Mietin sinivalasta, ja hylkeitä. Miksi ihmeessä
merten menestyneimmät ilmaa hengittävät eläimet
ovatkin nisäkkäitä?
Dinosaurusten aikaiset merimateliat olivat kuitenkin
läheisintä sukua linnuille, ja omasivat niiden
mahtavan hengitysjärjestelmän (ilman kierrätyssysteemi)
Kuitenkin maailman suurin saalistaja pärjää
nisäkkäiden alkeellisella hengityspussi järjestelmällä.
Toki tuo lintujen järjestelmä soveltuukin
paremmin korkealla hengittämiseen, mutta miksi
merimatelijat ovat jäljessä evoluution kilpajuoksussa,
vaikka saivat jopa etumatkaa?
PS: Silläkin uhalla ettei kukaan vastaisi, toivon
että te kiihkouskovaiset ette kirjoittaisi ainaista vastaustanne"
raamattu kertoo (hatustaan läpi kasvaneille):
kaiken tarvittavan.
merten menestyneimmät ilmaa hengittävät eläimet
ovatkin nisäkkäitä?
Dinosaurusten aikaiset merimateliat olivat kuitenkin
läheisintä sukua linnuille, ja omasivat niiden
mahtavan hengitysjärjestelmän (ilman kierrätyssysteemi)
Kuitenkin maailman suurin saalistaja pärjää
nisäkkäiden alkeellisella hengityspussi järjestelmällä.
Toki tuo lintujen järjestelmä soveltuukin
paremmin korkealla hengittämiseen, mutta miksi
merimatelijat ovat jäljessä evoluution kilpajuoksussa,
vaikka saivat jopa etumatkaa?
PS: Silläkin uhalla ettei kukaan vastaisi, toivon
että te kiihkouskovaiset ette kirjoittaisi ainaista vastaustanne"
raamattu kertoo (hatustaan läpi kasvaneille):
kaiken tarvittavan.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yksi (pieni?) valaiden menestymistä edistänyt seikka on niiden runsas myoglobiini, joka toimii lihaksissa hapen varastoijana ja välittäjänä.
"Valaat ovat myös mestarisukeltajia; niille riittää keuhkollinen ilmaa pitkiinkin sukelluksiin, sillä ne voivat varastoida lihaksiensa happea sitovaan proteiiniin, myoglobiinin, ja veren punasolujen hemoglobiiniin runsaasti happea. Hapen käyttö tehostuu edelleen, kun verenkierto ohjautuu vain niille elimille, joille on elintärkeää saada jatkuvasti happea; esim. aivoihin ja sydämeen." http://www.sarkanniemi.fi/akatemiat/evoluutio_2.html
http://www.google.fi/search?as_q=myoglobiini&hl=fi&num=10&btnG=Google-haku&as_epq=&as_oq=valas valaan valaiden valailla&as_eq=&lr=&as_ft=i&as_filetype=&as_qdr=all&as_occt=any&as_dt=i&as_sitesearch=&as_rights=
....vaan miksiköhän?
Eli toisin sanoen, miksi Norsu on niin iso, vaikka
sillä on paljon heikompi ruuansulatusjärjestelmä,
kuin märehtijöillä?
Siis miksi valas on niin iso, vaikka sillä
on paljon heikompi hapenerotusjärjestelmä,
kuin linnuilla?
Evoluutio kehittää siis sammakkoa kurnuttamaan
kovempaa (jos siitä taidosta on hyötyä),
vaikka satakielikin on olemassa.
No tästähän voisi kehittää vaikka kysymyksen
uskoville että "Jos Jumala kerran loi kaiken
elollisen, niin miksiköhän tuli niin paljon huteja?" No ei kysytä sitä.
Kysymyksesi herättää joitakin lisäkysymyksiä:
1) Oletko itse havainnut, että sukeltaessa lintumaisilla läpivirtauskeuhkoilla olisi helpompi hengittää kuin nisäkkäiden pussikeuhkoilla?
2) Voisikohan jättimäisten merimatelijoiden sukupuutolla olla joku muu syy kuin häviö valaille eloonjääntikilpailussa?
...hengittää lintujen hengityselimillä, ja tukeudun
vain tieteen tuloksiin vertailusta palleahengittävien,
ja ilmapussien toimivuudesta.
Ala-asteikäinen poikanikin tietää merimatelioiden
katoamisen ajankohdaksi n.65milj.v.sitten.
Kyse on valmiiden hengitystekniikoiden kilvanajosta
täyttämään avautuneita ekolokeroita,
joka käänsi asian päälaelleen, eli nisäkkäät
kasvoivat jättiläisiksi, ja linnunsukuiset jättiläiset
katosivat. (Viimeisenä edustajanaan "hirmulintu"
noin 3-milj.vuotta sitten.
Siis tietenkin linnun keuhkot sopivat hyvin
hengittämiseen ohuessa ilmanalassa, eikä
varastoimaan happea sukelluksen ajaksi.
