Rinnastaminen on älyn perimmäinen operaatio. Ilman havaintoja maailma on massaa. Havainnot syntyvät kun havainnoija löytää maailmasta toistuvan kohteen. Tätä varten havainnoija joutuu skannaamaan eri vaihtoehtoja vastaavuuksia löytääkseen. Rinnastaminen johtaa esimerkiksi lintu-hahmon oppimiseen, jolloin syntyy käsite "linnut".
Tuntuu että rinnastamisesta puhuminen on viime vuosina lisääntynyt. Onko syynä kielen muuttuminen kognitiivisemmaksi.
Tuntuu että rinnastamisesta puhuminen on viime vuosina lisääntynyt. Onko syynä kielen muuttuminen kognitiivisemmaksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Äly on oppimiskykyä. Kykyä oppia uusia hierarkisia hahmorakenteita ympäristössään ja tunnistaa niitä eri muodossaan. Koska hahmot ovat useimmiten sekventiaalisia, äly on siten eteenkin ennustuskykyä, kykyä oppia uusia ennustavia hahmorakenteita. Ne ovat usein rinnastuksia.
"Tuntuu että rinnastamisesta puhuminen on viime vuosina lisääntynyt. Onko syynä kielen muuttuminen kognitiivisemmaksi."
Kieli on aina kognitiivista, mutta luonnolliset kielet ovat aina myös epäloogisia.
Muistaisin että aivokuori on 7 kerroksinen. Ehkä hahmohierarkia on myös. Paljon syvempi hiearkia ei mielestäni olisi tehokas. Lapsilla ehkä vieläkin matalampi. Hahmot ovat kuitenkin vallitsevia. Esim kielen lauseet ovat (myös) hahmoja. Lisäksi luulen että hierarkia on hieman hajanainen eli jaettu eri osiin.
"Kieli on aina kognitiivista, mutta luonnolliset kielet ovat aina myös epäloogisia."
Ilmeisesti noin. Lojbanissakin on varmaan hyviä kognitiivisia ilmaisuja.
"äly on siten eteenkin ennustuskykyä"
Ja ennustaessa pitää myös sovittaa ongelmiin erilaisia ratkaisumalleja, että päästään tahdottuun lopputulokseen.
"Muistaisin että aivokuori on 7 kerroksinen. Ehkä hahmohierarkia on myös. Paljon syvempi hiearkia ei mielestäni olisi tehokas."
Ei kai aivokuoren kerrosten lukumäärällä ja havaintohierarkian syvyydellä ole suoranaista tekemistä? Yhden hierarkiatason tunnistus käyttää kaikki aivokuoren kerrokset (ehkä useampaankin kertaan). Yksi "cortial column" ylettyy kaikkien kerrosten läpi. Valailla on vähemmän kerroksia kuin esom kädellisillä. Silti uskon esim isoilla, vanhoiksi elävillä valailla olevan hyvin hienostuneen, monimutkaisen kuvan elinympäristöstään valtamerissä.
Ajatellaan visuaalista hahmontunnistusta ja elinympäristön hahmottamista esimerkkinä. Lähdetään liikkelle koti(ulko)oven avaimenreiästä, jonka hahmo tunnistetaan reunaviivoista, niiden kaarien muodoista, pimeän reiän ja taustan tummuuseroista ym. Reikä osa oven hahmoa, ovi osa ehkä porrassyvennyksen hahmoa, joka on osa seinän hahmoa, joka on osa koko rakennuksen hahmoa, joka on osa pihapiirin hahmoa, joka on osa lähiympäristön hahmoa, joka on osa koko maisemaa, sitä kaukaa lähestyttäessä.
Tässä oli n. 10 spatiaalisen hahmotuksen hierarkiatasoa. Käytännössä voi olla vielä enemmän. Ei ole oleellista, että "kotikylää", maisemaa, lähestyttäessä avaimenreiän muodot eivät näy, HTM-muistiin tallentunut rakenne hallitsee kokonaisuuden kuitenkin ja voi "tarttua" mille tasolle tahansa ymmärtäen hakea vastaavaa alempaa tai ylempää tasoa.
Samoin rakennamme (aivokuoremme rakentaa) tavut fonemeista, sanat tavusta, tutut sanayhdistelmät sanoista, lauseet sanayhdistelmistä, ajatusrakenteet, lyriikat ym lauseista.
