Wittgenstein
Kirjoittanut: ..... ..... 16.12.2007 klo 16.04
"voi toki itse olla mitä mieltä tahansa ja niin myös hänen seuraajansa, mutta Kant ei ole kuitenkaan samoilla filosofisilla linjoilla kuin Wittgenstein.
"Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon."
Mitä sitten? Jos sokeat kanat tutkivat ja tutkivat, niin ei varmaankaan löydy mitään. Määrä ei siis korvaa laatua, jos 500 miljoonaa muslimia tutkii Muhammedin väitteiden aitoutta, niin mikähän mahtaa olla lopputulos?
Kant oli kristitty ja Wittgenstein taas oli heprealainen, joten eiköhän silloin ole ihan eri filosofian haaroista kyse. Heprealainen Marx käänsi Hegelin päälaelleen ja varasti hänen teoriansa, mutta tuskinpa kukaan vakavasti väittää, että Hegelin henki jatkuu Marxin filosofiassa?
Wittgenstein on varmasti ottanut oppia fiksuilta saksalaisilta filosofeilta kuten myös Marx, mutta lopputuloksen laatua ei voi verrata alkuperäiseen... Filosofioihin kun on tapana myös siirtyä ihan ajattelijan omat kulttuuriset taustatkin... On väärä ajattelutapa ajatella, että kaikki eteneminen ajallisesti olisi kehitystä, tapahtuu myös päinvastaista kehitystä, eli rappiota."
Tähän lainaamassani viestissä Wittgensteiniä koskevat argumentit ovat seestä. Mielestäni melkoisen törkeää lähteä arvaamaan, mitä Wittgenstein tarkoitti.
Kaikesta päätellen kirjoittaja ei tunne lainkaan Wittgensteiniä, mutta toteaa kuitenkin, että hän on eri linjoilla Kantin kanssa.
Tosiasia on kuitenkin se, että kyseisten henkilöiden psyyke oli identtinen ja molempien filosofioista heijastuu identtinen persoonallisuus ja siten myös identtiset tavoitteet ja tutkimuskohteet.
Kant mietti havainnon ja kielen ongelmaa, kuten myös Wittgenstein. Molemmat myös tutkivat moraalia. Molemmat tulivat myös samoihin lopputuloksiin, vaikkakin Wittgenstein muodosti myös kaikkien lopputuloksien yleisteorian.
Wittgensteiniläisessä mielessä myöskään kukaan ei voi varsinaisesti olla samasta asiasta eri mieltä, vaan teorioissa olevat ristiriidat ovat näennäisiä ja huonon itsetunnon aiheuttaman ymmärtämättömyyden aiheuttamia, eikä niiden ole tarkoitustaan olla keskenään identtisiä.
Kulttuurilliset taustat ja muut lähtökohdat vaikuttavat, mutta siitäpä W juuri puhuukin. Eli ihmiset puhuvat eri kielellä samoista asioista, jolloin he eivät ymmärrä toisiaan ja luulevat jonkun olevan väärässä ja jonkun oikeassa, vaikka kaikki tarkoittavat samaa asiaa.
On muuten matemaattinen tosiasia, ettei kulttuurisella taustalla ole mitään merkitystä. Ainoastaan merkitystä on sillä, onko henkilö fantasioiva, vai ei ja jos on fantasioiva, kulttuurillinen tausta näyttäisi vaikuttavan.
Eikä Wittgensteinin filosofiassa ollut kyse mistään mallin ottamisesta. Äijä teki filosofiansa pelkästään itseään tutkiskelemalla. Hän ei ymmärtänyt toisia, eivätkä toiset häntä, mikä johti filosofiseen pyrkimykseen ratkaista tämä ongelma.
Wittgenstein löysi ratkaisun hieman erikoisesti matematiikan joukko-opista, tavattuaan Russellin. Samoja henkilökohtaisia ongelmia oli ratkonut myös Kant, jonka psykiatrinen diagnoosi on sama, kuin Wittgensteinin.
