Ahdistaa tämä maailma

>>Miten pystytte elämään täällä onnellisina ?>>

Näin Gandhin sanoin:

”Onnellisuus on se, kun ajatuksesi, sanasi ja tekosi ovat sopusoinnussa.”

”Ei ole tietä rauhaan, rauha on tie.”

>>miksi maailma on niin täynnä paskaa ?!>>

Maailmaa ei ole suotuisaa katsoa mustavalkoisesti. On osattava asettua "harmaalle massalle". Toisin sanoen maailmassa on monelta osalta asiat hyvin, mutta parannettavaakin löytyy runsaasti.

>>Kuka minä olen ?>>

Olet ainakin se, joka pohtii kyseistä kysymystä. Vain sinä voit löytää perimmäisen vastauksen kysymykseesi.

>>Ilmastonmuutos tuntuu epäoikeudenmukaiselta ja nujertavalta, ylitspäääsemättömältä..>>

Tässä asiassa en voi auttaa sinua. Minä en usko ilmastonmuutokseen. Kaksi kärpästä ( ? ) yhdellä iskulla.

>>MISTÄ tiedän, kuinka olisi parasta elää itseni ja juuri tuon ilmastonmuutoksen kanssa.>>

Mikäli olet huolissasi asiasta niin paljon, voit toki ainakin tyydyttääksesi edellisen halusi osittaisesti pyrkiä ehkäisemään maapallomme lämpenemistä elintavoillasi. Kierrätät, pyydät vanhempiasi ostamaan kotimaisia tuotteita, vältät sähkönkulutusta jne...

>>Eihän elämälläole mitään tarkoitusta.>>

Ja kenen mukaan?

Moni varmasti sanoisi, että tuossa iässä kuuluu nauttia elämästä, eikä stressata liikaa. Toisaalta jokainen ihminen pohtii elämänsä aikana näitä "elämää suurempia" kysymyksiä. Oletko muuten lukenut kirjan "Sofian maailma". Siinä eräs toinen 15-vuotias tyttö pohtii samoja kysymyksiä ja pääsee samalla elämänsä seikkailulle filosofian historiaan.

Toivottavasti löydät oman elämäsi tarkoituksen.

Ilmastonmuutos on nykyajan muotijuttuja, mitä höpöttävät kaikki ne, jotka ovat siihen syyllisiä ja tarvitsevat raskaalle syyllisyyden taakalleen tukijoita, jotka voisivat ottaa taakan kannettavakseen.
Kun kortit alkaa olla vähissä, niin stressataan 15-vuotiasta tyttöä ja väitetään tälle, että ilmastonmuutos on nyt "in", nyt täytyy ihmetellä sitä. "Nyt täytyy toimia"... Todellisuudessa ilmastonmuutos on käännetty markkinakikaksi ja siellä missä on syyllisyyden siirtoa, on markkinointia.

Neuvo: älä osta tuota teoriaa, sillä voit olla onnellinen ilman sitäkin ja anna niiden sillä ratsastavien runkkareiden ihmetellä itse omia aikaansaannoksiaan.
Populaarisista uhista ja teorioista et löydä yhtään mitään, sillä ne on tehty aina enemmän, tai vähemmän hyväksikäytön mielessä.

keskittyä tekemään omasta elämästä mahdollisimman onnellista, vaiko laittaa koko voimansa ja elämämänsä maailmanpelastukseen ?
ku en tiedä miten elää keveällä sydämellä, syyllisyys painaa pirusti kun ei tiedä kuinka olisi parasta elää..

Voi voivoi. Ilnastonmuutos on kuin painava kivi mahassa.se raahantuu joka paikkaan ja musertaa alleen kauniit ajatukset ja ihanat tunteet.
Seuraavaski kerron vaiheittain asioista, joille en
tiedä mitä tehdä tai jotka muuten vain mietittävät:

SHOPPAILU :
Mä tykkään vaatteista. Mä ostan aika paljon uusia , n 50-1000€ per kk. Ostan myös aika paljon käytettyjä.
Mä meikkaan. Ostan ihan näitä perustuotteita(MaxFactor, Make Up Store, Lumene ja Rimmel.) En ota selvää että ovatko eläintestatut. vaikkka pitäis.

