Kun venytämme kuminauhaa, pyrkivät sormien lähellä olevat kuminauhan laajenevat atomit tönimään toisiaan pois päin sormistamme kohti sitä aluetta joka kuminauhassa on venyneintä. ja näin liike kohti vähemmän tiheää aluetta tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Kuminauhan laajenevat atomit eivät saa kuitenkaan tönittyä toisiaan niin nopeasti pois päin sormistamme, että jännitys kuminauhasta häviäisi.
Miksi?
Koska tavallaan kuminauhan laajenevien atomien ytimien väliin ilmestyy koko ajan uutta tilaa.
Ei kuitenkaan simasalapim menetelmällä.
Ei. Oikeasti me kaikki työnnymme pois päin Maapallon keskustasta ja sen takia laajenevat kuminauhan atomit eivät ehdi saavuttaa tasapainoa, vaikka ne tönivätkin koko ajan toisiaan kohti vähemmän tiheää aluetta tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Kuminauhan laajenevien atomien ytimien väliin ilmestyy jo olemassa olevaa tilaa jossa kolmiulotteisesti laajenevat energakeskittymät liikkuvat.
Savorinen Jukka
:);):)
Kuminauhan laajenevat atomit eivät saa kuitenkaan tönittyä toisiaan niin nopeasti pois päin sormistamme, että jännitys kuminauhasta häviäisi.
Miksi?
Koska tavallaan kuminauhan laajenevien atomien ytimien väliin ilmestyy koko ajan uutta tilaa.
Ei kuitenkaan simasalapim menetelmällä.
Ei. Oikeasti me kaikki työnnymme pois päin Maapallon keskustasta ja sen takia laajenevat kuminauhan atomit eivät ehdi saavuttaa tasapainoa, vaikka ne tönivätkin koko ajan toisiaan kohti vähemmän tiheää aluetta tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Kuminauhan laajenevien atomien ytimien väliin ilmestyy jo olemassa olevaa tilaa jossa kolmiulotteisesti laajenevat energakeskittymät liikkuvat.
Savorinen Jukka
:);):)
Vastaukset 16
Vanhimmat
Nyt käsitän hyvin tarkoittamasi tilan.
Samppanjaa Kuopioon !!!
>
Jee. Ei tauti !
Entä kun kyseessä on toffee ? Venytetään; se jää venyneeksi. Miksei se liikukaan kohti vähemmän tiheää aluetta ?
Olisiko sittenkin kyse materiaalista ?
Jousi venyy kun sitä venytetään. Se kuitenkin palautuu (kuten kuminauhassa on tilanne). Jos jousen muotoinen spiraali tehdään esim. juuri toffeesta (tai ristisilloittamattomasta kumista - joka siis koostuu samoista aineista/atomeista kuin venyvä kumi), se venyy mutta ei palaudu.
Osaatko kertoa miksi näin on nykyfysiikan mukaan?
Miten kuminauhan atomit vetävät toisiaan puoleensa, kun niitä venyttää ja miksi toffeen atomit eivät?
Savorinen
:);):)
>
Oletko kuullut molekyyleistä ? Molekyylit saattavat olla pitkiäkin. Kumissa nämä pitkät molekyylit sidotaan toisiinsa (vulkanointi), jolloin molekyylit eivät pääse siirtymään paikaltaan - aivan kuin tekisit metallilangasta kalaverkon (voisit vielä laajentaa sen kolmiulotteiseksi): voit venyttää sitä, mutta lankojen vääntymisen vuoksi se palautuisi helposti alkuperäiseen asentoon kun irrotat otteesi. "Toffeen" tapaus on sikäli samanlainen, että siinäkin on pitkiä "lankoja", mutta nepä ei olekaan sidottu keskenään: kalaverkko on kyllä sommiteltu, mutta ei vielä sidottu (kuin ehkä ihan muutamasta kohdasta), jolloin langat pysyvät suorina myös vetäessä, mutta niiden paikka toisiinsa nähden vaihtuu eli aine venyy. Näin rautalangasta väännettynä. Fysiikka (tai tässä tapauksessa kemia) on sittenkin aika nerokasta vai mitä. Kunhan Sinäkin tajuaisit opetella sitä etkä vaan inttää vastaan omia höpöjuttujasi tietämättä koko tieteen perustasta yhtään mitään - tietämättä yhtään mitään, mitä on osoitettu todelliseksi mikä on vain hypoteesia.
