Paradoksi on ,että maailmankaikkeus on äärettömän suuri ja siihen on tasaisesti jakautuneena tähtiä.Katsotaan maapallolta mihin suuntaan tahansa tulee vastaan tähden pinta
Koska tähden pintakirkkaus ei riipu etäisyydestä näyttäisi taivas kaikkialla yhtä kirkkaalta kuin Auringon pinta.
Koska taivas ei ole näin kirkas on päättelyssä jokin vika
Selitys on siinä,että hyvin etäisten tähtien valo ei ole vielä saavuttanut maapalloa,eikä ihmisen näköaisti kohdannut tähden pintaa
Koska tähden pintakirkkaus ei riipu etäisyydestä näyttäisi taivas kaikkialla yhtä kirkkaalta kuin Auringon pinta.
Koska taivas ei ole näin kirkas on päättelyssä jokin vika
Selitys on siinä,että hyvin etäisten tähtien valo ei ole vielä saavuttanut maapalloa,eikä ihmisen näköaisti kohdannut tähden pintaa
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tähtien ulosheijastamasta valosta suurin osa ei tule koskaan saavuttamaan maata heikkoutensa vuoksi: Et näe taskulampunkaan valoa 100 km:n päästä, vaikkei sen pintakirkkaus etäisyydestä mihinkään muutu. On myös paljon tähtiä, jotka eivät säteile näkyvää valoa.
Jos katsot, todella pimeässä, valovoimaisilla kiikareilla tai kaukoputkella taivaalle, tähtiä on valtavasti. Paikoin avaruus tosiaan näyttää yhtenäiseltä valomereltä.
Muistaakseni etäämmältä tullut tähden valo on noin 13 miljardin valovuoden takaa: tällöin maailmankaikkeuden ikä olisi noin 13 miljardia vuotta. Tämähän ei tietenkään tarkoita, ettei löydettäisi kaukaisempiakin tähtiä, jolloin raja liikkuu ulommaksi.
Olbersin paradoksi perustuu siihen, että tähden näennäinen pintakirkkaus per kulmayksikkö _ei riipu_ tähden etäisyydestä. Se on aina yhtä suuri. Olbersin alkuoletus on siten ihan validi: kun
tarpeeksi pitkälle mennään, näkösäde osuu aina lopulta tähden pintaan, mutta kun se viereisen säteen läheisempi tähti on jo siinä välissä ehtinyt sammumaan, taivas on mikä on.
Olbersin paradoksin (miksi taivas ei ole kaikkialla yhtä kirkas kuin Auringon pinta) vitsi selittyy siis tähtien rajallisella iällä.
Oletetaan että tähdestä lähtenyt valo saavuttaa maan
ja maasta lähdetään seuraamaan valoa tähden suuntaan huimalla nopeudella muistetaan myös että maailmankaikkeus muuttuu ja galaksit pyörivät jne.
Uskoisin että ei olisi suoraa viivaa tähteen vaan pyörteistä valotunnelia.
Eli tähdestä esim miljardi vuotta sitten lähtenyt valo ei siis ole nyt siinä jossa sen havaitsimme,emme siis näe poikittaisia valokeiloja ellei olisi jotain pölyä esteenä "avaruus-sumu" tai jotain sinnepäin.Ehkäpä Avaruus muuttuisi kirkkaaksi kuin aurinko jos sitä ainetta olisi.
Jokin pimeä aine voi estää sen.;)
Lukekaa Harrisonin "Yön pimeys", se selvittää koko Olbersin paradoksin historian & selityksen. Paradoksi perustuu muuten vääriin olettamuksiin maailmankaikkeudesta.
ja maailmankaikkeus laajenee valoa nopeammin