Mahdoinko saada kohdunpoistosta traumoja ?
Olen 40, leikkauksesta kuukausi.
Olen ollut todella kipeä leikkauksen jälkeen, tuli tulehdus jne.
Lähes joka yö näen unia leikkauksesta (tehtiin epiduraalissa alakautta) tai sitten unessa mieheni "vonkaa" seksiä enkä uskalla alkaa kun en tiedä kuinka kipeetä tekee. Molemmissa unissa itken.
Mieheni kanssa "en voi" asiasta puhua. Olemme olleet kauan aviossa ja edelleen seksi on miehelleni se tärkein asia suhteessa, ei puhuminen.
Olen 40, leikkauksesta kuukausi.
Olen ollut todella kipeä leikkauksen jälkeen, tuli tulehdus jne.
Lähes joka yö näen unia leikkauksesta (tehtiin epiduraalissa alakautta) tai sitten unessa mieheni "vonkaa" seksiä enkä uskalla alkaa kun en tiedä kuinka kipeetä tekee. Molemmissa unissa itken.
Mieheni kanssa "en voi" asiasta puhua. Olemme olleet kauan aviossa ja edelleen seksi on miehelleni se tärkein asia suhteessa, ei puhuminen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos et miehesi kanssa voi puhua, voithan toki ilmaista hänelle asioita ! Pakko hänen on ainakin kuulla/kuunnella, ja hän voi ehkä vähän paremmin ymmärtää sinua, jos kertoisit hänelle, että tunnet kipuja vieläkin, ja sinua pelottaa, näet pahoja unia asioista. Vaikka hän ei kykenisi vastaamaan mitään, niin kai hänkin pystyy mielessään sentään jotain ajattelemaan ?
Tuntuuko sinusta, että osasyy traumoihisi on miehen asenne ja puhumattomuus ?
Leikkauksesi oli "sitä luokkaa", että jonkun kanssa siitä täytyy saada puhua.
Useimmitenhan on ensi alkuun jo pienoinen shokki naiselle, kun kuulee, että kohtu poistetaan. Tulevat toimeenpiteet saattavat pelottaa ja varsinkin sen jälkeinen aika tuo mieleen paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta.
Jos et asioista voi puhua kenenkään kanssa, saattaa traumanpoikanen ja ahdistus jäädä vaivaamaan sinua, vaikka olisit kuinka henkisesti vahva ihminen. Vahvuus ei aina ole hyve.
Pitää osata antaa itsensä olla myös heikko.
Vaikka tilanteesi on haavoittuvainen ja vaikea, yritä nyt olla niin vahva tai heikko, että kerrot omia tuntemuksiasi miehellesi, sekin jo varmaan helpottaa. Jos hänen on mahdotonta vastata/keskutella asiasta, niin tuleepahan ainakin tietämään mitä kaikkea tunnet sisälläsi ja kipuhan on käsinkoskelteltavaa.
Terveykeskuksissa on terveydenhoitajia, jotka on koulutus mielenterveysasioihin. Heille voi tilata ajan. yksikin keskustelu voisi auttaa sinua asiassa eteenpäin, voisit ehkä saada neuvoja, miten edistyä miehesi kanssa. Vuosia lukossa ollutta puhumattomuustilannetta ei usein omin neuvoin pysty "aukaisemaan".
Onnea ja voimia toipumisellesi - kaikin puolin !
Ja rohkeutta !
Olet todennäköisesti saanut trauman. Toipuminen toki kestää aikansa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin, mutta oloasi helpottaaksesi kannattaisi ehkä käydä puhumassa ikävistä tunteistasi terapeutilla. Muista jälkiyhteys myös lääkäriin, tilan seuraaminen tärkeää. Lääkäri voi myös lähettää sinut tarvittaessa psykiatrille. Erilaisia vaihtoehtolääketieteen hoitokeinoja kannattaa myös harkita fyysisten kipujen ja vaivojen lievitykseen sekä elimistön nopeampaan elpymiseen. Älä jää yksin kipujesi kanssa.
Kiitos vastauksista !
Helpotti kummasti kun huomasin etten saanut negatiivisia vastauksia, ainoastaan tukevia ja kannustavia :)
Mulla on sellanen tunne että eniten mua vaivaa toi leikkauksen kulku ja lääkärin käytös... Niitä en ala täällä yleisellä palstalla enempi revittelemään, mutta tällä järjellä mikä mulla nyt asioista on: en menisi koko toimenpiteeseen.
Pitää nyt sitten koittaa ottaa puheeks asiat tuon miehen kanssa.
Ja vielä lopuksi; ettei vaan tule väärinkäsityksiä: Mieheni ei ole seksiä vielä halunnut, ainoastaan minun unissani.
-
"Mulla on sellanen tunne että eniten mua vaivaa toi leikkauksen kulku ja lääkärin käytös..."
Voisi olla tervehdyttävää jos antaisit lääkärille palautetta hänen käytöksestään. Pääsisit ehkä paremmin käsittelemään asian mielessäsi jos kirjoittaisit paperille kaiken sen minkä koit vaikeana ja jopa painajaisia aiheuttavana.