Älyn luonollinen tehtävä ja funktio on palvella tahtoa vaikuttimien ja motiivien vastaanottajana ja välittäjänä tajuamatta olioissa alunpewrin mitään muuta kuin niiden välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon, joihin ihmisenkin äly ja tieto eläimistä puhumatta pysähtyy muodostaen hyödyllisten tietojen pääsisällyksen joille mikään ei ole olemassa jolla ei ole suhdetta varsinkaan eläimen tahtoon, eivätkä tiedoitsevat olennot kykene muodostamaan aivoissaan aivan puhtaasti objektiivista kuvaa maailmasta kuten neroilla johon kuuluu todellinen älyn ylimärä jota mikään tahdon palveleminen ei edellytä havaitsevan tietokyvyn ollessa muodostunut paljon voimakkaammin mitä tahdon palveleminen vaatii jota varten se alkujaan on syntynyt neron älyn ollessa kutsumukselleen uskottomaksi tullut äly joka seuraa omia päämääriään puhtana älynä ihmiskunnan palveluksessa kun normaali äly yksilön joka ei ole erottautunut persoonasta mikä taas kuuluu nerouden edellytyksiin tämän objektiivisessa käsityksessä ilmiömaailman väikkyessä vieraana kontemplaation esineenä tunkien tahtomisen ulos tajunnasta jolloin syntyy muutakin kuin ilman päämäärää ja suuntaa vellovaa jousisatsia sinfoniassa
Et siis tarkoittanut että yhden hahmon tunnistaminen on hierarkista, esim alkaen ympyrän tunnistamisesta ja päätyen edelleen omenaan, kuuhun tai palloon?
Tietenkin on selvää että tajunta on kaikki maailman objektit kytkevä verkosto. Mutta miten?
Hierarkia on ymmärtääkseni rakenteeltaan pyramidi, ts. puu. Puurakennetta käytetään paljon tietokoneissa. Kirjastossa ja kännykässä on numeroitu puurakenne joka on helppo ajatella myös lineaarisena janana, eli hierarkiassa liikkuva tietää kokoajan sijaintinsa janalla!
Miksi puurakenne eikä verkosto? Ehkä muisti on verkosto mutta ajatus on siihen muodostuva puurakenne.
"Et siis tarkoittanut että yhden hahmon tunnistaminen on hierarkista, esim alkaen ympyrän tunnistamisesta ja päätyen edelleen omenaan, kuuhun tai palloon?"
Kyllä tarkoitin. Jonkun hahmon tunnistaminen alkaa sen osakomponenttien tunnistamisella ja keskenään sopivien yhdistämisellä korkeampia abstraktiotasoja edustaviksi, monimutkaisiksi hahmoiksi. Vain tällä tavalla on mahdollista esim tunnistaa tuttu hahmo eri etäisyyksiltä, eri valaistuksissa, eri katselusuunnasta, tai tuttu melodia esitettynä eri soittimilla.
"Miksi puurakenne eikä verkosto? Ehkä muisti on verkosto mutta ajatus on siihen muodostuva puurakenne."
Tuo on hyvä kysymys. Ei ole mitenkään mahdotonta, että hierakisen, siis puumaisen verkon rinnalla, yhdistämässä samoja verkoston solmuja, on toinen heterarkinen rinnkaisverkko, joka tukee hierrkian tasot ohittavaa assosiaatiota. Tämä asia varmaan kirkastuu lähivuosina. Esim Novamente-arkkitehtuuri käyttää tällaista "dual-network" rakennetta, miksei myös ihmisaivot.
"Älyn luonollinen tehtävä ja funktio on palvella tahtoa vaikuttimien ja motiivien vastaanottajana ja välittäjänä tajuamatta olioissa alunpewrin mitään muuta kuin niiden välittömät, välilliset tai mahdolliset suhteet tahtoon.."
Tahto on (elollisen) olennon synnynnäisen ja opitun tavoitehierkian ilmentymä. Eiköhän sen voi jotenkin näin määritellä. Äly on mekanismi, joka yhdistää tavoitehierarkian ohjauksen, ulkoiset, havaitut asioiden tilat ja sisäiset mielen tilat toimintojen ohjauksiksi, valinnoiksi. Äly siis sisältää käsitteenä muistin, joka on olennainen osa älyn mekanismia.
Tavoitehierarkian perustana ovat synnynnäiset, suhteellisen yksinkertaiset mekanismit mielihyvän ja mielipahan tunnistamiseksi. Tämän mekanismin perusta saattaa sijaita accumbenstumakkeessa
(http://en.wikipedia.org/wiki/Nucleus_accumbens)
ja olla samanlainen kaikilla selkärankaisilla. Ihan synnynnäisesti sitä ohjaavat mm. kivun ja nälän välttäminen ja hyvänolontunteen tavoittelu. Hyvin pian yksilö oppii ehdollistamaan näiden perustavoitteiden päälle laajan hierarkian abstraktimpia tavoitteita, jotka saattavat näennäisesti tai todellisuudessakin olla ristiriidassa perustavoitteiden kanssa.
"Kyllä tarkoitin. Jonkun hahmon tunnistaminen alkaa sen osakomponenttien tunnistamisella ja keskenään sopivien yhdistämisellä korkeampia abstraktiotasoja edustaviksi, monimutkaisiksi hahmoiksi."
Kahteen suuntaan kasvava puu? Tämä toinen kasvusuunta (alas) on siis arvio siitä miten ns. lopullinen oleva entiteetti vaikuttaa maailmaan tai aisteihin. Esimerkiksi selitys siitä miten monilla tavalla kuun voi nähdä silmällä. Se kuulostaa järkevältä.