Käytän paljon erilaisia hiustuotteita :hiusta korjaavia hoitoja, ihanan hajuista suihkukeeliä ja boduShopin shampoita.

Nyt oon alkanu ahdistumaan näistä. Mitä ja kuinka paljon mun pitäis ostella asioita , jotten tuntisi syyllisyyttä ja edesauttaisin huono kehitystä.
Ostan mm paljon vaatteitta Hm-kaupasta, joiden kokolapuissa lukee usein Made In Singapore/ muuta vastaavaa. Onko se sitten oikein ?
Entä vaatteiden materiaalit.. Puuvillaa, , farkkua.. Monet puuvilla kasvatellaan ulkomailla, lentokoneet tuovat mmateriaalit suomeen (ta jo valmiit tuotteet) ja kuluu taas niinvitun paljon hiilidioksidipäästöjä.
Täytyiskö ostaa vain ns. luomuvaatteita ?

No entäs kosmetiikka. Eläimillä testattuja.. Miten tämä asia ratkaistaan. ? En ole kovin rikas mutta rakastan meikkaamista. Välitän kuitenkin eläimistä paljon.
Haluan hoitaa hiuksiani hyvillä aineilla, mutta kuinka paljon se maksaa luonnolle ?
Oon sekasin kun en vain tietdä mitä teen.

RUOKA:
huhu. tämä on jtn niin ahdistavaa että!
Perheeni on sekaruokainen. Ostamme paljon vihanneksia, mutta myös paljon eineksiä. Syömme kalaa noin 3krt/viiikko.

En voi enään syödä muuta punaista tai kanalihaa kuin luomua. Mutta onko luomukaan luotettavaa. Olen lukenut mm city-lehdestä, ettei olisi..

MITEN VITUSSA KAIKKI ON NIIN SEKAISIN ?
mIHINKÄÄN EI VOI LUOTTAA, KAIKKEA PYÖRITTÄÄ VAIN RAHA ?

Juu pieni purkauss :D haha jatkuu.. :

Katsoin Maa ilmasta-dokumentin, jossa puhuttiin tehotuotantokalan huonoista puolista, mitä on paljon.
Mitäs kalaa tässä nyt sitten syödään ?
Sama hedelmien kanssa ? enkö voi enää ikinä hyvällä omallatunnolla nauttia mtn appelssiinia sisältäviä hommeleita, kun ne lennätetään jostain kaukaa ja siihen taas menee kulutusta..
ärh.
ja kaikki pakkaukset sitten MUOVIA, MUOVIA.. Mihin muovi muuten kannattaisi kierrättää ? Sekajätteeseen ? Mitä sekajätteellle sitten tehdään ?...

Ja kaikki rakastamani karkit muut herkut. Liivatetta,liivatetta,liiivatetta.Mitään ei voi enää syödän hyvällä omallla tunnolla.

SÄHKÖNKULUTUS:
Ah! oon koneella vaihtelevasti n 40min-3h.
3h on aivan liikaa.. kuinka paljon sitten kannattaisi olla koneella ?
Katsoa televisiota ?
Sähkösaunako vittuun ?
Vihreä sähkö kyllä tulee tavallisen tilalle ,se on varma.
Rakastan soittamista. Mulla on SÄHKÖpiano. Lisäksi kuuntelen paljon vinyyleita cd-levyjä. Pitääkö näistä luopua ? Jos en luovu ,niiin maailma menee mönkään, ainakin sitä edesautan.
Liskäsi kaikki tekniikan ihmeet: konserttien kaunnit valot, leffateattereiden leffojenpyörtys.. Kaikkiin tarvitaan varmaankin hirveät määrät SÄHKÖÄ.huvipuistot...
...

...

VEDENKULUTUS:
Ei oo voimia alkaa kirjoittaa tähän. Kaikki sitä tuhlaa ja kohta se loppuu ja sitten teen itsemurhan.
noei nyt aivan noin dramaattista.3 vikaa sanaa pois.