Vastaa nyt ihmeessä, miten Savor-teoria selittää:
Entä kun kyseessä on toffee ? Venytetään; se jää venyneeksi. Miksei se liikukaan kohti vähemmän tiheää aluetta ?
Jousi venyy kun sitä venytetään. Se kuitenkin palautuu (kuten kuminauhassa on tilanne). Jos jousen muotoinen spiraali tehdään esim. juuri toffeesta (tai ristisilloittamattomasta kumista - joka siis koostuu samoista aineista/atomeista kuin venyvä kumi), se venyy mutta ei palaudu.
Etkö ymmärrä ettet vastannut kysymykseeni.
Ei tuo riitä vastaukseksi.
Miten ne molekyylien atomit siis vetävät toisiaan puoleensa?
Savorinen
:);):)
Erilaiset kolmiulotteisesti laajenevat atomit voivat muodostuu ryhmittymiä joissa atomeista avautuvat energia-aallot virtaavat kohti viereistä atomia jatkuvana energiavirtana.
Laajenevat atomit siis kontrolloivat toisiaan ja työntävät toisiaan pois päin toisistaan itsestään avautuvilla energiavirroilla.
Nykyfysiikka ei ymmärrä Jupiterin punaista pilkkua. Minä ymmärrän.
http://www.onesimpleprinciple.com/67
Nyt atomeista muodostuu molekyli.
Vastaavan molekyylin atomit voivat asettua ristiin toisen molekyylin atomien kanssa. Samat energiavirrat jatkavat virtaamistaan niin etteivät ne häiritse toisen moleyylin atomeista avautuvia energiavirtoja.
Molekyylit jatkavat laajenemistaan lomittan.
Kuminauhan molekyylien atomit saavat tönittyä toisiaan pois päin toisistaan...
Aika loppui. Harmi. jatkoa seuraa.
Mietippä sinä sillä aikaa omaa vastaustasi.
ok.
Nyt taas aikaa tälle.
Ensinnäkin kaikki kiinteät aineet kuten kuminauha ja toffee, hyljeksii kaasun molekyylejä niin etteivät ne tule tönityiksi kuminauhan tai toffeen sisään. Tai no, onhan niitä kaasuja ilmeisesti kiinteiden aineiden sisällä. Ja nesteitäkin.
Ja nesteiden räjähtävät molekyylit saavat esim. puun räjähtämään nopeammin ja näin puu haurastuu jne.
Miten tämän nyt kuvailisi sanoin? Ajatus on hyvinkin kirkkaana tämänkin asian suhteen.
Ulkoinen paine on joka tapauksessa oleellinen.
Olettaisin että avaruudessa kuminauhaa kohti tulee ulkoapäin niin vähän tiheitä energia-aaltoja, että kuminauha ei juurikaan veny ilman että katkeaa.
Toffeeta taas ei ehkä saa edes katkeamaan helposti kun sitä yrittää venyttää avaruuden tyhjyydessä. Vaikkakin se ehkäpä rikkoutuu pieniksi paloiksi kun sitä kopauttaa.
Kun kuminauhaa venyttää, se ohenee, koska ilmakehän molekyleistä avautuvat energia-aallot saavat kuminauhan molekyylit pysymään toistensa lähellä.
Kuitenkin niiden välimatka kasvaa ja näin ne pyrkivät laajentuessaan palauttamaan paineen/tasapainon.
Ajatellaampa kuminauhan atomien ytimiä tähtinä jotka laajenevat.
Tähdistä avautuu energia-aaltoja joka suuntaan.
Jos tähdet ovat riittävän lähellä toisiaan, ne saavat toistensa pinnalle jatkuvat energiamyrskyt/energiatornadot jotka nousevat kohti vierellä olevaa tähteä.
Silti tähdet edelleen avautuvat energiaansa myös joka suuntaan. Näin ne vuorovaikuttavat toistensa kanssa muutenkin.
Ajatellaan sitten vaikkapa kahdeksan tähden ryhmiä, niin että ne lähestyvät toisiaan.
