Filosofia määritellään usein yhdeksi tieteeksi. Tätähän se kuitenkaan ei pelkästään ole, koska maailmankuvan ja maailmankatsomusten tarkastelu ei ole tiedettä.
Tietysti voidaan sanoa, että filosofiassa maailmankatsomuksia tarkastellaan tieteellisesti, kun joku muu voi tarkastella niitä poliittisesti, uskonnollisesti tai mystillisesti. Mutta se on totuuden typistämistä joksikin sellaiseksi, joka jo olisi tieteen saavutettavissa.
Joka tapauksessa filosofiassa pyritään olettamaan jotain totuuksista, jotka vielä eivät ole tieteen saavutettavissa, eikä tällainen spekulaatio ole tiedettä, ainakaan se ei kuulu tieteen tuloksiin.
Esimerkiksi: millaista elämää on muiden tähtien planeetoilla? Tieteellisellä filosofialla ei tässä pääse kovinkaan pitkälle, mutta villitkin spekulaatiot ovat muuten filosofiassa sallittuja. Uskonnollisella tiedolla asiassa pääsee pidemmälle, esimerkiksi on ilmoitettu, että Jumala on luonut lukemattomia maapalloon verrattavia maailmoja ja ihmiskuntia, joilla on omat Aataminsa ja viimeiset tuomionsa. Uskontojenkin mietiskely on filosofiaa, mutta tieteellisellä filosofialla siinäkään ei pitkälle pötkitä.
Filosofia tieteenä
15
959
Vastaukset 15
- ihmisjärki
Eihän "filosofiassa maailmankatsomuksia tarkastella tieteellisesti", vaan filosofia pikemminkin pyrkii olemaan tiedon luonteen ja totuudellisuuden määrittelyä.
Tiedon- ja tieteenfilosofiaksi sanotaan tiedon ja tieteen premissien tutkimista. Ja tiedon- ja tieteenfilosofialla on oikeutuksensa ja tehtävänsä, koska tieto on ollut historiallisesti muuttuvaa, ja koska tiede ilmiönä kuuluu jokseenkin tarkasti rajattuun osaan tuota historiaa.
Varsinkin nykyisin kovin populaariksi tullut ns. tieteellinen realismi on sokaissut vallankin luonnontieteilijät, jotka kuvittelevat että tietoa on vain kahdenlaista: "tieteellistä" tositietoa ja paikkansapitämätöntä tai turhaa "filosofista käsitepöperrystä".
Tiedettä voidaan siis tutkia historiallisesti, ja tieteenhistoriaa voidaan pitää tiedonfilosofian osana. Kaikki mikä liittyy ajattelun premisseihin ja totuudellisuuden kriteereihin, on filosofiaa. Filosofia ei siis ole mikään oppi muiden tiedon- tai tieteenalojen rinnalla, ei myöskään mikään nimenomainen koulukunta, vaan se tarkoittaa kaikkea sitä pohdiskelua joka koskee tiedon perimmäisiä premissejä.Sinun käsityksesi filosofiasta on juuri se, jota vastustan. Filosofia ei ole mitään niin pientä ja typistettyä.
Filosofia on ensiksikin yleistiede, kaikki tieteet kuuluvat siihen.
Sen lisäksi ei filosofia ole pelkästään tiedettä, vaan siihen kuuluu kaikki totuuden rakastaminen, tapahtui se sitten jonkin poliittisen tai uskonnollisen ideologian kautta tai mystisesti, tai spekulaationa tuntemattomista asioista parhaaseen tieteelliseen ja muuhun tietoon nojautuen.
Esa Saaristahan syytettiin, ettei hän ole filosofi, jossakin valintaprosessissa, koska hänellä oli laajempi käsitys filosofiasta kuin hänen arvostelijoillaan, jotka kuitenkin olivat enemmänkin käsiteanalyysin teknikoita eivätkä filosofeja.- pieni ihminen
Olli.S kirjoitti:
Sinun käsityksesi filosofiasta on juuri se, jota vastustan. Filosofia ei ole mitään niin pientä ja typistettyä.
Filosofia on ensiksikin yleistiede, kaikki tieteet kuuluvat siihen.
Sen lisäksi ei filosofia ole pelkästään tiedettä, vaan siihen kuuluu kaikki totuuden rakastaminen, tapahtui se sitten jonkin poliittisen tai uskonnollisen ideologian kautta tai mystisesti, tai spekulaationa tuntemattomista asioista parhaaseen tieteelliseen ja muuhun tietoon nojautuen.
