Eläimet ja "sukulaisavioliitot"

On todettu että keskenään läheistä sukua olevat yksilöt eivät haise toisen nenään houkuttavilta. Tarpeeksi geneettisesti omasta genomista poikkeava taas haisee kiinnostavalta. Tämä toimii jopa ihmisillä, alitajuisella tasolla tietenkin.

Hevosista tiedetään että ne astuvat sumeilematta tyttäriään. Mitään haittaa tästä ei ole todettu olevan, eikä hevosen ikä riitä useinkaan kovin monen tyttärentyttärentyttären astumiseen.
Myös karhuilla on todettu samanlaista käyttäytymistä. Uroskarhu tappaa poikasiaan jos saa siihen tilaisuuden päästäkseen parittelemaan. Karhun tiedetään olevan apinoiden, delfiinien ja valaiden jälkeen seuraavaksi älykkäimpiä eläimiä.

Joillakin eläimillä, esim. mangusteilla ja leijonilla, lauma muodostuu toisilleen sukua olevista naaraista. Urospennut ajetaan pois synnyinlaumasta kun ne lähestyvät aikuisikää. Leijona- ja mangustiuroksilla taas ei "valtakausi" yleensäkään kestä niin kauan, että ne ehtisivät astua omia tyttäriään, keskimäärin ne syrjäytetään ennenkuin tyttäret aikuistuvat. Teoriassa naaraiden veli voisi aikuistuttuaan tulla takaisin lauman johtajaksi ja astua siskonsa ja äitinsä,jos äiti on vielä silloin elossa, mikä on epätodennäköistä, koska leijonaurosten pitää kasvattaa kokoa ja kokemusta useita vuosia ennenkuin ne saavat lauman vallattua. Käytännössä nuoria uroksia on paljon enemmän kuin laumoja on saatavilla ja on epätodennäköistä että juuri ko. laumasta peräisin oleva yksilö tulisi takaisin.

Hämähäkeillä usein samasta munasäkistä kuoriutuvat koiraat aikuistuvat aiemmin kuin naaraat ja ovat jo kuolleita, kun niiden siskot aikuistuvat.

Simpanssit eivät yleensä parittele sukulaistensa kanssa, jos niillä on valinnanvaraa. Näin on myös gorilloilla.

Muurahaisilla eri sukupuolet aikuistuvat hieman eri aikaan - koiraat lentävät yleensä naaraita aikaisemmin.

En nyt ihan heti keksi enempää esimerkkejä, mutta varmasti niitä on paljon:
Sukusiitos alentaa yleensä hedelmällisyyttä, joten on todennäköistä, että lajeille on kehittynyt mekanismeja sen välttämiseen.Tämä on matemaattinen väistämättömyys: jos sukusiitos alentaa hedelmällisyyttä, ne yksilöt, jotka mekanismilla tai toisella välttävät sukusiitosta, lisääntyvät tehokkaammin ja niiden geenit - sukusiitoista välttävät - jäävät jäljelle kun aikaa kuluu tarpeeksi.

Aina sukusiitos ei kuitenkaan näytä olevan pahasta:

On myös lajeja, joilla on äärimmäistä sukusiitosta: partenogeneesiä, eli naaraat tuottavat omia kloonejaan. Tunnetaan useita hyönteislajeja, jotka lisääntyvät vain partenogeneettisesti - näillä lajeilla on siis mekanismeja, joilla ne selviävät geeniperimän yksipuolisuudesta.

By Arthur P. Wolf
, William H. DurhamPublished 2004
Stanford University
Press

Inbreeding, Incest, and the Incest

Jyrsijöillä haju, joka määräytyy geeneistä, toimii insestiä estävänä tekijänä. Ne parittelevat mieluummin erilaiselta haisevien kanssa. Kuitenkin myös toinen mekanismi, eli yhdessä poikasena kasvaminen toimii insestin estäjänä. Eri jyrsijälajeilla tehdyissä kokeessa geneettiset sisarukset kasvatettiin erillään, ja kasvinkumppaneina oli toisten vanhempien poikasia. Aikuisina jyrsijät suosivat erillään kasvaneita kumppaneita, riippumatta siitä olivatko ne todellisia sisaria, vai eivät.

Joitakin viitteitä on myös siitä, että kädellislajeilla naaraat välttävät kumppaneina niitä uroksia, jotka ikänsä puolesta sopivat niiden isäksi tai olivat aikuisia siinä ryhmässä, johon naaras syntyi.

