Haluan enemmän
kuin teetä ja sympatiaa
tehdä aluevaltauksen Sinuun,
ja jättää käsieni kuvajaiset
ihollesi kihelmöimään.
Tähyän taivaan näkymätöntä kaarta
ja kultaisena tuikkivaa merta
kuunnellen takkatulen kotoisaa räiskyntää.
Puhjenneita tähtiä miljardeittain
mustan puhuvalla kannella
joka on imenyt pilvet
puhkaistakseen kuunsa sen läpi.
Päätän sanoa hyvästit
teelle ja sympatialle
koska ilman Sinua
en olisi jaksanut tähänkään päivään.
Sano
että tunnet minut
niin kuin tuntee maa roudan
tai kesäinen vainio
ruiskukkien keinahtelun omakseen.
Vieläkin enemmän
niin että
hyväilyjen katveista olet pakotettuna
palaamaan uumieni poltteeseen.
kuin teetä ja sympatiaa
tehdä aluevaltauksen Sinuun,
ja jättää käsieni kuvajaiset
ihollesi kihelmöimään.
Tähyän taivaan näkymätöntä kaarta
ja kultaisena tuikkivaa merta
kuunnellen takkatulen kotoisaa räiskyntää.
Puhjenneita tähtiä miljardeittain
mustan puhuvalla kannella
joka on imenyt pilvet
puhkaistakseen kuunsa sen läpi.
Päätän sanoa hyvästit
teelle ja sympatialle
koska ilman Sinua
en olisi jaksanut tähänkään päivään.
Sano
että tunnet minut
niin kuin tuntee maa roudan
tai kesäinen vainio
ruiskukkien keinahtelun omakseen.
Vieläkin enemmän
niin että
hyväilyjen katveista olet pakotettuna
palaamaan uumieni poltteeseen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Mitä tähän edes voi sanoa...?
Käsittämättömän upea - Linda-tyttöseni, Sinä olet Tähti !
Mää arvaan et se yks taas omii tänkin, mutta minäpä pistän tämän talteen - HA *nauraa* ähäkutti ;D
Haluaisin oikeesti sanoa paljon enemmänkin tästä runostasi, mutta en nyt vaan kykene... muuta kuin toistamaan tuota upeeta !
Huh
jotta sellasta ylistystä tällä kertaa.
Kuuleppas nyt, Sinä runotaituritar itse.
Jos täällä joku on Tähti, niin se olet kyllä
Sinä - timanttisydän.
Heh, ehkäpä Hän omii tämän - kukapa tietää.
Ja sitäpaitsi - olet sanonut paljon enemmän,
kuin sanasi ikään. Ja minä olen yhtä
ymmyrkäisenä niistä jälleen.
Punastellen kiitän edessäsi ja huh itsellesi :)
tiedä haluni
nosta kaluni
polttaa sun uuma
on minulla kuuma
onks tässä nyt järkee
oot minulle tärkee
mut huomenna toisin
mä yksin taas koisin
on vievä Sinun järkesi.
Niinkö se todellakin on ?
Jos Sinä olet nukkunutkin yksin
niin tiedä
ettei omakaan uneni
levollinen ollut.
Minä olen mistanut Sinut
ja Sinun kosketuksesi rakas
älä odotuta minua liian kauan.
Kiitos - kuka sitten lienetkään.
♥
(Tabletit hukassa, pää halkeaa, ei pysty mihinkään, sori)
on lähtenyt juuri nyt - odota hetki.
Miten Sinä voit olla sanaton ?
Hyvää huomenta Mari :=)
siellä ne viimein yhtyivät
yön ja aamun rajamailla
toistensa tarpeissa kiinni
ikuisesti.
Juupelin voimakasta! Kiits
T.Tarkkis
siellähän me kohtasimme rakas
yön ja aamun taittaessa
toisiltansa siivet.
Muistatko
kuinka kauan sitten
kohtasimme toisemme sumujen yössä,
ja Sinä
jätit minuun ikuisen jäljen ?
---
Kiitos itsellesi Tarkkis, ilo on puolellani.
Aamun toivotus, sikäli kuin luet tätä huomenessa.