Wittgensteinin ratkaisu oli seuraava: häntä ei ymmärretty, koska ihmiset halusivat kieltää todellisuuden ja rakentaa vastakkainasetteluja oman fantasiatodellisuutensa oikeaksi osoittamiseksi, eli häntä ei uskallettu ymmärtää, koska ymmärtäminen rikkoisi fantasian. Tässä tullaankin Freudilaiseen oppiin, joka on yhteneväinen Wn filosofian kanssa. Fantasiasta ei haluta luopua, koska se aiheuttaa varhaislapsuuden tunnehelvetin kohtaamisen ja avuttomuuden hyväksymisen.
Ihmisellä on pyrkimys elää fantasiassa, missä hän elää "luojana", sekä kuvitella, että maailma riippuu hänestä, jolloin merkin(ja havainnon) täytyy vastata apriori todellisuutta, jotta fantasia pysyisi kasassa.
Eli Wn mukaan elämme järkyttävässä ymmärtämättömyyden helvetissä, missä kaikki ovat samaa mieltä, mutta eivät kestä sitä, koska eivät pysty hyväksymään todellisuutta ja omaa avuttomuuttaan, sillä eivät tajua todellisuuden olevan heistä riippumaton ja merkin olevan aposteriori ja tarkoitettu vain ja ainoastaan viestintään, ei apriori todellisuudeksi.
Freudilaisessa psykoanalyysissa voimme huomata sen paikkaansapitävyyden avuttoman lapsen taustalla olosta, sillä lapsi ei vielä ymmärrä maailman olevan hänestä riippumaton ja siten mm. laittaessaan silmänsä kiinni, hän luulee, etteivät muut näe häntä(subjektiivisen moraali- ja maailmankäsityksen koko kuva).
Kirjoittanut: ..... ..... 16.12.2007 klo 16.04
"voi toki itse olla mitä mieltä tahansa ja niin myös hänen seuraajansa, mutta Kant ei ole kuitenkaan samoilla filosofisilla linjoilla kuin Wittgenstein.
"Wittgensteinia on tutkittu erittäin paljon."
Mitä sitten? Jos sokeat kanat tutkivat ja tutkivat, niin ei varmaankaan löydy mitään. Määrä ei siis korvaa laatua, jos 500 miljoonaa muslimia tutkii Muhammedin väitteiden aitoutta, niin mikähän mahtaa olla lopputulos?
Kant oli kristitty ja Wittgenstein taas oli heprealainen, joten eiköhän silloin ole ihan eri filosofian haaroista kyse. Heprealainen Marx käänsi Hegelin päälaelleen ja varasti hänen teoriansa, mutta tuskinpa kukaan vakavasti väittää, että Hegelin henki jatkuu Marxin filosofiassa?
Wittgenstein on varmasti ottanut oppia fiksuilta saksalaisilta filosofeilta kuten myös Marx, mutta lopputuloksen laatua ei voi verrata alkuperäiseen... Filosofioihin kun on tapana myös siirtyä ihan ajattelijan omat kulttuuriset taustatkin... On väärä ajattelutapa ajatella, että kaikki eteneminen ajallisesti olisi kehitystä, tapahtuu myös päinvastaista kehitystä, eli rappiota."
Tähän lainaamassani viestissä Wittgensteiniä koskevat argumentit ovat seestä. Mielestäni melkoisen törkeää lähteä arvaamaan, mitä Wittgenstein tarkoitti.
Kaikesta päätellen kirjoittaja ei tunne lainkaan Wittgensteiniä, mutta toteaa kuitenkin, että hän on eri linjoilla Kantin kanssa.
Tosiasia on kuitenkin se, että kyseisten henkilöiden psyyke oli identtinen ja molempien filosofioista heijastuu identtinen persoonallisuus ja siten myös identtiset tavoitteet ja tutkimuskohteet.
Kant mietti havainnon ja kielen ongelmaa, kuten myös Wittgenstein. Molemmat myös tutkivat moraalia. Molemmat tulivat myös samoihin lopputuloksiin, vaikkakin Wittgenstein muodosti myös kaikkien lopputuloksien yleisteorian.
Wittgensteiniläisessä mielessä myöskään kukaan ei voi varsinaisesti olla samasta asiasta eri mieltä, vaan teorioissa olevat ristiriidat ovat näennäisiä ja huonon itsetunnon aiheuttaman ymmärtämättömyyden aiheuttamia, eikä niiden ole tarkoitustaan olla keskenään identtisiä.
