Onko muilla vastaavia kokemuksia? Eli tätä..
TUNNE, että tiedän jonkin asian todeksi vaikken voi perustella sitä kuin tunteella. Ei ole kaikkien muiden nähtävissä tai havainnoitavana miksi tunnen ja uskon tietyllä tavalla. En pysty perustelemaaan asiaa jota luulen todeksi muuten kuin "fiiliksellä".. Olen ollut ennenkin tilanteessa, jossa heitin ilmaan uskomattoman ajatuksen miten asiat todella ovat ja ei kauaa kun asiat paljastui olevan juuri niin.
Sinänsä raastava tunne, koska en osaa luottaa 100% tähän mutta elämä on helpompaa ja selkeämpää kun luotan PALJON sisäiseen ääneeni, vaikken TIEDÄ asiaa varmaksi.
Tuntuu joskus älyttömältä selittää ystävillekään miltä tuntuu... vaikka tunnen olevani oikeassa.
Joskus tulee jonkun ihmisen seurassa vanha juttu/tilanne mieleen vaikka asiasta ei ole puhuttu eikä se liity tilanteeseen sen ihmisen kanssa, ainakaan suoranaisesti, ja sitten se mennyt tapahtuma jää jylläämään mieleen.. Ja miettii MIKSI se tuli mieleen juuri sen ihmisen kanssa, liittyykö se siihen ihmiseen jotenkin..?
TUNNE, että tiedän jonkin asian todeksi vaikken voi perustella sitä kuin tunteella. Ei ole kaikkien muiden nähtävissä tai havainnoitavana miksi tunnen ja uskon tietyllä tavalla. En pysty perustelemaaan asiaa jota luulen todeksi muuten kuin "fiiliksellä".. Olen ollut ennenkin tilanteessa, jossa heitin ilmaan uskomattoman ajatuksen miten asiat todella ovat ja ei kauaa kun asiat paljastui olevan juuri niin.
Sinänsä raastava tunne, koska en osaa luottaa 100% tähän mutta elämä on helpompaa ja selkeämpää kun luotan PALJON sisäiseen ääneeni, vaikken TIEDÄ asiaa varmaksi.
Tuntuu joskus älyttömältä selittää ystävillekään miltä tuntuu... vaikka tunnen olevani oikeassa.
Joskus tulee jonkun ihmisen seurassa vanha juttu/tilanne mieleen vaikka asiasta ei ole puhuttu eikä se liity tilanteeseen sen ihmisen kanssa, ainakaan suoranaisesti, ja sitten se mennyt tapahtuma jää jylläämään mieleen.. Ja miettii MIKSI se tuli mieleen juuri sen ihmisen kanssa, liittyykö se siihen ihmiseen jotenkin..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onhan noita joskus. Tuntuu hölmöltä kun "tietää" jotain, muttei ole mitään järjellistä syytä miksi joku juttu tuntuu siltä kuin tuntuu. Se on kuin aavistus jonka "tietää" todeksi, ja myöhemmin se osoittautuu sellaiseksi.
Yhden ihmisen kanssa (myös hyvin intuitiivinen) olen kokeillut telepatiaa. No ei se sellaisenaan tietenkään toiminut, ja jonkin verran epäilen muutenkin, johtuiko "tieto" siitä että tunnemme toisemme niin hyvin, vai oliko se aitoa ESP:tä.
Elikkäs keskityin mielessäni kuvaan, ja mitä fiiliksiä se toi minulle. Kaveri keskittyi samaan aikaan ajattelemaan minua, ja sitä mitä mahdoin miettiä sillä hetkellä. Kuvasta "siirtyi" pari yksityiskohtaa (täysikuu) ja värimaailma (sinisyys). Toisin päinkin sen kenties toimi, tai sitten ei. "Tunsin" jotain pehmeää, ja sitten päättelin sen olevan kissa. Kissahan se olikin, mutta saattaa mennä siihen piikkiin, että tiesin kaverillani olevan kissan.
Toisaalta, tiedän aika paljon muutakin juuri siitä ihmisestä, ja onnistuin valikoimaan "kissan", eli en varmaan koskaan saa tietää totuutta. Kaiken kaikkiaan homma toimi meillä paremmin niin, että minä "lähetin" ja hän "vastaanotti".
Parempi kun googlaat itse lisää - hakusanat: extrasensory perception
varsinaisesti mulla ei ole samankaltaisia kokemuksia kuin aloittajalla. Kuitenkin jonkinlaiseen intuitioon tai ennalta-aavistamiseen liittyviä juttuja on tapahtunut, aikaisemmin paljon enemmänkin. Useamman kerran on käynyt niin, että mieleeni on tullut joku henkilö (usein julkisuuden henkilö) joka ei ole ollut julkisuudessa aikoihin. Olen alkanut mielessäni pohtia, mitä tälle henkilölle nykyisin kuuluu. Pelottavinta tässä kaikessa on, että viimeistään muutaman viikon kuluttua olen huomannut ko. julkkiksesta kirjoitetun jutun jossakin lehdessä.
Noituudesta en ossoo sanoa juuta enkä jaata, mutta parapsykologista kirjallisuutta on tullut lueskeltua, ja osa on ikäänkuin loksahtanut kohdalleen, ja osa taasen mennyt minusta överiksi.
Tuo ennalta-aavistaminen on makee juttu. Minulle käynyt myös joskus vähän samalla lailla. Ajattelen jotain ystävääni josta en ole kuullut vähään aikaan, ja sitten puhelin jo soikin. Oi jospa homma vielä toimisi niin, että voisin halutessani ajatella kenet tahansa soittamaan. Säästäisin puhelinlaskuissa. ;)
Mulla ennakkoaavistukset liittyy ihmissuhteisiin. Joskus on tunne ettei tästä suhteesta tule mitään vaikka kaikki on sinänsä hyvin! Tuntuu lähes, että on joku pahanilmalintu kun tulee näitä ennakkoaavistuksia, vaikka yrittää jatkaa suhdetta, ei siitä mitään tule, mieli on kuin vastakarvaan kissaa silittäis. Silti en osaa vielä luottaa "ääneeni" niin että tekisin vain sen pohjalta ratkaisun suhteen loppumisesta hyvissä ajoin..
mutta ei auta itseään ruoskia vaikkei aina luottaisikaan sisäiseen ääneensä. Jotkut jutut on pakko käydä läpi, vaikka nyt sitten tutustua ihmiseen josta "tietää" että juttu ei tule toimimaan. Kun ajattelee vaihtoehtoa, että irtautuisi suhteesta pelkästään "aavistuksen" perusteella... miten helposti voisikaan jossitella sitten toisin päin, ja miettiä ikuisuus tuliko sittenkään tehtyä oikea ratkaisu.
Toden totta, läpi on käyty ja voi mitkä maailmat olen toisen vierestä nähnyt! Oma maailmankatsomus on laajentunut hurjasti ja ymmärtää asioita hyvin erilaisten ja omien arvojen kannalta vastakkaisia toimintatapoja tai reagointia asioihin...
Et ei huono sekään!! Jotenkin mikään asia ei tule yllätyksenä tai ennenkuulumattomana.. :)
Joskus, kuten nyt, kun on kuunnellut niin monen uikutusta... -> tunteiden purkamista ja elänyt mukana toisten murheita, niin itse on hiukan uupunut. Joskus nuorempana totesinkin miten rankkoja TUNTEET voivatkaan olla, etten jaksa tällaista. Mutta juuri tunteiden kirjossa piilee oman elämäni moninaisuus ja onni. Erilaiset ihmiset ja yhteyden kokeminen toisen kanssa..