...ettei tee ja sympatia riitä mihinkään. Kunnon kahvinkeittotaito on eduksi, mutta ei sekään mitään ratkaise.
Hieno runo luonnon monimuotoisuudesta ja avaruudesta. Aiheesta koskettavan rakkauden...
Ne syntyvät elämässä, tässä ja nyt.
En muuten siedä edes juoda teetä, mutta runon ai-
heeksi se passasi tällä kertaa. Joskus olen
sitruunateestä pitänyt, mutta se ei edes maistu
teelle, paremminkin mehulle.
Kakarana muistan juoneeni teetä vatsatautisena
ja korppuja syöneeni, eikä kai silloin edes ollut
kuin Liptonia - niin luulen, mutta siitä nyt
onkin jo ikuisuus.
Kiitos Tomppa vierailusta, ja vielä uudelleen -
ihanaa että olet palannut " linjoille "
Uumasi kutsuu kulkijaasi.
Odota.
Kun kuulee niin tulee.
Ihanaan iltaasi.
Moikkelis ja hali.
Olet ihan Hani:)
niinhän se on.
En tiedä, missä kulkijani kulkee
enkä sitä
palaako Hän milloinkaan.
Vain toiveeni siitä
että vielä kerran kohtaisimme
siivittää päiviäni huomiseen.
Itse Sinä olet Hani :=)
K i i t o s Margitta, mukava kuulla että
runoni miellytti.
Niin että, ryhdyin kirjoittamaan tähän runoa ja kun koskaan ei tiedä etukäteen millainen syntyy, itsellekin arvoitus, nyt syntyi - tällainen, vaan enpä laita vielä, täytyy käydä muutamaa lauserakennetta vähän läpi ja miettiä lopullinen muoto. Ystävä tuli käymään joten siirryn olohuoneen puolelle kohta. Laitan tässä kuitenkin pari sopivasti valittua katkelmaa runon sisältä, ja siirrän koko runon sitte tarkistetussa muodossaan palstalle myöhemmin illalla tai yöllä tai huomenna, tai ehkä en. Katsotaan. Tässä nyt kuitenkin... Hmmm... Runon keskeltä otteet:
Sinun katseesi valossa alan elää, tunnen:
kukaan ei ole nähnyt minua näin, sydämeni sykkii
ja veri suonissani kohisee
toistaen nimeäsi, rakkaani, kieleni kiemurtelee
ihosi poimuja.
Ja syliäsi vasten tiedän kuuluvani
vain sinulle, tiedän, että olen kuulunut sinulle
ennen kuin kohtasimme, ennen kuin yksikään aamu
oli tullut maailmaan
olimme jo luodut toisillemme ja
toisiimme.
että vierailet runoni sisällä oli, en tiedä vain
miksi. Huh :)
Hmmmm - pakkohan tuohon on jollain tapaa vastata
runona, siitä nyt ei pääse mihinkään ...
Kuinka paljon
on tarvittu vuosia siihen
että tavoitimme toisemme näin ?
Näin juuri
ettemme kykene enään
elämään niin kuin eilen
erillään toisistamme.
Kuuntele rakkaani
on aamu ja meri puhuu meille
kuohujen kylmää kieltä.
Haluan nukahtaa Sinuun
pitkien valvottujen öiden jälkeen
ja tämän maailman toivon
kuuluvan huomennakin meille.
Kaikki uurteeni tuntevat jo Sinut
ja sydämeni
toistaa nimeäsi lakkaamatta.
Meidäthän on luotu toisillemme
eikä mikään maailman pauhuissa voi
tätä sidettä katkaista väliltämme.
Sinun hymysi on sulava minuun
ja minä
tunnen vereni poltteen
vain Sinun kauttasi tänään.
sormi suuhun, aivan sanattomaksi sait minut tällä runollasi mistä saisin lisää positiivisiä adjektiivejä, itseltäni ne jo loppui kun täällä on niin monta upeasti kirjoittavia runoilijota
Löysin yhden: LOISTAVAA, kiitos lukunautinnosta
Hyvää yötä, huomenna tulee postia sekä vastaan kommenttiin
tässä itsekkin lukiessani palautteiden määrää.