Kulttuurilliset taustat ja muut lähtökohdat vaikuttavat, mutta siitäpä W juuri puhuukin. Eli ihmiset puhuvat eri kielellä samoista asioista, jolloin he eivät ymmärrä toisiaan ja luulevat jonkun olevan väärässä ja jonkun oikeassa, vaikka kaikki tarkoittavat samaa asiaa.
On muuten matemaattinen tosiasia, ettei kulttuurisella taustalla ole mitään merkitystä. Ainoastaan merkitystä on sillä, onko henkilö fantasioiva, vai ei ja jos on fantasioiva, kulttuurillinen tausta näyttäisi vaikuttavan.
Eikä Wittgensteinin filosofiassa ollut kyse mistään mallin ottamisesta. Äijä teki filosofiansa pelkästään itseään tutkiskelemalla. Hän ei ymmärtänyt toisia, eivätkä toiset häntä, mikä johti filosofiseen pyrkimykseen ratkaista tämä ongelma.
Wittgenstein löysi ratkaisun hieman erikoisesti matematiikan joukko-opista, tavattuaan Russellin. Samoja henkilökohtaisia ongelmia oli ratkonut myös Kant, jonka psykiatrinen diagnoosi on sama, kuin Wittgensteinin.
Wittgensteinin ratkaisu oli seuraava: häntä ei ymmärretty, koska ihmiset halusivat kieltää todellisuuden ja rakentaa vastakkainasetteluja oman fantasiatodellisuutensa oikeaksi osoittamiseksi, eli häntä ei uskallettu ymmärtää, koska ymmärtäminen rikkoisi fantasian. Tässä tullaankin Freudilaiseen oppiin, joka on yhteneväinen Wn filosofian kanssa. Fantasiasta ei haluta luopua, koska se aiheuttaa varhaislapsuuden tunnehelvetin kohtaamisen ja avuttomuuden hyväksymisen.
Ihmisellä on pyrkimys elää fantasiassa, missä hän elää "luojana", sekä kuvitella, että maailma riippuu hänestä, jolloin merkin(ja havainnon) täytyy vastata apriori todellisuutta, jotta fantasia pysyisi kasassa.
Eli Wn mukaan elämme järkyttävässä ymmärtämättömyyden helvetissä, missä kaikki ovat samaa mieltä, mutta eivät kestä sitä, koska eivät pysty hyväksymään todellisuutta ja omaa avuttomuuttaan, sillä eivät tajua todellisuuden olevan heistä riippumaton ja merkin olevan aposteriori ja tarkoitettu vain ja ainoastaan viestintään, ei apriori todellisuudeksi.
Freudilaisessa psykoanalyysissa voimme huomata sen paikkaansapitävyyden avuttoman lapsen taustalla olosta, sillä lapsi ei vielä ymmärrä maailman olevan hänestä riippumaton ja siten mm. laittaessaan silmänsä kiinni, hän luulee, etteivät muut näe häntä(subjektiivisen moraali- ja maailmankäsityksen koko kuva).
Vastaukset 12
Vanhimmat
jos et tajua mitä kulttuurit tarkoittavat. Kant tajusi mitä kulttuurit ja muut taustat ovat. Wittgensteinkin varmasti tajusi sen, mutta oman kulttuurinsa kannalta.
Kant oli kristitty, jonka mielipiteet voidaan tiivistää:
"Every coward is a liar; Jews for example, not only in business, but also in common life," Kant noted in a lecture on practical philosophy.
"Humanity is at its greatest perfection in the race of the whites," Kant wrote in his book Physical Geography. "The yellow Indians do have a meagre talent. The Negroes are far below them, and at the lowest point are a part of the American people."
http://www.adelaideinstitute.org/Germany/kant.htm
Sitten kiellät merkittävien filosofien sanat tukeutumalla argumenttiin kulttuurista? Minusta tuntuu, että sinä nyt ymmärrät kulttuurin merkityksen itsesi kautta. Ja eikö olekin niin, että kulttuuri vaikutus, mistä puhut, onkin se kohta, mihin juuri sinä heijastat omaa taustaasi(?).
Wittgensteinin filosofia osoittaa pätevästi, että argumenttisi ei ole pätevä ja vaikka argumenttisi kieltääkin koko Wittgensteinin filosofian, niin itse argumentin perusta on laho.
