Miten tämä on ymmärrettävä? Onko iankaikkisuus ikuisuus, ja sitten kun yksi ikuisuus päättyy, niin siitä siirrytään aina seuraavaan?
iankaikkisesta iankaikkiseen?
Funes
13564
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Yksi iänkaikkisuus on jo kulunut nykyhetkeen mennessä ja toinen vielä edessä.
Jos yksi iankaikkisuus on aika nykyhetkeen asti, niin tämä yksi iankaikkisuus tulee koko ajan pidemmäksi ja pidemmäksi. Nykyhetki on juuri nyt, mutta viiden minuutin päästä silloinen nykyhetki on juuri silloin, eikä juuri nyt, joten tuo toinen iankaikkisuus ei koskaan ala. Ainoastaan ensimmäinen iankaikkisuus kasvaa.
Iänkaikkisuus on kuten matematiikan äärettömyys, eli
∞ mitä tahansa = ∞
-∞ mitä tahansa = -∞
∞-mitä tahansa = ∞
Eihän ole mitään järkeä laittaa äärettömyyksiä jonoon.
Jos yksi iankaikkisuus on nykyhetkeen saakka, ja nykyhetki siirtyy aina eteenpäin, niin toinen iankaikkisuus ei milloinkaan ala.
Äärettömyyksiä pannaan kovastikin jonoon matematiikassa. Ensimmäinen äärettömyys, alef nolla, on kokonaislukujen joukon äärettömyys. Sitä suurempi äärettömyys on esimerkiksi reaalilukujen joukon äärettömyys.
Miksipä meidän pitäisi noita niin kirjaimellisesti itsellemme selvittää?
Antaahan vain pappien posmittaa mitä posmittavatkin. Parin sukupolven päästä täällä ovat toiset posmittajat ja toiset pohdiskelijat. Tai me uudestisyntyneinä – mistäpä tuon tietää ja tarvinneeko tuota tietää?
Ja niin edelleen ja niin edelleen. From everlasting to everlasting, from eternity to eternity...
Väestörekisterikeskuksen nimipalvelun mukaan Suomessa on liki 1000 henkilöä, joiden sukunimenä on Kakkinen. Yhden tuolla nimellä syntyneen tunnenkin, mutta perhe on muuttanut sittemmin nimen toiseksi.
Ian on varsinkin Britanniassa yleisessä käytössä oleva etunimi, mutta löytyypä noita Ian-etunimen kantajia Suomestakin VRK:n tilaston mukaan 342. Yksi heistä on minullekin tuttu.
Mielikuvitustani askarruttaa, kuinka pappi nimenantajaviranomaisena suhtautuisi Kakkinen-nimisten vanhempien pyyntöön kastaa poikalapsi nimellä Ian... Periaatteessa kai tuolle ei mitään estettäkään pitäisi olla!
Esittämäsi kysymys on minulle aivan liian korkealentoinen mietittäväksi.
Sen sijaan huomaan ihmettelevani, minne ä:n pilkut ovat havinneet sanasta ”iänkaikkinen”, kun siitä on saatu ”iankaikkinen”!
Eikös tuo sana liene sentään samaa juurta kuin vaikkapa ”iänikuinen”, jossa umlautpisteet ovat hyvässä tallessa? Miksi toisessa ian- ja toisessa iän-?
Tuo sana ”iankaikkinen” tuntuu muutenkin niin iänikuisen ikäkululta, että sen luulisi väistyneen jo Raamatun uusimmassa suomennoksessa (1992), monien muiden kaltaistensa arkaismien tapaan. Mutta ei: siellä se vain esiintyy edelleen. Otetaanpa esimerkiksi vaikka Psalmien kirja, 106:48
”Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen!”
ikäkulu kun olen minäkin... En minäkään mitään vastauksia tiedä, kunhan tässä tuumailen, että iankaikkinen kuulostaa kuitenkin erilaiselta kuin iänkaikkinen, ja iänikuinen kuulostaa oikeammalta kuin ianikuinen.
:) terv.ikäkulu
Toiston voimaa, kauan ennen modernia mainossuunnittelua. Kiinan kielessä muuten edelleen sanotaan asia kahdesti, jos sitä halutaan painottaa (niin kuin bluesissakin). Se vain kokee inflaation niin nopeasti: nykyään xie xie on normaalimuoto kiittää kiinaksi. Xie on kiitos, mutta se ei enää riitä.
Adjektiiveissa kyllä, mutta verbin reduplikaatio ilmaisee kiinassa delimitatiivista aspektia: 'tehdä jonkin verran'.
... miinus-äärettömästä plus-äärettömään aika-akselilla.