Toista kasvusuuntaa (ylös) tarvitaan ilmeisesti abstraktioon, eli kertomaan missä eri kappaleissa sama ilmiö esiintyy.
Nopeasti ajatellen alas kasvava puu on yleisempi ja ylöskasvamista voisi pitää ihmisen ominaisuutena. Vain ihminen ja simpanssi kykenee abstraktioon, jonka voisi silloin selittää tuojahaarakkeiden kääntymisenä ylöspäin.
En tosin ole kuullut tuojahaarakkeiden kääntymisestä viejähaarakkeiden suuntaisesti...
Olioy ja niiden olemassaolon tapa ovat erottamattomasti yhdistetyt niistä olevaan tajuntaamme, Tämän käsittänyt omaksuu vakaumuksekseen että on todella mieletöntä omistaa oliolle myös tajuntamme ulkopuolella oleva ja siitä riippumaton olemassaolo. Uppoutumisemme niin syvälle aikaan, paikkaan ja syysuhteeseen, sekä niiden muodostaman kokemuksen koko lainmukaiseen kulkuun, että me olemme siinä täysin kotonamme ja osaame allun alkaen oikeaan, ei olisi mahdollista jos oliot olisi yhtä ja äly toista. Selitys on vai siinä eyyä äly luo tuon järjedstyksen ja on olemassa vain olioille kuten ne sille.
Tieto syysuhteesta on edeltävänä ehtona itse ulkomaailman havainnolle, joka syntyy vain siten, että ymmärrys suorittaa siirtymisen aistimen vastaanottamasta aistimuksesta sen syyhyn, joka samaten apriori tiedoitussa paikassa, esittäytyy objektina. Kun objektien havainnon täytyy edeltää tietoista vaikuttamistamme niihin, ei vaikuttamisen kokemus voi olla enää syysuhteen lähde. Ennen kuin vaikutan olioihin on niiden täytynyt vaikuttaa minuun motiiveina.Todella empiiristä on havainnossa aistimuksen saapuminen aistimeen. Edellytys että aistimuksella ylimalkaan täytyy olla jokin syy prustuu erääseen tiedoitsemisemme muodoista, aivojemme rakenteesta juontuvaan lakiin, jonka alkuperä on yhtä subjektiivinen kuin tuo aistimus itse.
"Ajatellaan visuaalista hahmontunnistusta ja elinympäristön hahmottamista esimerkkinä. Lähdetään liikkelle koti(ulko)oven avaimenreiästä, jonka hahmo tunnistetaan reunaviivoista, niiden kaarien muodoista, pimeän reiän ja taustan tummuuseroista ym. Reikä osa oven hahmoa, ovi osa ehkä porrassyvennyksen hahmoa, joka on osa seinän hahmoa, joka on osa koko rakennuksen hahmoa, joka on osa pihapiirin hahmoa, joka on osa lähiympäristön hahmoa, joka on osa koko maisemaa, sitä kaukaa lähestyttäessä. "
Hahmot ovat luonnossa ikään kuin päällekkäin mutta ne siis ajatellaan erikseen. Samoinhan tuo menee kuin ajassa vuosi->kuukausi->viikko->päivä. Jossain osassa hahmoa tiedetään olevan/lähtevän toinen hahmo. Usein esim viikko ja päivä vaikuttaa toisiinsa melkoisesti.
Subjektiivinejn ja objektiivinen eivät muodosta mitään jatkuvaisuutta, Välittömästi tajuista rajoittaa iho tai pikemminkin hermojärjestelmästä lähtevien hermojen äärimmäiset päät. Sen ulkopuolella olevasta maailmasta meillä ei ole muuta tietoa kuin aivojemme kuvissa. Kysymys koskee. Vastaavatko ja missä määrin meistä riippumaton todellisuus näitä, Sunteen molempien välille voi luoda syysuihteen laki, joka on annettu jolloin siinä aina rajoitumme subjektiiviseen.
jos näet, kuten Locke, uuden ajan ainoa matearialisti, ajatteli, aistimuksiin luettaisiin vain kokonaan ulkoisia olioita niiden syinä, niin eihän toki vaikutuksena toimivan aistimuksen ja sitä aiheuttavan syyn objektiivisen luonteen välillä voisu olla mitään yhtäläisyyttä.
Aistimus, orgaanisena toimintona on näet lähinnä aistielintemme sangen mutkikkaan ja taidokkaan rakenteen määräämä, joten ulkoinen syy toimii vain sen ärsykkeenä, mutta sen jälkeen aistimus muokkaantuu omien lakiensa mukaan ollen täysin subjektiivinen. Materialismin tähtäin on nimenomaan objekti ilman subjektia, mutta on mahdotonta miltei ajatellakaan sellaista, kirjoitteli Atrhur Schopenhauer, Kantin huomattavin seuraaja.