"Kant oli kristitty, jonka mielipiteet voidaan tiivistää:"
Kantin kulttuurillinen ympäristö ja sen hänessä aiheuttamat mielipiteet eivät kuitenkaan muuta Kantin filosofian merkitystä, eivätkä muuta sen merkitysisältöä millään tavalla.
Samoin myöskään Wittgensteinin juutalainen tausta ei muuta hänen filosofiansa merkityssisältöä.
Jos tukeudut kulttuurilliseen taustaan, olet unohtanut kielen tarkoituksen ja argumenttisi merkitys myös edellyttää merkin ja havainnon apriorisuutta, mitä ei ole olemassa.
Kyllä kulttuurillinen tausta vaikuttaa mielipiteisiin, mutta se ei voi olla filosofian alkulähde, eikä merkityssisältö, vaan ainoastaan ulkoisen mielipiteellisen koristuksen muoto.
Subjektin kautta objektiivisuuteen, eikä päinvastoin.
Väitteesi kulttuurista on epäpätevä argumentti, millä voidaan kieltää jokainen mielipide ja kuolettaa keskustelu mistä tahansa aiheesta.
"Kantin kulttuurillinen ympäristö ja sen hänessä aiheuttamat mielipiteet eivät kuitenkaan muuta Kantin filosofian merkitystä, eivätkä muuta sen merkitysisältöä millään tavalla."
Miten erottelet Kantin omat mielipiteet ja häneen ympäristöstä siirtyneet mielipiteet? Näköjään sinulla on käytössäsi menetelmä, jonka avulla voit valikoida haluamasi mielipiteet ja sanoa, että kaikki muut mielipiteet joista et pidä ovatkin vain yhteisön mielipiteitä, jotka Kant on vain omaksunut muilta. Ja missä menee raja mikä on Kantin filosofiaa ja mikä ei ole? Filosofiaa ei voi pilkkoa osiin ja sanoa, että ei Kant oikeasti noin ajatellut ja että se ei ole osa hänen filosofiaansa.
Toki esim. Wittgenstein voi tehdä omaa filosofiaansa ja jättää huomioimatta osia Kantin filosofiasta, mutta se ei ole Kantin tai hänen filosofiansa kannattajien kannalta oleellista.
Summaten Kantin filosofian henki ei jatku Wittgensteinin filosofiassa, vaan se on ihan jostain muualta ja pitäisi sellaisena käsittääkin. Mutta toki aina kaikenlaisia nuoleskelijoita ja valehtelijoita löytyy, jotka poimivat vain rusinat pullasta ja häpäisevät joidenkin toisten ihmisten muistoa.
"Samoin myöskään Wittgensteinin juutalainen tausta ei muuta hänen filosofiansa merkityssisältöä."
Ja silti sanot, että W oli moraalifilosofi? Jos kuvittelet, että pääuskontojen moraaliset käsitykset ovat kaikilla suurin piirtein samanalaiset, niin olet törmännyt vain valheelliseen propagandaan, jota egalitaristit käyttävät edistääkseen omaa utopiaansa.
Merkin merkityssisältö on todellakin kulttuurissa ja veressä. Totta kai jokainen omaksuu merkityssisällöt oman perheensä ja sukunsa ja kulttuurinsa kautta. Ja selkeästi eri roduilla, kulttuureilla ja kansoilla on ollut aivan eri kulkureitit, joissa tietyt käsitykset ovat nimenomaan syntyneet vuorovaikutuksesta toisten ei-omaan etupiirin kuuluvien kanssa. Ja kaikki kokemukset eivät todellakaan ole aina positiivisia, vaikka jotkut niin haluaisivatkin väittää.
"Miten erottelet Kantin omat mielipiteet ja häneen ympäristöstä siirtyneet mielipiteet?"
Etkö pysty keskustelemaan, kun siirryt manipulointiin?
"Ja missä menee raja mikä on Kantin filosofiaa ja mikä ei ole? Filosofiaa ei voi pilkkoa osiin ja sanoa, että ei Kant oikeasti noin ajatellut ja että se ei ole osa hänen filosofiaansa."
Mielestäni Kantin filosofian suurin ja oleellisin tuotos ei ollut hänen juutalaisuuden vastaiset kommenttinsa. Kantia ei pidetä nerona sellaisten mielipiteiden vuoksi.
