Ja nehän ovat tottuneet lihaan, apua! Mitäs nyt laittaisin päivälliseksi?
No, ei hätä. Sanonotaan niille vaan että suomalaiset lihapullat ovat tosi kova juttu (ei kerrota niille että ne eivät ole kokolihaa) eli 0siis perunamuusia ja muuta mösssöötä on suurin osa (mutta älkää kertoko sitä amerikkalaisille)
!!!!
No, ei hätä. Sanonotaan niille vaan että suomalaiset lihapullat ovat tosi kova juttu (ei kerrota niille että ne eivät ole kokolihaa) eli 0siis perunamuusia ja muuta mösssöötä on suurin osa (mutta älkää kertoko sitä amerikkalaisille)
!!!!
Vastaukset 10
Vanhimmat
että tämä suomalaista arkiruokaa.
joku viiden-kuuden kilon luinen kinkku ja suomalaisia laatikkkoja; peruna-, porkkana-riisi-, lanttulaatikko, ja sillisalaattia. Samalla voi kertoa, että nämä ovat perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Tähteeksi jäänestä kinkusta voi tehdä pyttipannua ja sen voi tietenkin myös pakastaa.
Ulkolaisille vieraille kannattaa aina tarjota suomalaisia herkkuja, omia ruokiahan saavat kotimaassaan.
Olin kerran tulkkina venäläisseurueella ja Suomessa eräs emäntä päätti kutsua seurueen kotiinsa ja teki heille borssia. No Venäjällähän keitto tarjotaan vain alkukeittona juhla-aterialla ja niinpä kunniavieras tokaisi: "Oikein hyvää alkukeittoa, mitä saammekaan pääruoaksi?" Paremmin olisivat nekin pidot onnistuneet, jos emäntä olisi pysynyt suomalaisessa protokollassa.
Venäjällä on tapana tarjota aina keitto alkuruokana. Se tarkoittaa arkiruokailua myös. Tapana on sanoa, ei niin köyhää olekaan, joka ei tarjoa keittoa ensin.
suoraan kysymykseen suora vastaus:
Ei ole mitään aukkoa. Asuttuani Neuvostoliitossa ja Venäjällä 14 vuotta niin diplomaattina kuin liikemiehenäkin olen erinomaisesti perehtynyt venäläiseen kulinarismiin käytännössä ja - kuten Keisari Alexsander mainitsi - venäläiseen ruokakulttuuriin kuuluu aina alkukeitto.
Halusin vain mainita sanomassani, että kenenkään ei pidä ryhtyä tarjoamaan ulkomaalaisille heidän protokollansa mukaisia aterioita, ellei tiedä asian kokonaisuutta. Siis emäntä silloin luuli, että pelkkä bortsh olisi ollut riittävä ja todellisuudessa joutui noloon asemaan. Minä en olisi noin toiminut. Venäläinen perhe menee kaurapuurolle kuukaudeksi, jotta sitten kertyneillä säästöillä vieraille olisi tarjolla herkkuja notkuva pöytä, kun tulevat kylään. Pelkän bortshin tarjoaminen olisi samaa, kuin amerikkalaiselle tarjoaisit hampurilaisen ilman pihviä.
käytännöt. Asuin jonkin aikaa Vietnamissa ja siellä tarjotaan aterian lopuksi keitto, siis pääruoan jälkeen. Ja kun pöytään tuodaan hedelmiä tarkoittaa se, että ateriointi on päättynyt.
Ai ai, kyllä tulee usein ikävä niitä paikallisia torikäyntejä. Viidellä eurolla osti päivän sapuskat kahdelle, mukana oli lihaa, kalaa, äyriäisiä. Kasviksia sai eurolla muovikassillisen ja hedelmiä kymmeniä erilaisia puoli-ilmaiseksi. Tonnikalafilee maksoi alle kaksi euroa kilo. Vietnam on tod.näk. Kaakkois-Aasian edullisimpia maita asua.
Jos olisit itse menossa johonkin (länsimaahan, josta nyt jotain tietää ja isännät tietävät jotain Suomesta) vieraaksi, kuinka paljon haluaisit tarjottavien kääntyvän suomalaiseen suuntaan, vai haluaisitko ennemmin jotain hyvää sikäläistä? Isommat kummallisuudethan on hyvä kiertää tietysti aina, vaikka sitten miten tyypillistä tai perinteistä, tai ei ainakaan perustaa menua sellaisen varaan, korkeintaan kuriositeettina maistettavaksi. Hyvä on muistaa, että vaikka ehkä keskimäärin jenkit ovat aika 'meat & potatoes'-osastoa (ruoanlaitosta innostuneemmatkin ovat jotain paistia, pihviä tms. usein veivaamassa), niin ihmiset ovat erilaisia, joten älä perusta menuasi mihinkään kansalliseen yleisarvioon vaan niihin vieraisiin itseensä. Paikalliset erot myös ovat suuria, joten miettimällä mitä 'yhdysvaltalainen' syö luotat aika paljon arpaonneen.
Parasta on tehdä sitä ruokaa mistä itsekin pitää, oli se sitten perinteistä suomalaista tai ei. Suomalaisilla tuntuu olevan kauhea ongelma mitä tarjota ruoaksi jotta saisi ylistäviä kommentteja suomalaisuudesta. Vieraanvaraisuus ja se että tekee mitä tahansa kunhan sen kunnolla tekee niin se riittää. Parhaimmat ruokakokemukseni ulkomailla ovat olleet aika yksinkertaisia, mutta tärkeintä on tosiaan ollut tunnelma ja lämmin ilmapiiri. Suomalaisilla on tapana myös vähätellä sanomalla ettei tämä ruoka nyt ole kovin hyvää ja tarjottavaakin on niukanlaisesti, eli vähätellään tarjoamisia vaikka siihen olisi panostettu aikaa ja vaivaa ihan tolkuttomasti.
uskomaankin vähättelyäsi ruoan valmistuksen suhteen, tarjoamalla heille julkkiskokki Sukulan innovoimia Via ja Ehta tuotteita, välipaloiksi vielä Potku nimisiä sotkuja. Sitten vieraiden säälivien katseiden alla voit iloisesti hymyillen kiljaista "surprise", nämä olivatkin suomalaisen huippukokin valmistamia gourmetruokia. Näin pelastat oman maineesi ja saatat tuon poskisolistina paremmin menestyneen mestarikokin kiusalliseen asemaan, tarjoamalla ihan itse tekemääsi kaurapuuroa vieraillesi. Leuka pystyyn ja ilonen ilme naamalle, kyllä sinä pärjäät, sillä nälkäiset vieraasi ylistävät puurosi parhaaksi milloinkaan syömistään. Helppoa kun sen osaa, eikö?
laita niille lihansyöjä-jenkeille lihaa. Aamiaiseksi pekonia, lounaaksi porsaankyljyksiä ja päivälliseksi sianpotkaa, niin saat vaihtelua ruokalistaan.
nakki. Tiedän nimittäin erään henkilön, joka tarjoili niitä Ameriikanserkulleen kun poikkesi Suomeen.