Enpä olisi kuvitellut, että runoni saa tällaisen
vastaanoton vaikka tiesinkin sen olevan melko
vahvoilla aineksilla koottu.
Viime päivien tapahtumat ja vastoinkäymiset ehkä
ovat siivittäneet runojeni arkun pohjaa, niin
että niissä on jonkinlainen erilainen sointu kuin
aiemmissa, ehkä.
Kiitos itsellesi Liona, olen todella lähes
sanaton saamastani huomiosta.
Ja oikein hyvää huomenta.
25.11
Sinäkö se oletkin, naapurin sorja Lilja!
Enpä olisi uskonut, että näin monen vuoden jälkeen
tapaamme tällä tavalla, runopalstalla huh.
Toki minä leikkimme muistan, kaikkine variaatioineen.
Sinä seitsemänvuotias lettipää, minä kaksi vuotta pienempi
ja ovela kuin mikä.
Piilotin avaimen ja käskin etsimään.
Viilenee viilenee, sanoin kun menit kauemmas.
Lämmintä, rohkaisin edetessäsi.
Sieltähän se löytyi:
piirongin päältä valokuvakehyksen takaa.
Vuodet kuluivat, naapurin korea Silja!
Viilenee, viilenee, sanoin mennessäsi kauemmas.
Lämmintä, rohkaisin.
Kunnes kätesi availi housujeni nappeja.
Kuumaa.
Sieltähän se löytyi.
Ja nytkö vastaat minulle näin, naapurin suloinen Linda,
kerrot että käymme leikkiä toisinpäin?
"Kuunvalo tanssii kalliolla" kirjoitan, ja sinä sanot:
lämpenee.
"Ihmisten riutuneet kasvot joka päivä tehtaissa"
kerron ja vastaat: viilenee.
"Heille rakkaus on vain sana, inhottava, jolla sielut rikottiin"
hakkaan näppäimiä, parahdan -
nyrpistät nenääsi, alkaa tosiaan mennä kylmäksi.
"Tuhannet runot
mielettömiä ryöppyjä illuusiota,
iskelmät ja päiväunet, joihin pakenimme
arkipäivää, hukkasimme itsemme
kaiken sen alle mitä olisimme tahtoneet
olla, unohduimme ja katosimme, ajan virratessa
kirjoittavien sormiemme läpi."
Hmm, kovasti kalseaa - etkö parempaan pysty?
"Sinun katseesi valossa alan elää, tunnen:
kukaan ei ole nähnyt minua näin, sydämeni sykkii - - "
Nyt alkaa lämmetä taas.
" - - ja veri suonissani kohisee
toistaen nimeäsi, rakkaani, kieleni kiemurtelee
ihosi poimuja."
Ah, pääsit oikeille jäljille, kuumenee ihanasti!
"Ja syliäsi vasten tiedän kuuluvani
vain sinulle, tiedän, että olen kuulunut sinulle
ennen kuin kohtasimme, ennen kuin yksikään aamu
oli tullut maailmaan
olimme jo luodut toisillemme ja
toisiimme."
Polttaa, rakkaani, polttaa.
"Universumi huutaa nimeäsi naapurin huumaava Mari Pensas, sinä olet
ympärilläni ikuisuuksien loisto, kultaportti
kauneimpaan maailmaan, ihmissydänten pyyteettömään
hyvyyteen ja kirkkauteen, vesipiipun porinassa kannat minut
olemassaoloni täyttymykseen!"
Jaa että - Mitä?
"Nyt tais mennä runot sekaisin, tää sauhunpolttovitsi
mun piti laittaa CC:lle..."
J Ä Ä K Y L M Ä Ä
"Niin, taisin erehtyä, et olekaan se naapurintyttö
Lilja, Silja, Linda ja Mari?"
Anteeksi, mikä SINUN nimesi on?
Ja jos sanon
että kaikkien pelien takana
juuri sinä kaunis,
uskallatko ottaa sanani vastaan?
Kuka tahansa oletkin.
tiedäthän Sinä rakkaani sen !