"Toki esim. Wittgenstein voi tehdä omaa filosofiaansa ja jättää huomioimatta osia Kantin filosofiasta, mutta se ei ole Kantin tai hänen filosofiansa kannattajien kannalta oleellista."
Tässä siirrät Wittgensteiniin oman toimintametodisi, eli siirrät itsestäsi osan itsesi ulkopuolelle ja hyökkäät tätä vastaan. Mielenkiintoista.
"Summaten Kantin filosofian henki ei jatku Wittgensteinin filosofiassa, vaan se on ihan jostain muualta ja pitäisi sellaisena käsittääkin."
Oikein olisi sanoa, että sekä Kant, että Wittgenstein tutkivat samaa asiaa ja löysivät saman asian. Kantin kielellinen ilmaisu ei tosin ollut yhtä kehittynyttä, kuin Wittgensteinin, mutta kuten Wittgenstein osoittaa, sillä ei ole juurikaan merkitystä.
Wittgenstein ei ollut lukenut Kantia silloin, kun hän jo tutki sitä, mitä tutki.
"Mutta toki aina kaikenlaisia nuoleskelijoita ja valehtelijoita löytyy, jotka poimivat vain rusinat pullasta ja häpäisevät joidenkin toisten ihmisten muistoa."
Nyt siirrät osan itsestäsi minuun ja hyökkäät tuota osaa vastaan.
"Jos kuvittelet, että pääuskontojen moraaliset käsitykset ovat kaikilla suurin piirtein samanalaiset, niin olet törmännyt vain valheelliseen propagandaan, jota egalitaristit käyttävät edistääkseen omaa utopiaansa."
Olen törmännyt epätäydellisyyslauseeseen ja sitä pidät propagandana, olet melkoisen ulalla. Jos fasistiseen ihanteeseesi sopii, niin sehän oli saksalaisen kristillisen Kurt Gödelin kehitelmä, mikä osoittaa Wittgensteinin filosofian matemaattisesti todeksi.
"Ja silti sanot, että W oli moraalifilosofi?"
Miten niin silti?
"Merkin merkityssisältö on todellakin kulttuurissa ja veressä. Totta kai jokainen omaksuu merkityssisällöt oman perheensä ja sukunsa ja kulttuurinsa kautta."
Merkityssisältö on se, mitä on tarkoitettu, ei se, miksi haluttaisiin toisen sen tarkoittaneen.
Nietzsche oli papin poika ja hyökkäsi kristinuskoa vastaan.
"Ja kaikki kokemukset eivät todellakaan ole aina positiivisia, vaikka jotkut niin haluaisivatkin väittää."
Viimeinen lause on järkyttävää manipulointia. Elät niin syvässä fantasiassa, että et pysty kuin korkeintaan yksinpuheluun. Joudut laittamaan sanat toisten suuhun ja kieltämään oikeasti sanotun.
Wittgensteinin filosofia on vain yhtä tautologiaa, hän vain toistaa itsestäänselvyyksiä. Kertoohan hänen asenteensakin jotain hänen filosofiastaan, hän nimittäin kuvittele ylimielisesti olevansa maailman fiksuin ihminen, joka ratkaisi kaikki filosofiset ongelmat yhdellä iskulla. Tällaista asennetta en ole havainnut yhdessäkään länsimaisessa filosofissa, heillä ei tunnu olevan kiire minnekään, he ovat tahdikkaita ja kunnioittavat muita. Kant ja muut saksalaiset filosofit kunnioittavat muita aikaisempia filosofeja ja käyttäytyvät kuin herrasmiehet. Toisaalta taas Wittgensteinin heimoon kuuluvalla Spinozalla on samanlaisia maailmanherruuskuvitelmia, hänen filosofiansa pyrkii selittämään kaiken ja heti. Aivan kuin heillä olisi kiire jonnekin. Jos totuutta etsitään, niin silloin on edettävä sääntöjen mukaan eikä saa kiirehtiä.