Tnutuu, että elämä on jollain lailla pettänyt mut.
Tai sitten oon vaan heränny onnellisesta lapsuuden KUVITELMISTA todellisuuteen..

oonn niin ahdistunut, etten saa oikein mtn aikaiseksi, ajatukset on lukossa, oon nykyään eristäytyvä..
tuntuu ettei missään ole mtn mieltä.

ja taas toisaalta nään erilaisia pieniä kauniita asioita ja hetkiä. mutta ne eicät riitä sillä ilmastomuutosta ei oi estää ja minä en pysty elämään mitenkään päin kun tuntuu että teen koko ajan väärin.
Maapalloa ja tulevia sukupolvia kohtaan.

ymmärtävät olosi. Monet kokevat samoin.

Suosittelen sinulle piristykseksi luettavaa, Stefan Einhorn: Aidosti kiltti. Kirjastoissa on aika hyvin.

Terv. mie vaan

Itselläni onnellisuus vaihtelee. Ennen enemmän, nykyisin vähemmän. Jossain lehdessä oli jokin testi (en yleensä näitä 'ämmäinlehtien' testejä sen ihmeemmin viitsi edes katsoa, mutta puolisoni otti aiheen puheeksi), jonka mukaan asteikko oli 1-10. Ennen, siis nuorempana ja herkemmin reagoivana, onnellisuuteni vaihteli näiden 1:n ja 10:n välillä, mutta nykyisin ehkä välillä 4-8 (puolisoni muuten otti itseensä, kun ilmoitin olevani onnellisuusasteikossa luvussa 7, sillä hän ei ymmärrä onnellisuutta samalla tavalla kuin minä).

Itse asiassa opiskelu, lukeminen, yms. auttavat käsittämään itsensä maailmankaikkeudessa paremmin. Kun ymmärtää, ettei monille asioille voi hevon paskaakaan ja kärsii ajatuksia sulatellessaan pala kerrallaan, kehittyy ihminen vahvemmaksi masentumista ja vitutusta vastaan.

Juuri tuo esiinnostamasi huoli ilmastonmuutoksesta oikeastaan jopa naurattaa minua. Ei sinun huolesi, vaan lähinnä oma erittäinkin huoleton suhtautumiseni koko ilmastonmuutokseen (jota en tietysti pomminvarmaksi ajatusmalliksi voi julistaa). Hiilidioksiidin osuus etenkin huvittaa, sillä kasvit yhteyttävät kiihtyvällä tahdilla, kun hiilidioksidin määrä lisääntyy (tästä on olemassa runsaasti vasta-argumenttejakin, mutta jätän niiden tiedon varmuuden toisille, enkä ala kinata). Toinen mikä ilmastonmuutoksessa huvittaa on se, että siihen herättiin ihan yhtäkkiä, vaikka merkkejä ilmaston lämpiämisestä on ollut jo pidempään olemassa. Muutama lämmin talvi on saanut ihmiset paskantamaan housunsa, vaikka kyseessä on ainakin yhtä paljon normaali vaihtelu kuin ilmastonmuutos. Sitä paitsi ilmastonmuutosta on tapahtunut kautta maapallomme olemassaolon. Kun olen seurannut arvioita menneen 10 000 vuoden ajalta, on joukossa huomattavan lämpimiä jaksoja, joskin myös jääkautta enteileviäkin. Olemme edelleen megatrendissä arvioiden jääkauden jälkeisen lämpiämisaallon nousuvaiheessa, joka jossain vaiheessa jyrähtää hitaasti ja sahaten kylmenemisen puolelle. Vaikka suhtaudunkin aika löperösti ideaan ilmaston hiilidioksiidista johtuvaan muutokseen, toimin silti omalta osaltani aika tavalla luontoa ajatellen. Pyrin mahdollisimman paljon erilaisiin pieniin ympäristötekoihin.

Kaikista maailman huolista ei yksilön tarvitse välittää. Ihminen ei voi elää, jos kantaa jatkuvasti ylitsepääsemätöntä huolta milloin mistäkin vaikeasti vaikutettavasta asiasta. Yksilö ei voi muuttaa loputtomasti toistenkaan toimintaa, vaikkakin tosin jokaisen panosta tarvittaisiin.