Se avainleikki jota leikimme
silloin kauan sitten
ollessamme elämämme alkutaipaleella
niin sen vielä muistan kuin eilisen.
Ja sen
kuinka polvihousuisena poikana
Sinä piipitit polttaa, polttaa.
Mutta tänään
meidän on mietittävä
mitä sana rakkaus tarkoittaa.
Sydämeni pauhaa kuin koski
rakkaus, rakkaus, rakkaus !
Kaikki teeveestä ulostulevat uutiset
maailman sodat ja pahuudet
voin unohtaa sylissäsi hetkiseksi.
Niin että
hyväilyjen katveista olet pakotettuna
palaamaan uumieni poltteeseen.
Unohtumaan, unohtumaan siihen.
Viimeisessä kpleessa oli vihre, sn pti olla:
Ja jos sanon
että kaikkien pelien takana
juuri sinä olet kaunis,
uskallatko ottaa sanani vastaan?
- - -
Alkuillasta laittamani katkelma oli huono, siis sikäli että irrallisena se vaikuttaa ihan erilaiselta kuin alkuperäisessä yhteydessään, mihin oli kirjoitettu. Mutta, ehkä siksi sen lohkaisin? Noh, runoa nämä...
Hyvää yötä LINDA. Vaikka emmää vielä mee nukkumaan, vissii...
-parta
joka ei millään muotoa häirinnyt, ja toimii kyllä
mielestäni ilman " olet " sanaakin.
Minä en usko, että olisit mennyt nukkumaan tuohon
aikaan, kun olet viestiäsi kirjoittanut.
Mutta tiedäthän Sinä, etten voi ohittaa Sinua
vain jollakin keveällä lauseella ja kiitoksella -
tiedät kyllä ...
Koska minä opin kirjoittamaan
tämä kaikki on niin vaikeaa
muodostaa lauseita ja
sanoista kokonaisia säkeistöjä.
Kuuntelen nurkissa kiertävää tuulta
ja katson nousevaan aamuun,
on niin pimeää vielä
ettei silmäni tavoita edes pihapuita.
Sinäkin nukut rakas vielä
ja minun mieleni halajaa kainaloosi
päätän siltikin toisin.
Sytytän takkaan tulen
tuli rätisee jo kotoisasti
ja päätän
hakeutua sylisi lämpöön.
Toivon
että voisimme unohtua koko päiväksi
satiinilakanoiden viileään kahinaan
ja sitäkin enemmän
sormiesi uumilleni unohtumista.
---
Huh, että voikin olla vaikeaa joskus kirjoittaa.
Kiitos Parta, silti Sinä saat minut yhä uudelleen
ja uudelleen rönsyämään :)
Oikein hyvää päivänjatkoa sinulle kallis ystävä. Ehkä nyt tosiaan on jo nukkumaanmenoaika. Onpas muuten pitkä sana: nukkumaanmenoaika. Yrittäiskö tehdä siitä anagrammin? Ei vaiskaan. Kyllä mun nyt pitää mennä jo huilimaan, kun kohta pitää sitte taas nousta päivän asioihin. Taitaakin mennä tänään myöhäseen ennen kuin pääsee takas himaan. Joten Bye Bye Linda.
Oletkohan Sinä jälleen koko yön seikkaillut netin
maailmassa ? No, kirjoittanut ainakin olet tänne
ja kaipa teksteissäsi on vierähtänyt aikaa.
Pitänee tutustua myöhemmin, mitä olet tuonut kos-
ka nyt on vierähtänyt jo aivan liiaksi aikaa
tämän ruudun äärellä.
Byebye Sinullekkin ystäväni ja antoisaa päivää,
kun sieltä huilimasta nouset.
* halaus *
maailmassa aina. Kun tulee valvottua muutenkin, istuskeltua ja juotua teetä, tehtyä asioita mitkä on itselle tärkeitä.