Esa Saaristahan syytettiin, ettei hän ole filosofi, jossakin valintaprosessissa, koska hänellä oli laajempi käsitys filosofiasta kuin hänen arvostelijoillaan, jotka kuitenkin olivat enemmänkin käsiteanalyysin teknikoita eivätkä filosofeja.Jos filosofia on yleistiede, ei se silloin voi olla tiede tieteiden joukossa.
En osaa ajatella että totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta olisi nimenomaan filosofiaa. Jos ideologia määritellään, se tapahtuu ideologian ulkopuolelta. Se voisi olla filosofiaa.
En käsitä sitäkään kuinka tieteelliseen tietoon nojautuen voidaan spekuloida tuntemattomista asioista. Tieteellinen tieto on tieteellistä tietoa. Tuntemattomasta taas ei ole tieteellistä tietoa.
Esa Saarisesta olen aina ajatellut, ettei hän nyt ainakaan ole mikään filosofi. En kyllä koskaan ole ajatellut niin kään että hänellä olisi laajempi käsitys filosofiasta. Päinvastoin, minusta hän ei ole filosofi, koska hän ei pysty laajoihin näkemyksiin.
Terv. nimimerkki käsiteanalyysin teknikko. pieni ihminen kirjoitti:
Jos filosofia on yleistiede, ei se silloin voi olla tiede tieteiden joukossa.
En osaa ajatella että totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta olisi nimenomaan filosofiaa. Jos ideologia määritellään, se tapahtuu ideologian ulkopuolelta. Se voisi olla filosofiaa.
En käsitä sitäkään kuinka tieteelliseen tietoon nojautuen voidaan spekuloida tuntemattomista asioista. Tieteellinen tieto on tieteellistä tietoa. Tuntemattomasta taas ei ole tieteellistä tietoa.
Esa Saarisesta olen aina ajatellut, ettei hän nyt ainakaan ole mikään filosofi. En kyllä koskaan ole ajatellut niin kään että hänellä olisi laajempi käsitys filosofiasta. Päinvastoin, minusta hän ei ole filosofi, koska hän ei pysty laajoihin näkemyksiin.
Terv. nimimerkki käsiteanalyysin teknikko.Voihan olla sellainenkin tiede, joka on yleistiede ja kaikki tieteet kuuluvat siihen, se on sitten sanallinen kysymys sanotaanko tällaista tiedettä tieteeksi tieteiden joukossa.
Totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta on filosofiaa silloin, jos päästään lähemmäksi totuutta kuin ideologiattomalla, yleensä silloin maallisella, filosofialla. Jos uskonnossa on totuutta, niin se on totuuden rakastamista siltä osin.
Tässä juuri näkyy, että sinulla on suppeampi käsitys filosofiasta kuin minulla. Minusta kaikki maailmankatsomukset ja teologia kuuluvat filosofiaan, ovat osa filosofiaa. En silti väitä, etteikö sinun käsityksesi olisi lähempänä useimpien filosofien kantaa tässä asiassa.
Tieteessä aina joudutaan tekemään hypoteeseja ja sitten testaamaan niitä. Hypoteesien tekeminen on spekulaatiota, mutta silloin kuitenkin yritetään ennakoida, aavistaa, tehdä paras valistunut arvaus siitä miten asiat ovat. Esimerkiksi voidaan spekuloida mikä on näkyvän universumin, tunnetun universumin, universumin ja kaikkeuden suhde toisiinsa kaiken tiedon ja viisauden pohjalta mitä meillä on, vaikka tähtitiede ei vielä voi asiasta viimeistä sanaa sanoa. Siis onko tämä galaksiavaruus jo sama kuin kaikkeus, vai onko muita vastaavia "universumeja". Asian pohtiminen on tiedettä ja filosofiaa, vaikka tieteellistä tietoa ei vielä ole. Ja tässä olisi käsiteanalyysilla paljon tekemätöntä työtä.