Itse olen hankkinut mielenrauhaa lisää jättämällä monia asioita pois murhelistaltani. Samalla havaitsen monet ongelmat vain ihmisen tai maapallon ongelmiksi. Vaikka tuntuu omalta kannalta ajatellen pahalta maapallon tuho, tms. niin koko maailmankaikkeus pyörii, vaikka siinä ei Telluksella tallottaisikaan. Maailmanloppua ei ole olemassakaan koko universumia ajatellen. Ihmiset ja maapallo on yksi hyttysen kusi Itämeressä. Toki vastuuta on otettava oman etumme nimissä. Ihmisen kun on lajina tarkoitus toimia oman lajinsa säilymiseksi. Raadollista ja monen mielestä surullista on tulevien sukupolvien kohtalo. Itsellänikin on pieni poika, jota rakastan. Kuitenkaan en pysty mitenkään kuvittelemaan toden näköistä (siis ei todennäköistä) kuvaa maailmastamme 20 vuoden kuluttua. En tiedä onko sillä mitään merkitystäkään, osaanko kuvitella tulevaisuuden vaiko en.


Minusta elämässä kaikella on väliä ja toisaalta millään ei ole mitään väliä. Jokainen elää elämäänsä itsensä kautta, ajatteli hän toisia miten paljon hyvänsä. Itse olen varsin paljon toisten asioista välittävä, mutta kun ole oikein rehellinen itselleni, on minun myönnettävä että elämäni päähenkilö olen minä itse. Vaikka minulla onkin erittäin tärkeitä ihmisiä ympärilläni. En voi elää onnellisena heidänkään kanssaan, jos pelkään koko ajan maailmaa ja elämää, omaa ja toisten kuolemaa tai mitä hyvänsä maailman uhkia.

Monet ihmiset eivät löydä elämän tarkoitusta Suomen kaltaisessa jälkiteollistuneessa maassa. Tuntuu oudolta, että juuri aineellisen hyvän valtakunnissa ihminen on eniten kadoksissa. Tavoittelut on tavoiteltu. Aineellinen elämä on siis liian hyvällä pohjalla...?

Minusta vain omien arvojen miettiminen, oma paikantamisensa tässä maailmassa ja elämän muuttaminen sellaiseen suuntaan, että uskaltaa elää omana itsenään ja suurista huolista, joille ei itse realistisesti mitään mahda, mahdollisimman vähän huolehtien. En suosittele taistelun lopettamista, mutta ajattelua siitä, mikä on oikeasti itselle tärkeintä kannattaa harrastaa. Itselleni tärkeää on yksinkertainen, joskin yhteisön mukana eläminen lähimpien ihmisteni kanssa. Toisaalta oma ajatusmaailmani on se, jonka kanssa viihdyn paljon. Toisille on erittäin vaikeaa luoda onnellista elämää, varsinkaan tuota em. testin 10:n arvoista, mutta minusta ihmisen elämä on elämisen arvoista, kun pääsee edes tuohon vaihteluväliin 4-8...

Minä ehdotan, että käyt kävelylenkillä lähimmällä kaatopaikalla ja haistelet sitä kuvottavaa löyhkää, mitä ihmisten heittävät vuosien ajan pois omasta lähipiiristään. Yrität siellä sisäistää tämän maailman onnettomimman elollisen toimintaa. Yritä päätellä kaatisnäkymästä, kuinka moneen vuoden kuluttua se löyhkäläjä kattaa puolet Suomen pinta-alasta. Yritä eläytyä niiden ihmisten maailmaan, jotka yrittävät pihisevillä keuhkoillaan tuskaisesti repiä ilmaa keuhkoihinsa löyhkäävän ilmamassan läpi. Ei tällaisista epäoleellisista asioista pidä olla huolissaan. Heitä vaan ihan reippaasti omatkin jätökset samaan kassaan kuin missä muidenkin lemuavat ja mätänevät sivutuotteet makaavat. Ihminenhän tuntee olevansa yhtä maailman kanssa, kun saa surutta tehdä samaa sonnan heittoa. Ei huolta huomisesta. Eihän se meille lankea se lopullinen sotku. Joku muu sen keskelle päätyy. Miksi siitä tarvitsee huolestua? Tää on elämää ei sen enempää.