Gödel tutki lähinnä matematiikkaa ja logiikkaa, ei niinkään filosofiaa. Kantille logiikka oli jo saavuttanut täydellisyytensä, joten sen tutkiminen ei kiinnostanut Kantia. Kant ei ehkä ollut täysin oikeassa, mutta ehkä hän tarkoitti, että filosofille logiikan tutkiminen ei ole niin oleellista. On aika vaikea ymmärtää miten sinusta Gödelin kehitelmä osoittaa Wittgensteinin filosofian matemaattisesti todeksi. Tuollaista ei voi kukaan ymmärtää, ellet kerro muillekin mitä tuolla tarkoitat. Filosofia ja matematiikka ovat kaksi eri aluetta, joten on aika vaikea ymmärtää miten matematiikalla voitaisiin todistaa filosofiaa.
Wittgensteinin myöhäisfilosofiaa voisi kuvailla sisäänpäin kääntyneisyydellä. Wittgenstein käpertyy sisäänpäin spiraalinmuotoisesti ja muodostaa sekavia ja äärimäisyyksin pyrkiviä ajatuksia. Joka taas on todella vierasta ajattelua länsimaiselle filosofialle. Yksittäistapauksista yleiseen on Wittgensteinin todistelutapa myöhäisfilosofiassa. Käsittääkseni filosofiassa on jo ymmärretty, että maailmaa on helpointa hahmottaa kategorioiden kautta, siis yleisestä yksityiseen. Missä ja miten voidaan määrittää Wittgensteinin suhde häntä edeltäneeseen filosofiaan? Aivan ei mitenkään, koska Wittgenstein halveksuu edeltäjiänsä tiedostaen tai tiedostamatta ja siten eroaa vahvasti perinteisestä filosofiasta. Myöskään Occamin partaveitsi ei tunnu pätevän Wittgensteiniin, vaan hän luo aivan omituisia ajatusketjuja ja hahmottaa asioita sairaalloisista näkökulmista. Aivan kuin hämähäkki joka punoo verkkojansa uhreillensa. Selkeästi Wittgenstein ei ollut saavuttanut sisäistä henkistä rauhaa, joka on havaittavissa kaikilla länsimaisilla filosofeilla. Länsimaisessa filosofiassa on havaittavissa selkeys ja pyrkimys oikeasti puhua lukijalle siten, että tämä pystyisi ymmärtämään mitä filosofi sanoo. Wittgenstein taas ei tunnu välittävän selkeydestä lainkaan ja käytännön logiikkakin tuntuu olevan vierasta.
Ja moraalifilosofiassahan ihmiset omaksuvat moraali vanhempiensa ja kulttuurinsa kautta, jolloin Lähi-idän asukkaiden moraali on varmasti erilainen kuin eurooppalaisten. Lähi-idästähän Wittgenstein moraaliset juuret voidaan jäljittää, ei suinkaan Euroopasta.
”Nietzsche oli papin poika ja hyökkäsi kristinuskoa vastaan. ”
En oikeastaan edes ymmärrä miksi tuot Nietzschen mukaan, mutta on ihan tyypillistä Nietzschen aikakauden filosofeille käsitellä Jumalan olemassaoloa ja olemattomuutta. Filosofina Nietzsche etsi tietenkin totuutta ja useat filosofit olivat Nietzschen aikoihin jo todenneet Jumalan olemassaolotodistuksien mahdottomuuden. Ja Nietzsche todella tutki kristinuskoa ja juutalaisuutta lukemalla kirjallisuutta, eikä hänen teoriansa ole lainkaan sekavia, jos vain jaksaa lukea koko tuotannon läpi.
Wittgensteinin filosofia on hänen heimolaisillensa tyypillistä, jota voi nähdä mm. Picasson ja muiden modernistien taiteessa. Kaikki on sekoitettu sekavasti kankaalle ja ihmiset saavat omituisia muotoja. Värit eivät ole normaaleita, vaan kertovat jotain syvällä luonteessa olevasta luonteen laadusta. Ajatukset ovat sekavia ja eivät lainkaan järjestyksessä. Samoin Wittgensteinin filosofia on sekavasti kirjoitettu sekaville papereille ja mitään johtoajatusta ei kirjoista löydä, vaan ainoa mielenkiintoa ylläpitävä asia on kirjoittajan älykkyys. Mutta mitä älykkyydestä on hyötyä, jos sitä ei ohjaa luovuus ja avoin mieli? Kaartelu ja kiertely kertovat ennemminkin piilotetuista ajatuksista ja kirjoittajan sisäisestä rauhattomuudesta.
