Millaisia sääntöjä oli keskiajalla filosofisissa väittelyissä ja mistä kirjasta voisi saada lisää tietoa näistä väittelyistä ja niiden säännöistä?
Keskiaikaiset filosofiset väittelyt
******
3309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Luulisin, että tämän päivän tohtoriväitökset ovat melkoisesti keskiajan perua. Perussäännöt ovat siis, että on väittäjä ja vastaväittäjä sekä yleisö. Tilaisuudesta ilmoitettiin ennalta.
Kirjoja on vaikea löytää. Kolusin aikoinani Tampereen Yliopiston krijastossa, koska luin aikuiskasvatusta. Siellä oli paksuja kirjoja keskiajan yliopistoista, mutta en muista enää tekijää enkä nimeä. Kannattaisi kysyä kirjastosta, saisivatko he kaukolainana jonkin alan teoksen. Kulttuurihistorian kirjoissa voi olla jotakin myös, mutta mitään varsinaista juuri tästä aiheesta ei taida löytyä.
sellaista nettipalvelua, jossa voisi väitellä filosofiasta ja politiikasta vähän samaantapaan kuin keskiajalla, koska olen lukenut, että keskiajalla oli aika tiukat ja tarkat säännöt näissä keskusteluissa, niin siltä pohjalta olisi helpompi alkaa ohjelmoida kyseistä ohjelmaa...
Suurin osa keskiaikaisesta filosofiasta ja retoriikasta perustui pitkälti skolastiikalle. Lisäksi Aristotelesta ja hänen dialektista metodiaan pidettiin suuressa arvossa.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Skolastikot#Skolastinen_metodi
Alempaa kyseisen linkin kohdasta "opetusmenetelmät" lainaus.
>>Toinen menetelmä oli nimeltään disputatio ("väittely"), joka toimi skolastisen metodin ytimenä. Kyseessä oli väitöksen muodossa suoritettu jostain teoksesta valitun kohdan käsittely, joka alkoi kysymyksellä. Näin se muistutti muodoltaan quaestionea. Väittelyitä oli kahdenlaisia. Ensimmäistä kutsuttiin nimellä ordinaria. Siinä käsiteltävä asia oli julkistettu etukäteen. Toinen oli nimeltään de quolibet (de quodlibet). Siinä opiskelijat esittivät kysymyksiä opettajalle ilman valmistautumista ennakkoon. Opettaja muodosti vastauksen väitöstilanteessa. Hän siteerasi auktoritatiivisia teoksia, kuten Raamattua, todistaakseen näkemyksensä. Oppilaat saattoivat puolestaan kumota näkemyksen. Väittelyn aikana joku piti kirjaa sanotusta. Sen loputtua opettaja teki yhteenvedon käytetyistä argumenteista tukeutuen muistiinpanoihin. Hänellä oli seuraavaan päivään asti aikaa muodostaa lopullinen näkemyksensä, jonka tuli vastata kaikkiin esitettyihin vastaväitteisiin.>>
Lainausta hieman seuraavasta linkistä. Sisältää joitakin sääntöjä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Dialektiikka#My.C3.B6hemm.C3.A4t_vaiheet
>>Dialektiikka sai yliopistollisen muotonsa 1100-luvulla autonomisten yliopistojen syntymisen aikoihin. Dialektiikka sisältyi niin kutsuttuihin seitsemään vapaaseen taiteeseen, jotka muodostivat keskiajan sivistyksen perustan. Dialektiselle väittelylle oli ominaista se, että se korosti tiedon muodollista puolta sekä sujuvaa latinan kielen taitoa. Totuuden tutkittavista kohteista määritteli se, miten väitteiden johtamisessa noudatettiin dialektiikan sääntöjä: syiden ja vastasyiden muotoilemista, kysymyksiä an vai non, pro ja contra, cur ja quomodo.>>
Keskiajan vapaat taiteet puolestaan löydät täältä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaat_taiteet
Ja vielä viimeiseksi linkiksi sopii laittaa argumentointivirheet. Tuskin niitä skolastikot huvikseenkaan kirjanneet ylös ilman väittelyyn soveltamista.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Argumentointivirhe