Ja sitten tässä tietokoneella enimmäkseen teen ns. kirjallisia hommiani, silloin palstalle jotain heitän lepotaukona muun välissä, mutta käy niinkin, että lepotauoksi tarkoitettu imaisee mukaansa siinä määrin että tulee laiminlyötyä prioriteettejä ja ajankäyttö heittää häränpyllyä eikä varsinaisille asioille jää juuri aikaa, mutta onneksi tulee kohta taas yö ja on mahdollisuus harjoitella uudelleen, ajankäytön hallintaa. No niin, tässä vähän vielä aikaa kotosalla ennenku pitää lähteä...
Täällä on kostea keli, jokos sielläpäin pakkasia ja lumentuloa? Ei vielä? Meren rannalla lumen tulo menee aina myöhäselle kun vesimassa pitää ilmaa lämpimänä. Alkukesästä meri on pitkään kylmä ja talvella kestää kauan ennen kuin alkaa jäätyä, siis hidas kuin mikä koko tapaus.
Jaa, jostain syystä olet saanut käsityksen että kirjoitan pitkiä runoja?
:)
Yritetään nyt sitten jotain lyhyttä...
Ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Sielu joskus hetkessä murtuu
hellästä katseesta
No niin Relluseni, anteeks... Linda. Tekstin syntymiseen meni muuten alle minuutti, mutta viimeistä kappaletta hioin melkein viisi minuuttia.
Ensimmäinen vaihtoeto: Joskus sielu murtuu ja hajoaa / yhdestä katseesta. Toinen: Sielu murtuu ja hajoaa / joskus yhdestä katseesta. Kolmas: Sielu joskus hetkessä murtuu / hellästä katseesta.
Sieluhan voi murtua ja hajota positiivisessa tai negatiivisessa mielessä, ajattelin jättää sen vähän niinku auki, mutta tuossa muodossa kääntyi positiivisen puolelle.
Olet varmaan huomannu itsekin, että omaa tekstiään katsoo jotenkin liian läheltä, vasta myöhemmin kun tulee ilmaa väliin, hoksaa, kuinka tuokin ois ollu parempi sanoa...
Jaa-a.
Ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Sielu joskus murtuu
yhdestä hellästä katseesta
Näin ikään? MUTTA... Voi sentään! Eihän tuo ole yhtään minun tyylinen. Ei yhtään kompleksinen ja kimurantti. Menee kohta maine.
Yritetään äkkiä, jotain enempi äitipartamaista...
Seison kalliolla,
laitan valkoisen paitani lipuksi
kepin päähän
Meri heittää suolaisia pisaroita, pilvet
lipuvat veden yllä
Katselen tuttujen kivien uurteita, ja ajattelen
että ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Joskus sielu murtuu ja hajoaa
yhdestä katseesta
Sinun silmiesi hellässä hipaisussa
minä murruin
Töksähtävä, hajanainen. Parannetaan:
Seison kalliolla,
laitan valkoisen paitani lipuksi
kepin päähän
Meri heittää suolaisia pisaroita, pilvet
lipuvat veden yllä
Katselen tuttujen kivien uurteita, ja ajattelen
että ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Joskus sielu murtuu ja hajoaa
yhdestä katseesta
Sinun silmiesi hellässä hipaisussa
minä murruin
Hmm. Vähänpä parantui. Lisää elvytystä:
Seison kalliolla,
laitan valkoisen paitani lipuksi
kepin päähän
Meri heittää suolaisia pisaroita, pilvet
lipuvat veden yllä
Katselen tuttujen kivien uurteita, ja
ajattelen
Että ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Joskus sielu murtuu ja hajoaa
yhdestä katseesta
Sinun silmiesi hellässä hipaisussa
minä murruin
Siinä se. Äh äh. Onpas kumma, Relluseni. Tämä on vieläkin ihan simppeli! Ja tuleeko tarkoitus siltikään esille, pitäisikö alleviivata? Keritään auki...
