Radioaktiivisen säteilyn kesto?

Kun ydinpommi posahtaa, syntyy joukko erilaisia radioaktiivisia isotooppeja. Niiden vaarallisuus ja säteilyn ns. puoliintumisaika vaihtelevat suuresti.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Radioaktiivisuus kertoo radioaktiivisten aineiden säteilyn puoliintumisajan vaihtelevan miljoonista vuosista nanosekunteihin.

Radioaktiivisuudessa on kyse säteilylajista ja sen energiasta. Atomipommissa syntyy lukematon joukko isotooppeja, joilla on hyvin vaihtelevat puoliajat. Syntyy tietysti suuri joukko erittäin nopeasti hajoavia (säteileviä) ytimiä, johon kuoli akuutisti suuri joukko hiroshimalaisia (säteilysairaus), jotka eivät kuolleet fyysiseen räjähdykseen. Pidempiaikaiset tietysti säteilevät vieläkin (niitä on siis jäljellä vielä), mutta säteilytaso saattaa olla pudonnut jo melkoisesti (ja kenties vaarallisimmat säteilijät ovat hajonneet jo), joten ei maaperä välttämättä lisää "normaalia" säteilyannosta kuin esim. kymmenyksen tms. Säteilyn väheneminen on lähinnä eksponentiaalista. Kuitenkin säteily lisää ongelmia esim. syöpiä tai epämuodostumia, mutta koko ajan vähevissä määrin.

Radioaktiivisesta cesiumista puhutaan usein ydinreaktiossa. Sitä syntyy paljon ja sen puoliaika on n. 30 vuotta, joten se on yksi aktiivinen ja kohtailaisen pitkäikäinen radioydin. Hiroshimasta on kulunut kaksi cesiumin puoliaikaa, joten siinä pommissa syntyneen cesiumin säteily on vähentynyt neljännekseen alkuperäisestä (joka on tietysi vieläkin paljon), mutta cesium taitaa olla melkoisen liukoinen kemiallisesti, joten se on varmasti huuhtoutunut syvemmälle maahan/mereen melko tarkasti jo tähän mennessä, joten se ei enää lisää paikallista säteilyannosta nimeksikään.

>

Hiroshimassa tuota säteilyä saa vielä tänäkin päivänä, mutta sen pahin piikki on taittunut jo ajat sitten. Vaikutus on silti pikkusta vaille ikuinen. Ja tosiaan, räjähdyksen aiheuttamalle gammasäteilylle altistutaan periaatteessa mekin - on nimittäin säteilylajeja, joiden läpäisevyys on suuri eli etäisyys säteilylähteestä ei suojaa säteilyltä kokonaan. Suurin osa säteilystä jää kuitenkin kaupunkiin ja sen välittömään läheisyyteen.

Ydinpommin räjähdyksessä muodostuu suuri joukko radioaktiivisia aineita, joilla on hyvin erilaiset puoliintumisajat. Vaarallisimpia ovat ne aineet, joiden puoliintumisajat ovat "kohtuullisia". Kun puoliintumisaika on suuruusluokkaa sekunteja, niin säteilyä on aluksi paljon, mutta se häipyy pian. Kun puoliintumisaika on vuosia, niin säteily on niin heikkoa, ettei siitä ole juuri haittaa. Ne aineet, joiden puoliintumisaika on päiviä, ovat vaarallisimpia. Ne voivat kulkeutua kauaskin räjähdyspaikalta ja aiheuttaa vammoja.

Toinen kriittinen tekijä on radioaktiivisen aineen keräytyminen. Radioaktiivinen jodi on pahimpia. Se kerääntyy kilpirauhaseen etenkin lapsilla. Sen takia on varattu jodipillereitä radioaktiivisen laskeuman haittoja torjumaan. Cesium rikastuu sieniin ja poroihin ja Tsernobylin vaikutus on merkittävä vieläkin.

Säteilyn määrä riippuu paljon siitä, missä säteilylähde on. Esimerkiksi Tsernobylin säteilyä on voitu tehokkaasti vähentää koteloimalla säteilyn lähde. Jos Nevadassa on esimerkiksi tullut paljon uutta maa-ainesta säteilylähteiden päälle, niin se vaikuttaa asiaan. Periaatteessa parhaiten tietää, kun mittaa säteilyn mittarilla.