Olen joutunut vähentämään jo ennestäänkin niukkaa ottamistani, kun nykyisin kohtuullisessakin humalassa olo on helposti jotenkin samea ja aika alakuloinen. Ja seuraavana päivänä mieliala kyntää todella ojanpohjia! Kyse ei mielestäni mistään "moraalisesta krapulasta"; en ole koskaan tuntenut pienintäkään syyllisyyttä parista viinilasillisesta.
Näin ei ole ollut aina, nuoruuden bailaus-vaiheessa oli välillä todella hauskaa! Olenko nyt keski-ikäisenä tullut taipuvaiseksi masennuksen, vai mistä moinen ilottomuus? Oli miten oli, pää ja ajatukset kirkaana on nykyisin ilman muuta paremmalla mielellä kuin päihdyksissä.
Näin ei ole ollut aina, nuoruuden bailaus-vaiheessa oli välillä todella hauskaa! Olenko nyt keski-ikäisenä tullut taipuvaiseksi masennuksen, vai mistä moinen ilottomuus? Oli miten oli, pää ja ajatukset kirkaana on nykyisin ilman muuta paremmalla mielellä kuin päihdyksissä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
depressantti. Alkoholi vaikuttaa jotenkin aivojen serotoniinivälittäjäaineisiin. En nyt tarkemmin muista, miten, mutta päinvastoin kuin masennuslääkkeet, eli alkoholi tosiaankin masentaa.
Nousuhumalassa serotoniintaso kohoaa ja sen jälkeen se laskee. Alkoholi "tyhjentää välittäjäaine pajatson" ja silloin masentaa. Kestää aikansa ennen kuin aivot palautuvat ennalleen.
mitään lääkkeitä, kyse lienee normaalista ikääntymisprosessista. nuoruus on jäänyt eikä koskaan palaa kuin junnu vainion lauluissa julistetaan usein.