Gorilloilla, joilla on yhden uroksen hallitsema haaremijärjestelmä, isä ei koskaan parittele tyttärensä kanssa, jos se on jäänyt ryhmään. Samanlainen täysesto on marmaseteilla.

Vankeudessa pidetyistä eläimistä on tarkkoja tietoja, ja niiden mukaan ensimmäisen asteen insesti lisää poikasten kuolleisuutta 30 %. Luonnon kovemmissa olosuhteissa ilmeisesti enemmän.

Kädellisillä ei sisäsiittoisuutta juuri esiinny, koska lähisukulaiset eivät elä samassa laumassa ja jos elävät, eivät yleensä parittele keskenään. Kädellisillä on eri lajeill tutkimuksissa havaittu selvä lähisukulaisuusseksin esto. Voimakkaimmillaan tämä on seksissä äidin kanssa, seuraavaksi voimakkain äidin puoleisten sisarten kanssa, joillain lajeilla tyttäret parittelevat isänsä kanssa, ja yhtenä ongelmana on se, että kun isää ei apinoilla useinkaan tiedetä, niin isän puoleisten sisarusten kanssa seksin estoa on vaikea kehittää.

Seksin esto näyttää perustuvan siihen, että seksi estyy sen kanssa, jonka kanssa pienenä poikasena elää yhdessä.

Lisäksi joillain lajeilla, kuten simpansseilla tapahtuu ”harjoitteluseksiä”, paritteluja sisarten ja äidinkin kanssa, mutta nämä loppuvat viimeistään seitsemän vuotiaina, eli tapahtuvat ennen ikää, jolloin simpanssin poikanen voi saada siemensyöksyn.

Insestikielto ei kädellisillä ole täydellinen, siitä tapahtuu aina välillä poikkeuksia. Valtaosa paritteluista tapahtuu ei-lähisukulaisten kesken, mutta aina välillä aikuistenkin välistä insestiä tapahtuu yksittäisinä tapauksina.

Näissä yhteyksissä viitataan usein Westermark vaikutukseen, jolla tarkoitetaan lapsen aikaisen läheisyyden aiheuttamaa seksuaalisuuden estymää, eli biologista insestikieltoa. Tämä on paljon tutkittu ja väitelty aihe tieteessä Edvard Alexander Westermarck 1862 - 1939

Eläimillä on tyypillistä jommankumman sukupuolen poismuutto perhelaumasta. Joillakin muuttavat urokset, toisilla naaraat. Sama ilmiö on ihmisilläkin havaittavissa. Usein perheen poika jää asumaan vanhempien kanssa, ja tytär muuttaa aviomiehensä perheen jäseneksi. Ihmisillä tämä johtaa siihen, että koska pojat huolehtivat vanhempiensa vanhuudenturvasta, heidän koulutukseensa ja kasvatukseensa uhrataan enemmän aikaa. Lisäksi Intiassa ja muissa maissa on tästä syystä alettu abortoida tyttösikiöitä, koska tytöt ovat vanhemmille vain taloudellinen taakka. Feministit ovat virheellisesti nostaneet asiasta älämölön, ja väittävät tyttöjen abortoinnin johtuvan naisvihasta, vaikka kyse on intialaisten sanoin siitä, että ”Ei kannata kastella kukkia naapurin
puutarhassa.”

Sisäsiittoisuus on uhka kaikille eläimille. Sisäsiittoisuus luo huonon vastustuskyvyn omaavan jälkeläisen - huono terveydentila.
Yleensä nämä jälkeläiset kuolevat nuorina, sillä ne ovat heiveröisiä alusta asti.
Yksittäisen eläimen kannalta ei ole järkevää lisääntyä geneettisesti läheisen yksilön kanssa, joten inhibiito-järjestelmiä löytyy.
Paras tapa on lähteä pesästä ennen kuin lisääntymiskyky aktivoituu tai juuri silloin.
Eläimillä on erilaisia metodeja aistia toisen yksilön geneettinen koostumus - hyönteisillä feromonit. Ne haistavat kuka on hyvä lisääntymiskumppani, mutta kaikki tapahtuu kuin vaistovaraisesti.
Tällaisen pika-analyysin mahdollistavat rakenteet on integroituina hermoston rakenteissa. Inhibitio- signaalin aktivoituminen tekee esim. naaraasta välttelevän. Uros kaiketi hakeutuu toiseen seuraan...