuden jälkeen.
Ihminen pelkää koko elämänsä viimeistä hetkeään kunnes sen tultua tajuaa, että sitä ei koskaan ollutkaan. Ikuisuus odottaa, mutta missä?