Oikeasti kukaan ei ole onnellinen, ja teinejä on aina ahistanut.

Tämä aika ei ole juurikaan sen huonompaa kuin joku aikaisempi.

Monessa suhteessa asiat on paremmin kuin esim. 1970-l. jolloin itse olin nuori. Vaikkapa internet! Ei -70-l. osannut edes kuvitella sellaisesta. Näköpuhelimia ja pilleriaterioita ja omituisia vaatteita tulevaisuutena silloin esiteltiin. Ja saasteita tietysti. Ja ydinsotaa myös.

Mutta kuinka kävi saasteille? Ainakaan ydinsotaa ei tullutkaan. Vähintäänkin Suomessa saastuttaminen on kauheasti vähentynyt sitten 1970-luvun ja moni silloin uhanalainen elukka on nykyään melko yleinen.

Eli ei kaikki sentään mene kauhuskenaarioiden mukaan. Asiat voi muuttua paremmiksikin.

Tuota, ajattelen asiaa niin, että jos luet ja seuraat mediaa, et koskaan ole onnellinen.
Juuri julkaistiin mm. tiedelehdessä, että nk. ilmastomuutoksia on ollut aikoja ennen teollistunutta yhteiskuntaakin. Maaperästä löytyneet tutkimuskohteet kertovat asiasta.
Mitään ilmastomuutosta ei siis ole. Sitä on turha miettiä. Media kyllä keksii satuja ja suoranaisia valheita siksi, että ihmiset kuuntelisivat sitä ja seuraisivat sitä, ikäänkuin he sanoisivat, että miten sinun täytyy ajatella ja mitä sinun täytyy ajatella.
Jos jätät median seuraamisen ja lopetat hörhötelijöiden kuuntelemisen, niin huomaat, että linnut laulaa, aurinko paistaa ja sataakin. Aivan kuten ennekin aina.
En tiedä mikä tarkoitus medialla on ahdistella ihmisiä ja joidenkin politikoiden sitten keksiä maksuja ihmisille sen mukaan ( esim. polttoaine vero tai autovero), kun niillä ei oikeasti ole mitään tekemistä asian kanssa. Rahaahan siitä huijarit kerää mielellään.

Ei ole helppoa analysoida syitä, miksi nuorukainen on toivoton. Kasvuiässä hormoonit vaikuttavat henkiseen heilahteluun laidasta laitaan. Peloittavia uutisia on paljon, mutta niihin kangistuminen, ei auta mitään. Epäjärjestyksen parissa kasvaminen jättää meihin jokaiseen jälkensä, eikä täydellistä yhteiskuntaa ole missään. Opiskeluun keskittyminen on monelle pelastus alakuloisuudesta, ja toimettomuudesta, mutta jokaiselle ei riitä siihen kestävyyttä. Sitten tulee eteen seksuaaliset suhteet
jotka vaativat paljon päättävyyttä, valttääkseen asioita jotka saattavat vaikuttaa loppuelämän ajaksi.
Asiasta riittää sivukaupalla polemiikkia, jatkakoon joku muu.

Aloitus on puppua.Ei 15 v tyttö kirjoita tuollaisilla sanoilla,paremminkin siinä on äänessä 60 v änkyrädenialisti joka pyrkii levittämään denialistipropagandaa filosofia palstalle.Denialistit on jo saaneet selkäänsä ilmastomuutos palstalla ja pyrkivät nyt levittäytymään muille palstoille.

Denialismi on kuin syöpä joka pyrkii leviämään kaikkialle!

Elämä on pieniä tekoja, joista joskus voi tulla suuriakin tekoja.

Mitään erityistä yhtä tietä onneen ei ole. Jokainen löytää oman onnensa ja oman tarkoituksensa jostain. Ison tai pienen.

Kokeilemalla erilaisia asioita se oma tarkoitus ja oma onni löytyy.

Voi olla, ettei se löydy ensimmäsellä yrityksellä, joten ei kannata lannistua vaan ottaa oppi ja yrittää uudelleen.