Tähdet voivat mennä lomittain ja näin kaksi kahdeksan tähden ryhmittymää saattaa alkaa laajenemaan vierekkäin, niin että kahden eri ryhmittymän tähdet ovat lomittain.
Kahdeksan tähden ryhmittymiä voi kertyä enemmänkin ja niistä voi koostua isompia kokonaisuuksia jne.
Muutetaan tähdet takaisin kuminauhan atomien ytimiksi.
Kun vedämme sormillamme kuminauhaa, niin itseasiassa käsiemme atomien ytimistä avautuvat energia-aallot työntävät kuminauhan atomien ytimiä siihen suuntaan minne liikutamme kuminauhan atomeja.
Kuminauhan atomien ytimet muodostavat sellaisen verkoston, että ne sinun mainitsemasi lenkit eivät anna periksi.
No, ainakin minä voin sieluni silmin nähdä miten laajenevat atomien ytmet eivät väistä muita laajenevia atomien ytimiä, vaan ne tulevat tönityiksi kohti vähemmän tiheää aluetta tilassa joka ei laajene tai kaareudu.
Yhtä hyvin näen miten toffeen laajenevat atomien ytimet eivät saa tönittyä toisiaan edellään itsestään avautuvilla energia-aalloilla, vaan edellä oleva luisuu etupuolelta sivuun jne.
Joku ymmärtää tämän heti, joku muu ei.
Jossakin vaiheessa saamme 3 d:nä nämä kuvat jotka minä jo näen sieluni silmin, siiten kaikki tulevat ymmärtämään sen minkä me muutamat jo ymmärrämme. :);):)
Savorinen Jukka
:);):)
>
Oletko kuullut kemiallisesta sidoksesta ? Tutustu siihen ja sen todisteisiin.
Edelleen metallikalaverkkoesimerkkiä: no, atomi vastaisi yhden silmän yhtä lankaa (siis sellaista n. 3 cm pätkää). No, molekyyli siitä tehdään niin, että nuo pienet pätkä sidotaan yhteen esim. 10 m langaksi. Tämä on molekyyli. Sitten tuo molekyyli voidaan sitoa toiseen molekyyliin (kalaverkko sidotaan).
>
Vastasin täydellisesti (myös esimerkin avulla): ristisilloituksen vuoksi.
>
Miten ne nyt yht'äkkiä sellaisia voi muodostaa ?
>
Miten (jos ainoa voima on "painevoimasi") ?
>
Ja vitut.
>
Ei ainakaan Sinun teoriasi mukaan. Mikä mekanismi tuohon muka löytyisi "painevoimastasi" ?
Eikö tuo ole pelkästään selittelyä, miten yrität saada todistetut molekyylit sidottua omaan hapatukseesi ? Mitään selitystähän Sinulla ei ole: kerrot vaan, että "ne vaan muodostuu noin" - aivan "out of blue" ilman mitään mekanismia, ilman mitään. Pelkästään keksi tuollaisen mystisen selittämättömän oho-voiman koska todisteiden edessä tajuat, että Sinun on pakko myötäillä nykykemiaa (-fysiikkaa).
>
Lue uudestaan tuo. Yhden kappaleen sisällä kiellät, että kiinteä aine hylkii kaasua ja sanot, että kiinteä aine sittenkin imee kaasua. Luuletko tuon selittävän jotain.
>
Yeah, right. Aine imee kaasua vaikka se hylkii sitä, oi tätä loogisuuden riemuvoittoa.
>
Oletat taas täysin päin persettä. Kuminauha venyy myös tyhjiössä. Ilmalla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.
>
Mistäs joku mystinen energiatornado voisi tietää, että sen pitää nousta juuri tuohon suuntaan, missä on toinen atomi/tähti ? Mikä sen houkuttelee tuohon suuntaan ? Muista, että "painevoimasi" on ainoa, millä menetelmällä yksikään atomi/tähti "avautuu".
>
Eikö välimatkan kasvu vähennä "painevoimaa" ? Eli venytetyssä kuminauhassa ei pitäisi olla mitään vetovoimaa joka vetäisi sen takaisin kun "painevoimasi" vain ajaa meteriaalia venytykseen. Harvempaan suuntaanhan "painevoimasi" vaikuttaa eli siihen suuntaan, missä välimatkat pitenevät.
