Ansaittua ?

elää 500-vuotiaaksi, tässäkin on aivan kylliksi
toisinaan.

Sinun runosi ovat aina yhtä liikuttavia, niin
nytkin. Tuo viimeinen säkeistö, siinä on paljon.
En tiedä, kuinka rikas tahi köyhä runoudesta
olen, mutta se on ainakin onneni, että ystävistä
minulla ei ole pulaa. Ja että olen Sinutkin an-
sainnut, siitä olen kiitollinen.

Kaikelle on aikansa ja paikkansa sanotaan, joskus
se vaan tuntuu liian raskaalta. Mutta ei tämä ru-
noni ole kirjoitettu juuri tänään, syvissä
vesissä kuitenkin tässä elämässä.

Kiitos Kaaru, lämmin kiitokseni
sanoistasi/tuestasi ja mukavaa illan jatkoa.

Likka, Sie osasit kyllä sanoa mielestäni
melkoisen paljon. Mutta minä en vaan tiedä, miten
osaan vastata noihin sanoihisi ...

> kipeät sanat < olet oikeassa. Kun tätä runoa
synnytin, mieli oli hyvin raskas. Niissä tunnel-
missa ei voi syntyä kovinkaan pehmeää tekstiä,
ja kun viittaat tonnin painoon/kpl niin osaat
kyllä löytää varsin kuvaavia ilmaisuja asioille
Sinäkin. Omasta ilmaisutavastani en nyt sano
yhtikäs mitään, täällähän se puoli jää oikeastaan
aina lukijalle. Runon kirjoittaja sitten ottaa
vastaan mitä tuleman pitää.

Mutta Sinä, Sinä olet noita tonnin painoisia
hetkiäni keventänyt vähintäinkin puolella. Olet
tärkeä !

Kiitos on vähän, mutta sanottu on.

Sinä kaikkein raskaimman elämäntapahtuman koke-
neena osaat valita aina sanasi niin herkiksi ja
sydäntä lämmittävästi.

Vesi on rauhoittava elementti, tuota koskea minä-
kin usein vaikeina hetkinäni menen katselemaan ja
kuuntelemaan sen pauhuja. Ja linnun liverrys, kun
talitintitkin jo laulaa.

Todella, yksin on käytävä ne syvimmät tiet, eikä
ole tungosta niillä teillä.

Kiitos Liisa, kiitos myötäelämisestä.

Empä tiedä taidokkuudesta, mutta melkoisen suoraa
elämästä jossakin vaiheessa, ei aivan juuri nyt.
Mutta kyllä näitä hetkiä on koettu ja veikkaampa
että koetaan edessäkin päin.

Ole onnellinen siitä, että asiasi ovat hyvin. En
minäkään tästä nyt tarkoittanut mitään itkuvirttä
tehdä, se vaan syntyi määrätyssä tilanteessa ja
sanoisinko että kuilun pohjalla.

Nyt ollaan taas pinnalla, kuinka kauan - sitä en
tiedä, eikä kukaan.

Kiittäen Padme, ja lempeää illan jatkoa.

hyvin pahoillani, jos runoni nostatti menneisyy-
destäsi piikin. Runot kun syntyvät erilaissa ti-
lanteissa ja tunnoissa - eipä niitä sillä het-
kellä paljoakaan mieti, korkeintaan
hioo jossain vaiheessa, jos ei lätkäise suoraa
tänne.
Tosin minun tapoihini ei kuulu kirjoittaa
runojani ruudulle, vaan ensin paperille.

Kiitos Peres, itkuille ja nauruille on omat
sijansa tässä elämässä.

jos laittaisin omat runoni täällä vaa´alle, niin
paino olisi siellä synkkien puolella mitä suurem-
malla todennäköisyydellä.

Eihän rakkaus ole kenellekkään pelkkää ruusuilla
tanssimista, veikkaan. Kyllä siihen mahtuu näitä
synkkiä ja murheen murtamia hetkiäkin. Miksi nii-
tä ei voisi sisällyttää runoon - mielestäni voi
ja pitääkin sisällyttää, niin kuin kaikki muutkin
elämäntilanteet.

Miten runoni sitten taittuu, sen olen aikoja sit-
ten jo jättänyt lukijan puntaroitavaksi ja otan
kaiken palautteen, asiallisen sellaisen ilolla
vastaan. Ei sen tarvitse olla aina kehuja, kyllä
negatiivisenkin palautteen otan vastaan niin kuin
rakentavankin, jos sellaisen joku haluaa antaa.

Tunnetta runossani kyllä oli, aidosti sitä mistä
kirjoitin.

Kiitos Tomppa, runoilemisiin. Ja kyllä synkistel-
lä saa, jos siltä tuntuu.

Mitä helkkaria, ei minulla ole kykyä kenenkään
pään sisään mennä - onnekseni.

Mutta kai näissä runoissamme kohtaamme useinkin
samoja tuntoja, onhan se huomattu matkan
varrella.

Kiitos kuuluu Sinulle.

ja sieluun se pureutuu, kun tuska syö sisintä.

Viha ja rakkaus hipovat toisiaan, ja joskus on
vaikeaa erottaa kummasta on kyse.
Henkisesti pohjalla on käyty lukemattomia
kertoja, mutta henki pihisee vielä.

Kiitos Margitta sanoistasi, noustu on ja
pyritään pysymään pinnalla.

kuinka paljon
minä tarvitsen niitä kyyneleitä
ja onko niitä riittämiin
kokoamaan ne sirpaleet
joita muuten on mereksi asti

tarinan kirjoitan suruista
siitä taakasta jota kannoin
niistä hetkistä
jolloin yksinäisyys täytti sielun

Sinä tulit
ja silitit uurteeni siloiseksi
Sinä kannoit minut valoon
ystävyydelläsi
olet arvokas minulle