Kaikki mistä meillä on varmaa tietoa on tajuntamme sisäpuolella. Ulkopuolella olevasta ei voi olla mitään välitöntä varmuutta, tulee kuulua tieteen ensimmäisiin periaatteisiin, sillä mikään ei ole sen varmempaa kuin että kukaan ei voi poistua omasta itseydestään samastuakseen välittömästi tmuiden olioiden kanssa. Filosofian todellisuuden alue ei näin ollen ole inhimilline kieli (analyyttinen filosofia) tai olevaisen kokonaisuus (metafysiikka), vaan se rajoittuu tajunnan tosiseikkoihin. Subjektista lähtemisellä on todellinen etunsa, täysin ansaittu askel etumatkaa sillä vain tajunta on välittömästi annettu, mutta sen materialistit heti sivuuttavat ja syrjäyttävät mennessään suoraan aineeseen. se on kuin huojuva tuulentupa sillä se kieltää ensimmäisen tosiseikan eli että kaikki tuntemamme sisältyy tajuntaamme, Se, että objektiivinen maailma on olemassa vain subjektiiin nähden sen, ei ole mikään hypoteesi, mahtikäsky tai edes väiteltyäväksi asetettu paradoksi vaan yksinkertaisin totuus jonka tiedoitseminen vaikeutuu siksai että se on suorastaan liiankin simppeli.
Aika paikka ja suyysuhde joihin nuo kaikki objektiiviset ilmiöt perustuvat eivät itsessään ole muuta kuin aivojemme toimintoja, joten tuo olioiden muuttumaton järjestys jonka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona, on itse peräisin aivoista saaden yksinomaan niiltä valtakirjansa, Se on Kant seikkaperäisesti osoittanut, Hän ei vain mainbitse aivoja vaan puhuu tietokyvystä, miellekyvystä tai havaitsevasta tietokyvystä.
Aika paikka ja suyysuhde joihin nuo kaikki objektiiviset ilmiöt perustuvat eivät itsessään ole muuta kuin aivojemme toimintoja, joten tuo olioiden muuttumaton järjestys jonka on niiden empiirisen todellisuuden kriteeriona, on itse peräisin aivoista saaden yksinomaan niiltä valtakirjansa, Se on Kant seikkaperäisesti osoittanut, Hän ei vain mainbitse aivoja vaan puhuu tietokyvystä, miellekyvystä tai havaitsevasta tietokyvystä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mainitsemasi Kantin filosofia johtaa syviin oivalluksiin ilman antinomioitakin, sillä tämä aivojen äly, ts. tietokyky antaa havaintojen maailmalle perustavinta laatua olevan järjestyksen. syy-vaikutus-suhteen tai olioin käsittein, joita hän ei ole saanut kokemuksesta, kuten John Locke oletti, vaan jotka hänen aivojensa tietokyky päinvastoin projisoi itsestään ihmisen sitä itse edes tiedostamatta älyn alkuperäisen funktion mukaisesti havaintoihin, niin että niistä muodostuu ajallisesti ja paikallisesti yhtenäinen määräjärjestyksen omaava kokemuksen maailma.