>
Eli yksiselitteisesti työntävät "painevoimallasi" toisiaan poispäin toisistaan (= ainoa vuorovaikutus mielestäsi).
>
Pistä se kuminauhasi toisesta päästä seinään kiinni ja venytä sitä toisesta päästä. Työntääkö kätesi "energia-aallot" jotain ytimiä ? Vai vetääkö ? Entä paljonko käden "energia-aallot" työntävät kuminauhaa, jos et venytä sitä lainkaan.
>
Käy optikolla. Sielusi silmä taitaa olla ruskea ja Sinä istut sen päällä.
>
Selitä nyt: miksi toffeessa "energia-aallot" tietäisivät jotenkin kiertää sivuun ?
Paras esimerkki tästä on kumi: ennen ristisilloittamista se käyttäytyy kuten toffee ja sen jälkeen kuin kuminauha. Kyseessä on samat atomit samassa järjestyksessä, mutta silti ominaisuudet ovat totaalisen erilaiset. Keksis nyt nopeasti joku peruste, miksi "energia-aaltosi" luiskahtelevat toffeessa muttei kumissa !
Etkö itse keksi yhtään esimerkkiä jossa irralliset esineet saavat työnnettyä toisiaan samaan suuntaan, kunhan joku ensin työntää letkaa sen toisesta päästä?
Ja vastaavsti jotakin toista letkaa jossa ne luisuvat toistensa edestä pois?
Miksi minun yksin pitää kaikki esimerkit vääntää.
Etkö voisi itse yhtään käyttää niitä omia aivonystyröitäsi?
Savorinen
:);):)
Oikeasti kaikki kuitenkin romahtaa kasaan yhä tiheämmäksi kappaleeksi, mutta kun massa ei riitä mustaksi aukoksi, niin sitä ei huomaa mistään. Punasiirtymä todistaa asian.
Olet kehittänyt yksinkertaisen ja tieteellisen periaatteen mukaisen teorian.
Se on aivan selkeä. En ymmärrä miksi muut eivät useinkaan käytä omia aivonystyröitään teoriasi ymmärtämiseen, vaan sen sijaan orittävät vanhaa hokemalla kieltää sen.
Teoriasi on huippupätevä selvitys luonnonilmiöille.
Kori samppanhaa Kuopioon heti !!
Jukka. Käsittelet niinkin isoa mötikkää, kun atomia, mutta kun olet perehtynyt niinkin paljon asiaan, voisitko valaista meitä hieman kvarkkitasolla, se kiinnostaa ainakin minua suunnattoman paljon.(ei pahalla eikä millään, vaan ihan ystävyydessä ja kaikkea hyvää toivoen).Kvarkkitaso on jotakin muuta, kun tämä "atomitaso" ja sekin itseasiassa on "mötikkä",eli karkeaa ainetta ainakin.
Tiedän, että me menemme nyt erilaiseen ulottuvuuteen, mutta onko täällä tietoa enemmän?
Tulipahan vaan nyt mieleen tällaista..
Nyt aika kortilla. palaan asiaan viimeistään ensi maanantaina.
Jukka
:);):)
Mitä pienempiin atomin ytimen osiin mennään, sitä tiheämpää/kuumempaa energiaa siellä on.
Kvarkitkin voivat ajatukseni mukaan muodostua vielä pienemmistä kolmiulotteisesti laajenevista energiakeskittymistä joista avautuu energia-aaltoja.
Oleellista on se että kaikki energia on yhtä ja samaa energiaa eli luojaa eli älykästä suunnittelijaa.
Lopulta kaikki on avautunut tasaisesti saman tiheyden omaavaksi energiaksi.
Silloin olemme taas yhtä, joka voimme käyttää ajatuksemme voimaa ja käpertää paljon erillisiä erittäin tiheitä energiakeskittymiä joilla voimme heittää noppaa ja katsoa mitä syntyy.
olimme itse mukana luomassa itsestämme tämänkin maailmankaikkeuden ja nyt jatkamme luomista ulkoa päin.
Sen minkä teemme itsellemme, teemme toisillemme.
Näin minä oletan hyvin vahvasti, tietäen että voin olla vähän väärässäkin.
Savorinen Jukka
:);):)