Jos Wittgensteinin saavutuksia summattaisiin, niin mitään sellaista konkreettista ei saataisi esille mitä löytyy helposti muiden filosofien kohdalta. Filosofiaa voidaan toki jatkaa omituiseen ja hämärään suuntaan tai sitten toimia yhtä avoimesti ja rehellisesti kuin aina ennenkin. Minusta Wittgensteinin filosofia osoittaa kuinka filosofiassa voidaan mennä metsään ja kunnolla. Mitään hyötyä ei Wittgensteinin filosofiasta ole ollut, ellei sitten sen tuottama haitta ole jollekin hyödyksi.
"Kertoohan hänen asenteensakin jotain hänen filosofiastaan, hän nimittäin kuvittele ylimielisesti olevansa maailman fiksuin ihminen, joka ratkaisi kaikki filosofiset ongelmat yhdellä iskulla."
Ehkäpä hän jossainvaiheessa itsekkin huomasi että pelkästään kielellisen kommunikoinnin oivaltaminen ei tarjoa ratkaisua ongelmiin, joita kieli tarjoaa. toki tämän oivaltamisen avulla on helppo vetäistä tiukoissa paikoissa kolleegojen alta matto pois, menettäen uskottavuutensa tosin.
että syrjäyttääkö nyt asennekysymys liikaa pyrkimystä ymmärtää eri filosofien näkökantoja?
Määrittyvätkö arvot asenteellisuuden kautta?
että taidat projisoida sitä kiireen ja ristiriitaisuuden tuntua itsestäsi Wittgensteinin suuntaan.
:)
Wittgensteinin oppien mukaan kaikki todellisuutta koskeva tietomme on vain yksinkertaisten, loogisen empirismin kannattajien omaksuman käsityksen mukaan, välitöntä aistikokemusta kuvaavien elementaarilauseiden totuusfunktioita, voisen olla kuinka suuria elementaarilauseiden röykkiöitä tahansa, mutta loogisen rakenteensa puolesta selviä, koska niiden rakenne on annettu totuusfunktiossa ollen aina joko tosia tai epätosia, sillä muuten lause on mieletön mutta tieteellisten teoriain matemaattis-looginen rakenne on yleensä sellainen ettei ole likimainkaan oikein väittää että tieteelliset lauseet olisivat välitöntä aistikokemusta kuvaavia lauseita tai sellaisten elemebtaarilauseiden totuusfunktioita, mkä johti käännettävyysteesin hylkäämiseen.
Tieteellisten teorioiden matemaattis-looginen rakenne on usein toinen kuin käännettävyysteesiss' on edellytetty. Voimme kyllä edelleenkin ajatelle että teemme lähtien eräistä yleisistä käsityksistä kysymyksiä kokemukselle ja kokemus vastaa välittömän aistihavainnon kielellä kysymyksiin niin tai ei mutta nämä vastaukset eivät rakenne teoriaa vaan voivat puhua vain sen puolesta tai sitä vastaan. Kantin transsendentaalisen idealismin taas jättäessä empiirisen todellisuuden koskemattomaksi pitäen kuitenkin kiinni siitä että empiirinen todellisuus ylimalkaan on subjektin edellyttämä ja objektin olemassaolon tapa on lähtöisin ja ennaltamäärätty subjektissa.
ne eivät ole kauppatavaraa. Toisilla ihmisillä on tunteet ja toiset voivat ajaa lapsen yli ajaa pakoon ilman mitään tunnon tuskia.
Roman Polanski, Phil Spector, David Birkowitz, Dylan Klebold, John Wayne Gacy, Frank Collin, Leopold ja Loeb, Meyer Lansky, Dutch Schultz, Jack Ruby, Baruch Goldstein jne. taitavat olla sinulaisillesi hyvää seuraa.
Koska kirjoitustapasi on epäjohdonmukainen ja pomppiva, en ole varma, mitä sanot, mutta vastaan silti.
"objektin olemassaolon tapa on lähtöisin ja ennaltamäärätty subjektissa."
Korjaan tämän kohdan, sillä ei olemassaolon tapa ole lähtöisin subjektista, vaan päinvastoin, havainnon tapa olemassaolosta on lähtöisin subjektista.