Esa Saarisella on tietty imago, mutta hänen kirjansa Länsimaisen filosofian historiasta huipulta huipulle on loistavaa filosofiaa ja sisältää uusia ajatuksia, joita ei ole vielä edes huomattu kunnolla. Yleensä akateemiset filosfit enemmänkin vain kertovat muiden ajatuksia eivätkä itse keksi mitään uutta. Tosin uutta ei ehkä olekaan, ehkä kaikki mahdolliset ajatustavat on jo käyty läpi filosofiassa. Postmoderni ajattelukin on lähinnä nihilismiä.- eri mieltä...
Olli.S kirjoitti:
Voihan olla sellainenkin tiede, joka on yleistiede ja kaikki tieteet kuuluvat siihen, se on sitten sanallinen kysymys sanotaanko tällaista tiedettä tieteeksi tieteiden joukossa.
Totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta on filosofiaa silloin, jos päästään lähemmäksi totuutta kuin ideologiattomalla, yleensä silloin maallisella, filosofialla. Jos uskonnossa on totuutta, niin se on totuuden rakastamista siltä osin.
Tässä juuri näkyy, että sinulla on suppeampi käsitys filosofiasta kuin minulla. Minusta kaikki maailmankatsomukset ja teologia kuuluvat filosofiaan, ovat osa filosofiaa. En silti väitä, etteikö sinun käsityksesi olisi lähempänä useimpien filosofien kantaa tässä asiassa.
Tieteessä aina joudutaan tekemään hypoteeseja ja sitten testaamaan niitä. Hypoteesien tekeminen on spekulaatiota, mutta silloin kuitenkin yritetään ennakoida, aavistaa, tehdä paras valistunut arvaus siitä miten asiat ovat. Esimerkiksi voidaan spekuloida mikä on näkyvän universumin, tunnetun universumin, universumin ja kaikkeuden suhde toisiinsa kaiken tiedon ja viisauden pohjalta mitä meillä on, vaikka tähtitiede ei vielä voi asiasta viimeistä sanaa sanoa. Siis onko tämä galaksiavaruus jo sama kuin kaikkeus, vai onko muita vastaavia "universumeja". Asian pohtiminen on tiedettä ja filosofiaa, vaikka tieteellistä tietoa ei vielä ole. Ja tässä olisi käsiteanalyysilla paljon tekemätöntä työtä.
Esa Saarisella on tietty imago, mutta hänen kirjansa Länsimaisen filosofian historiasta huipulta huipulle on loistavaa filosofiaa ja sisältää uusia ajatuksia, joita ei ole vielä edes huomattu kunnolla. Yleensä akateemiset filosfit enemmänkin vain kertovat muiden ajatuksia eivätkä itse keksi mitään uutta. Tosin uutta ei ehkä olekaan, ehkä kaikki mahdolliset ajatustavat on jo käyty läpi filosofiassa. Postmoderni ajattelukin on lähinnä nihilismiä.>> Totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta on filosofiaa silloin, jos päästään lähemmäksi totuutta kuin...
Totuudellisuuden kriteerejä koskevat kysymykset ovat mielestäni filosofiaa. Käytät käsitettä tutuus ikään kuin se olisi yleispätevä ja "annettu".
>> Esa Saarisella on tietty imago, mutta hänen kirjansa Länsimaisen filosofian historiasta huipulta huipulle on loistavaa filosofiaa ja sisältää uusia ajatuksia,
Olen monesti näilläkin palstoilla mainostanut ko. kirjaa erinomaiseksi ensimmäiseksi alkeisoppaaksi filosofiaan tutustuvalle. En toistaiseksi tiedä parempaa alkeiskirjaa, vaikka esim. lukion filosofiankurssikirjoja on julkaistu paljon. Kirjapajan "Filosofia prima" on mielestäni niistä tällä hetkellä paras.
Mutta mitään uutta en kyllä Saarisen kirjasta löydä. Brintonin ja Scrutonin plagiaattina sen pitkälti näen. eri mieltä... kirjoitti:
>> Totuuden rakastaminen jonkin ideologian kautta on filosofiaa silloin, jos päästään lähemmäksi totuutta kuin...
Totuudellisuuden kriteerejä koskevat kysymykset ovat mielestäni filosofiaa. Käytät käsitettä tutuus ikään kuin se olisi yleispätevä ja "annettu".
