perheenjäseneni osaa aina kääntää asiat niin että hän olisi aiheuttanut meille muille jotain traumoja joista johtuu kaikki meidän vikamme. viat joista ei ole ketään syyttäminen. Henkilö on luonteeltaan hyvin kiltti, voiko tämä syyllistäminenkin olla vain luonteessa vai jonkin aikaisemman tapahtuman seurausta?
Hänellä on aivan uskomaton kyky nähdä asiat niin että hänessä on syyttämistä, aivan pienet arkiset asiatkin. Omaa sydäntäni särkee kun näen että hän syyttää ja inhoaa itseään asioista jotka eivät edes liity häneen. Miten saan hänen ymmärtämään ettei koko maailman synnit ole hänen harteillaan?
Hän jopa on suuttui itselleen siitä kun kerrankin elämässään uskalsi sanoa vastaan siskolleni joka on monesti sanonut rumasti ja loukkaavasti hänelle. Nyt hän vihaa itseään siitä että sai siskoni itkemään sanomalla "olet loukannut minua". eikö tämä ole vähän epätervettä että antaa itsensä tulla loukatuksi kerta toisensä jälkeen ja kun kerrankin sanoo vastaan niin inhoaa itseään?
Hänellä on aivan uskomaton kyky nähdä asiat niin että hänessä on syyttämistä, aivan pienet arkiset asiatkin. Omaa sydäntäni särkee kun näen että hän syyttää ja inhoaa itseään asioista jotka eivät edes liity häneen. Miten saan hänen ymmärtämään ettei koko maailman synnit ole hänen harteillaan?
Hän jopa on suuttui itselleen siitä kun kerrankin elämässään uskalsi sanoa vastaan siskolleni joka on monesti sanonut rumasti ja loukkaavasti hänelle. Nyt hän vihaa itseään siitä että sai siskoni itkemään sanomalla "olet loukannut minua". eikö tämä ole vähän epätervettä että antaa itsensä tulla loukatuksi kerta toisensä jälkeen ja kun kerrankin sanoo vastaan niin inhoaa itseään?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nyt ei tule selville roolit perheessä eikä taustoja sen enempiä.. Toden näköisesti hänellä itsellään on paha trauma, josta ei ole päässyt yli. Näkee syyn jatkuvasti itsessään. Tulee mieleen myös jonkinmoinen marttyyrius, huomion/säälin haku. Asiasta olisi hyvä keskustella perheenjäsenten kesken, sekä ainakin henkilön itsensä terapeutin kanssa.
voi olla niinkin, että syyttämällä kaikesta itseään, hän tavallaan hakee huomiota/sääliä/myötätuntoa tai mitä nyt sitten kaipaakin. Jotain tarvettahan se tyydyttää. Ja niin kauan kuin joku jaksaa "välittää" ja jaksaa kiistää asian, niin kauan se palvelee tarkoitustaan.
Ja jos itsesyytökset kuitenkin saavat aikaan muissa syyllisyydentunteita, sanoisin että perheenjäsenesi on klassinen marttyyri. Oman perheeni marttyyrille olen opetellut sanomaan "no, jos sinä niin haluat ajatella, niin siinähän sitten ajattelet". En kuitenkaan enää korvaani lopsauta sille kierolle syyllistämiselle, joka siellä takana oikeasti on. Jos on jotain sanottavaa, saa luvan sanoa suoraan mutta jatkuva uhriksi heittäytyminen on alkanut etoa. Hän saa rauhassa pilata oman elämänsä vääristyneellä ajattelullaan, mutta ei enää minun.
Ehkäpä on kyseessä opittu juttu. Kun ottaa syyt niskoilleen niin pääsee jatkamaan hommia. Roskat jää vaan maton alle.
Itse olen opastanut tällaista henkilöä avoimilla kysymyksillä:
- Mitä tapahtui?
- Miksi?
- Perustele millä tavalla olet päässyt johtopäätökseen että se on sun syy?
- Mitä olisit voinut tehdä jotta se ei olisi sinun syy?
- Kerro mitä muut olisivat voineet tehdä ettei se olisi sinun syysi?
- Mitä muita tapoja asianomaisilla olisi ollut toimia asiassa?
- Missä tilanteissa asioiden solmuuntumiset eivät ole sinun syytäsi? miksi?
Kyselen henkilön ihan väsyksiin asti pelkillä kysymyksillä. En anna vinkkejä vaan henkilö rupeaa itse ymmärtämään itsensä syyllistämisen ongelman. Sitten kun kokonaiskuva on selvä niin kommenttini tulevat esiin. Annan työkaluja joilla voi päästä vastauksiin kiinni - en anna suoria vastauksia.
Nämä kysymykset kuulostavat itsestään selviltä mutta eivät aina ole itsestään selviä konflikti-tilainteissa.
ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Kysymykset (ja niihin saatavat vastaukset) voivat vaikuttaa itsestään selviltä, mutta moni asia näyttääkin erilaiselta kun ne sanoo ääneen. kokeilenpa seuraavassa tilanteessa ohjeitasi. Kiitos! :)
Eipä kestä :)
Se mitä mä ajoin takaa, oli syyllistämisen välttämisen tärkeys kun henkilöhän kokee jo syyllisyyttä (syyttä).
Jos syntipukille sanoo "se ei ollut sinun syysi" niin alitajuinen viesti hänelle on "sä et ole oikeassa" ja lukkiutuminen saattaa esiintyä tavanomaisella tavalla.
Ja ratkaisuja kannattaa etsiä useampi - on sitten mistä karsia.
Onnea matkaan.