Seison kalliolla,
laitan valkoisen paitani lipuksi
kepin päähän
Meri heittää suolaisia pisaroita, pilvet
lipuvat veden yllä
katsellessani tuttujen kivien uurteita
ajattelen
Että ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Joskus sielu murtuu ja hajoaa
yhdestä katseesta
Sinä katsoit minuun niin,
silmiesi hellässä hipaisussa
murruin auki
Tässä olen, suojamuureitta antaudun
Tule kuohuen minuun
Tai ehkä, viimeinen kappale:
Tässä olen aaltoja vasten,
suojamuureitta antaudun
Tule
kuohuen minuun
Tai:
Tässä olen aaltoja vasten, suojamuureitta
antaudun
Tule
kuohuen minuun
Tai:
Tässä olen aaltoja vasten, suojamuureitta
antaudun
Tule - kuohuen minuun
No niin, niin... Liian helppo se on joka tapauksessa. Kyllä täytyis vielä sekottaa ja limittää toisia kuvakulmia, mutta olkoon, sitten tulee jäätyä sananpyörittelyyn kiinni, parempi sanoa tällä erää Heips. Melkein hävettää jättää runo tuollaiseksi, pitäisikö deletoida, huokaus, antaa olla yksiulotteinen ja simppeli raakile.
:)
HYVÄÄ MAANANTAIPÄIVÄN JATKOA
Linda.
Jos ehkä satut palstalla käväisemään vielä tämän päivän aikana...
Onpas hassu kirjoitusvirhe.
Ensimmäinen vaihtoeto: Joskus sielu murtuu ja hajoaa / yhdestä katseesta.
Se täytyy vielä korjata. Siis ensimmäinen VAIHTOEHTO:
Joskus sielu murtuu ja hajoaa.
Mmmmm..
RANTAKALLIOLLA SYYSKUUSSA (helpohko runo)
Seison kalliolla,
laitan valkoisen paitani lipuksi
kepin päähän
Meri heittää suolaisia pisaroita, pilvet
lipuvat veden yllä
katsellessani tuttujen kivien uurteita
ajattelen
Että ihminen on niin kuin maa ja rannat
joita meri huuhtoo
Kestää tuhansia vuosia
aaltojen muovata ja uurtaa kallion pinta
Joskus sielu murtuu ja hajoaa
yhdestä katseesta
Ja sinä katsoit minuun niin,
silmiesi hellässä hipaisussa
kaikki minussa aukeni
Tässä olen, suojamuureitta antaudun
Silmät kyynelissä
tähyän tuuliseen mereen:
Tule rakkaani - kuohuen minuun
Niin, no kyllähän minä tiedän että teet töitäkin
yöllä ja surffailet välipalaksi :)
Eiköhän ilmat ole suunnilleen samanlaiset täällä
kuin sielläkin. Lumi on lähes mennyttä, vain
siellä täällä hiukan jonkinlaista harsoa
jäljellä.
* Hymy * Juu, mistäköhän olenkaan päässyt
käsitykseen, että muka kirjoittaisit pitkiä
runoja ? Jaa-a ...
Tekee mieli kuitenkin laitta ihan pikkasen jotain
Sinulle tuon kaiken vastineeksi - pitää hetkinen
kyllä miettiä ensin.
.
.
.
Meren suolaiset ja jäiset pärskeet
kasvojani lyövät
ja tiedäthän Sinä kuinka odotan
aluksesi rantautumista.
Tyrskyntä rauhoittuu hetki hetkeltä
ja tuuli pyörteilee enää heikosti
vaimea aallokko vastassani
nukahtaa, nukahtaa.
Aluksesi valot pilkistävät arasti
sumujen läpi ja sireeni huutaa
mutta nyt minä tiedän,
yli tuulettomien vesien saavut
ja viimeinkin
saan hukuttautua kuohuihisi.
.
.
.
Huomenta Partaseni. Täällä on ollut
kaikenkarvaista kirjoittelijaa, mutta toivon että
ylläpito tekee tarpeellisen.
Kiitos Sinulle ja parhainta päivä/aamun jatkoa
t. linda
ihmiset ottaa nää jutut niin tosisaan
mutta älä ole moksiskaan.
Unohdin aivan Sinut.
Haluan kiittää Sinua sydämellisesti sanoistasi
ystäväni. Älä pelkää, en minä ole moksiskaan
aiemmista kirjoituksista, jotka ylläpito on ihan
äskettäin poistanut.
Kiitos ja hyvää uutta päivää,
t. linda