Muinaiset merimatelijat vain osoittivat, systeemin
toimivan hyvin myös meren jättiläisillä.
Kun nuo linnun keuhkot sukeltajalla alkoivat kiinnostaa minuakin, niin löytyi tämmöinen sivu:
http://www.deeperblue.net/article.php/318/ 0/1
Siis sekä nisäkkään (esim. merisaukko), matelijan (esim. merkikilpikonna) että linnun (esim. kuikka) keuhkot sopivat sinänsä melko tasahyvin (tai huonosti?) sukeltamiseen.
Mesotsooisen kauden merimatelijat eivät olleet niinkään läheistä sukua linnuille kuin krokotiili, jolla silläkin on täysin erilainen hengitysjärjestelmä kuin dinosauruksilla. Plesiosaurit ja pliosaurit olivat nykyisten suomumatelijoiden (liskot käärmeet tuatara) sisartaksoni, ichthyosaurit taas erosivat muiden diapsidien kehityslinjasta aikaisemmin, ja ovat kaikkien nykydiapsidien sisartaksoni. Mosasaurit puolestaan olivat suomumatelijoita, ja todennköisesti nykykäärmeiden sisartaksoni.
Toisin sanoen, ainoat merielämään sopeutuneet dinosaurukset ovat olleet lintuja. Linnut saivat kyllä fossiileista päätellen etumatkaa, mutta niillä on eräs "rampauttava" este kokonaan merielämään siirtymiselle: kalkkikuoriset munat. Toisin kuin pehmeäkuorisia munia munivat matelijat, linnut eivät ilmeisesti* pysty kääntämään evoluutiota taaksepäin voidakseen hautoa munat sisällään, kuten esimerkiksi kyy tekee. Tämän vuoksi ne on sidottu osittaiseen maaelämään lisääntymisen ajaksi, eivätkä siten voi sopetutua täysin vesielämään kuten valaat ovat tehneet.
(*myönnän etten muista tarkkoja yksityiskohtia, mutta sillä on tekoa ainakin sen kanssa miten linnun sikiö hengittää ja siihen että se saa tarvitsemansa kalkin munan kuoresta.)
Sanoin virheellisesti että suomumatelijat (Squamata) pitäisivät sisällään liskojen ja käärmeiden lisäksi myös tuataran. Näinhän ei ole, vaan kliini jota ajattelin on nimeltään Lepidosauria, joka sisältää suomumatelijat (liskot käärmeet) sekä tuataran.
Hienoa että tällä palstalla on yhä ihmisiä jotka
kertovat todellisia tietoja, eikä vain kiistele
koko evoluution olemassaolosta.
Muistin itsekkin tuon yhden käärmeen esi-isän,
kun mainitsit siitä.
Oliko joutsenlisko mitään sukua, esim. diblodotukselle
(joku tollainen nimi oli yhdellä pitkäkaulalla)?
PS:Täytyy ihan kadehtia tietosi määrää.
Joutsenliskon eli plesiosaurin sukulaisuus Diplodocukseen, joka oli dinosauri, on aika etäinen. Plesiosaurit olivat selvästi läheisempää sukua jo mainitsemilleni lepidosaureille (=liskot käärmeet tutatara). Diplodocus taas dinosaurina oli läheisempää sukua nykylinnuille, ja ne molemmat läheisempää sukua krokotiileille kuin kumpikaan plesiosaureille. Koitin etsiä netistä diapsidien sukupuuta joka havainnollistaisi asiaa, mutta en löytänyt yhtäkään sopivan suurpiirteistä ja kunnolla ajan tasalla olevaa. Toivottavasti siis sait tästä selityksestä jotain irti.
Diplodocuksella oli muuten pitkä kaula eri syistä kuin plesiosaureilla, sillä diplodocus söi kasveja kun plesiosaurit taas pyydystivät kaloja ja pääjalkaisia. Joskus samantapainen rakenne voi palvella ihan eri tarkoituksia.
Toimisiko tuo nisäkkäiden ja lintujen keuhkojen tehokkuus itse asiassa juuri toisinpäin eli linnun tehokkaista keuhkoista johtuen sen elimistö ei siedä hapenpuutetta yhtä hyvin kuin nisäkkään?
Kun nisäkkään keuhkot nyt ovat "tehottomat", niin meidän elimistömme kudoksemme, veremme jne ovat sopeutuneet paremmin sietämään hetkellistä hapenpuutetta ja valaalla nämä nisäkkään "tehottomista" keuhkoista johtuvat "varajärjestelyt" ovat kehittyneet huippuunsa.
Sillä valaallehan ei ole oleellisinta hapenoton tehokkuus sillä pinnalla happea voi haukkaa parikin kertaa. Sen sijaan on oleellista että kun on veden alla, niin happea on sitoutunut vereen ja lihaksiin niin paljon että sillä pärjää pitkän sukelluksen ajan ja että elimistö osaa säästää happea ja toisaalta hapen puutteen uhatessa ohjaa niukat happivarat oikein aivoihin ja sydämeen.