mulla on lukion fi1-kurssi nyt menossa. mun pitää tehdä aine tietoteoriasta. en kuitenkaan tajua yhtä juttua.
usein sanotaan: "uskon vasta sitten, kun olen nähnyt." moni on kuitenkin nähnyt joulupukin, muttei usko siihen. mistä siis on kysymys?
voisitteko jotenkin hjelppiä? =) kiitos!
usein sanotaan: "uskon vasta sitten, kun olen nähnyt." moni on kuitenkin nähnyt joulupukin, muttei usko siihen. mistä siis on kysymys?
voisitteko jotenkin hjelppiä? =) kiitos!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Miettisit itse omat tutkielmasi, mutta laitan tänne kuitenkin oman perusteluni kysymyksesi vastaukseksi. Kenties en käsittänyt täysin kysymystäsi, joten valaise ollessani väärässä.
Uskotko sinä minun olevan taikuri, jos olen pukeutunut taikurin asuun, mutta en tee hänelle ominaisia taikatemppuja? Tämän voi yhdistää joulupukkiin siten, että uskotko sinä joulupukkiin nähdessäsi joulun aikana kauppakeskuksessa punanuttuisen, jos tämä ei lennä itse paikalle lentävien porojensa ja tonttujensa kanssa?
Yhdistämme tietyille asioille tiettyjä velvoitteita ts. ominaisuuksia. Asioiden muoto on se minkä me voimme havaita sellaisenaan, mutta niiden ulottuvaisuutta ( johon kohdistamme odotuksemme ) emme kykene välttämättä saamaan selville kovinkaan helposti.
Esimerkiksi vettä tarkastellessamme sellaisenaan huomaamme sen olevan märkää virtaavaa läpinäkyvää jne. Kuitenkin veden ulottuvainen kemiallinen ominaisuus sisältää myös asioita, joita emme kykene havaitsemaan sellaisenaan. Kuumennettaessamme vettä se höyrystyy ja voimme jopa nähdä sen taittavan valoa.
Joulupukin tietostamme vain tavalliseksi maailmantallaajaksi, joka saattaa vetää joulupukin roolia. Tiedämme etukäteen, ettei hänellä ole satuversioonsa verratessa olevia ominaisuuksia, joten emme pidä häntä sellaisena. Toinen asia tietenkin voisi olla, jos itse joulupukki lentäisi kauppakeskusvierailultaan poroinensa takaisin pohjoiseen. Tosin jälkimmäisessäkin tapauksessa jotkut voisivat vaatia enemmän todisteita yleisien häneen kohdistuneiden odotusten tueksi.
Kansakoulussa ope kysyi että kuka uskoo joulupukkiin. No minä tietenkin ainoana nostin käteni. Siitä seurasi yleinen naurunremakka, enkä koskaan saanut tilaisuutta selittää että uskoin naamaripäiseen naapurin setään kun sellaisen näen.
Nykyisin huolestuttaa se että tuota markkinatalouden Messiasta tyrkytetään aikuisille ihmisille ikään kuin se olisi oikeasti olemassa ja asuisi jossain Santaparkissa, p-kele.