Vertailevassa kielitieteessä selvitettiin jo vuosikymmeniä sitten, että kielten valtavista rakenteellisista eroista huolimatta ummikkona yksikieliseen ympäristöön joutunut ihminen oppii minkä tahansa puhekielen sujuvasti vajaassa kahdessa vuodessa - jos on kykyjä kielten oppimiseen, jos taas ei ole niin aikaa kuluu enemmän.
Kilelitieteen sana: kaikki puhekielet
yhtä vaikeita
5396
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Yksikieliseen ympäristöön joutunut ihminen ei tietenkään opi vierasta kieltä kahdessa vuodessa, _ellei hän saa opetusta_. Kahdessa vuodessa aikuinen suhteellisen lahjakas ihminen oppii kielen arkikäytön suht sujuvasti jos saa tehokasta opetusta.
Ihmislapselta kuluu -sanotaan nyt- 15 vuotta ainakin oman äidinkielensä sujuvaan hallintaan ja siitäkin ajasta puolet koulussa.
"Opetus" kattaa tässä myös itseopiskelun hyvillä materiaaleilla.
Ja edelleenkin asia pysyy samana: kielissä kohtuukyvykäs nuori aikuinen ihminen oppii hallitsemaan minkä tahansa luonnollisen kielen arkipuhetta vajaassa kahdessa vuodessa sujuvasti. Erityistä opetusta ei tarvita. Tarvitaan vain yksikielinen ympäristö ilman kontakteja mihinkään oppijan ennestään osaamaan kieleen.
Se että lapsilta menee 15 vuotta äidinkielensä oppimiseen on eri asia kuin tämä.
Opin neljässä kuukaudessa suomen sille tasolle, että pystyin seuraamaan matematiikan luentoja (helpoin aine kielellisessä mielessä, koska symbolit ovat yleismaailmallisia) yliopistossa, ja tietysti tulemaan toimeen arkiasioissa. Myöhemmin opin enemmän.
Metodi: opettelin ulkoa suomen kieliopin ja 2000 yleisintä sanaa, ja yritin puhua mahdollisimman paljon ihmisten kanssa kaikesta. Luin sanomalehtiä ja yritin kääntää itselleni. Yhden hesarin sunnuntainumeron kääntäminen ja ymmärtäminen vei nuo 4 kk suurin piirtein. Onneksi oli suomalaisia kavereita, jotka auttoivat ja uhrasivat aikaa, kun joka päivä olin sanalistan kanssa kimpussa.
Sitä en tiedä, paljonko vie aikaa, jos täysin ummikkona, ja ilman mitään tietoa systemaattisesta kielenopiskelusta joutuu täysin vieraaseen kieliympäristöön.
Olen opiskellut vähän japanin alkeita, ja opettajani kertoman mukaan japaninaisilta syntyperäisiltä lapsiltakin kieli sujuu oikein vasta 14-15 -vuotiaana, jos sittenkään. Vaikeinta on omaksua erilaiset puhuttelukohteliaisuteen kuuluvat kieliopilliset muodot.
Äänteiden, peruskieliopin jne kehityksen jälkeen lapsen kielen omaksuminen kulkee käsi kädessä ajattelun kehittymisen myötä. Tämä ei tokikaan enää aikuisella uuden kielen oppijalla ole tarpeen, hän vain oppii uudet sanat ja käsitteet. idiomeista ja eufemismeista tai kielen kulttuurisista tai muista syvemmistä merkityksistä tuossa ei minusta edes mainittu, kyse oli käyttökielestä. Ei myöskään kirjoitetun kielen hallinnasta, lapsihan käyttää koulussa aikaa äidinkielen tunneilla nimen omaan kirjoitetun kielen hallintaan. Sehän poikkeaa yleispuhekielestä selkeästi ainakin suomen kielessä, ja muissakin kielissä joihin itse olen tutustunut (4 kpl).