Varmasti moni tätäkin palstaa seuraava on viime päivinä miettinyt omia kriisitilannevalmiuksiaan, joten ajattelin avata aiheeseen liittyvän keskustelun.
Psyykkinen kriisi voi olla esimerkiksi rakkaan ihmisen menetys, kanssaihmisen sairauskohtaus, liikenneonnettomuus tai muu onnettomuus, tulipalo, väkivallan kohteeksi joutuminen tai väkivaltatilanteessa muuten läsnäoleminen.
Käsitykseni mukaan vain pieni osa aikuisista henkilöistä säilyttää toimintakykynsä ja järkevän ajattelun akuutissa kriisitilanteessa. Pitäiskö meikäläisen olla peloissaan jo siitäkin syystä, että yleensä henkisesti sairaan ihmisen henkinen kantti on hieman haavottuvaisempi kuin psyykkeeltään tasapainoisen ihmisen kantti.
Psyykkinen kriisi voi olla esimerkiksi rakkaan ihmisen menetys, kanssaihmisen sairauskohtaus, liikenneonnettomuus tai muu onnettomuus, tulipalo, väkivallan kohteeksi joutuminen tai väkivaltatilanteessa muuten läsnäoleminen.
Käsitykseni mukaan vain pieni osa aikuisista henkilöistä säilyttää toimintakykynsä ja järkevän ajattelun akuutissa kriisitilanteessa. Pitäiskö meikäläisen olla peloissaan jo siitäkin syystä, että yleensä henkisesti sairaan ihmisen henkinen kantti on hieman haavottuvaisempi kuin psyykkeeltään tasapainoisen ihmisen kantti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
voin kertoa,että se valmius tulee kuin selkäytimestä.Olen ollut osallisena kuolonkolarissa 14vuotiaana ja jo silloin osasi nopeasti hälyttä ambulanssin,sekä poikkasta liikenteen.
Samoin itsemurha tilanteessa kyllä ne käskyt miten toimia tulee nopeasti ja automaattisesti.
Ei kannata alkaa pelkäämään mitään henkisesti häiriintyneiden hyökkäyksiä.
Pidä kypärä päässä ja vaahtosammutin kädessä.
Voit pelätä, jos haluat, mutta onko järkeä pelätä etukäteen?