>> Esa Saarisella on tietty imago, mutta hänen kirjansa Länsimaisen filosofian historiasta huipulta huipulle on loistavaa filosofiaa ja sisältää uusia ajatuksia,
Olen monesti näilläkin palstoilla mainostanut ko. kirjaa erinomaiseksi ensimmäiseksi alkeisoppaaksi filosofiaan tutustuvalle. En toistaiseksi tiedä parempaa alkeiskirjaa, vaikka esim. lukion filosofiankurssikirjoja on julkaistu paljon. Kirjapajan "Filosofia prima" on mielestäni niistä tällä hetkellä paras.
Mutta mitään uutta en kyllä Saarisen kirjasta löydä. Brintonin ja Scrutonin plagiaattina sen pitkälti näen.Ei kun tarkoitan, että tieteellistä totuuttakin pidemmälle voi päästä, ainakin henkilökohtaisella tasolla uskonnon kautta ja myös filosofoimalla tuntemattomista kysymyksistä, mikä kaiken tiedon pohjalta olisi mahdollisista vaihtoehdoista todennäköisin.
Siis otetaan mahdolliset vaihtoehdot esim onko muualla avaruudessa elämää. Tietoa ei ole vielä. Vaihtoehdot ovat että muualla ei ole elämää, että muualla on vain alkeellista bakteerielämää, että maapallon kaltaisilla planeetoilla on jonkinlaista elämää, että elämä on harvinaista, että elämää on paljonkin, että on muitakin ihmiskuntia, että on ihmistä korkeampiakin olentoja.
Tietoa on sellaista että minkälaisissa olosuhteissa elämää voi olla, vajavaista tietoa minkälaisia planeettoja on, tietoa kuinka paljon tähtiä on, tieto, että ihminen on maapallolla, tieto, että 5 miljardissa vuodessa maapallolle on syntynyt ihminen, tieto, että universumissa aikaa on ollut ainakin 13,7 miljardia vuotta, ellei ikuisesti, ja aurinkoon verrattavia tähtiä on ollut ainakin n 10 miljardia vuotta jo.
Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta mikä on todennäköisin? Kaiken tiedon pohjalta todennäköisintä olisi että ainakin 5 miljardia vuotta sitten jossakin on jo syntynyt ihmiskuntia. Siitä myös seuraa aika paljon, mutta se siitä.- uskon kautta" jne...
Olli.S kirjoitti:
Ei kun tarkoitan, että tieteellistä totuuttakin pidemmälle voi päästä, ainakin henkilökohtaisella tasolla uskonnon kautta ja myös filosofoimalla tuntemattomista kysymyksistä, mikä kaiken tiedon pohjalta olisi mahdollisista vaihtoehdoista todennäköisin.
Siis otetaan mahdolliset vaihtoehdot esim onko muualla avaruudessa elämää. Tietoa ei ole vielä. Vaihtoehdot ovat että muualla ei ole elämää, että muualla on vain alkeellista bakteerielämää, että maapallon kaltaisilla planeetoilla on jonkinlaista elämää, että elämä on harvinaista, että elämää on paljonkin, että on muitakin ihmiskuntia, että on ihmistä korkeampiakin olentoja.
Tietoa on sellaista että minkälaisissa olosuhteissa elämää voi olla, vajavaista tietoa minkälaisia planeettoja on, tietoa kuinka paljon tähtiä on, tieto, että ihminen on maapallolla, tieto, että 5 miljardissa vuodessa maapallolle on syntynyt ihminen, tieto, että universumissa aikaa on ollut ainakin 13,7 miljardia vuotta, ellei ikuisesti, ja aurinkoon verrattavia tähtiä on ollut ainakin n 10 miljardia vuotta jo.
Kaikki vaihtoehdot ovat mahdollisia, mutta mikä on todennäköisin? Kaiken tiedon pohjalta todennäköisintä olisi että ainakin 5 miljardia vuotta sitten jossakin on jo syntynyt ihmiskuntia. Siitä myös seuraa aika paljon, mutta se siitä.Minusta on turhaa huhuilla universumissa elämää miljardien vuosien haravalla, koska sama efekti liittyy jo käsitteeseen "elämä", jolla nuo ongelmasi ja kuvitelmasi luot.
Miksi etsit elämää maailmankaikkeudesta, kun se alkaa ja loppuu, istuu korviesi välissä koko matkasi ajan?
Terveisiä vaan sille avaruuseliölle tai oliolle jonka tapaat. Mitäs meinaat kysyä siltä kun olette nokakkain? "Kerro, mitä oikein on tämä elämä?" Ja mitä luulet ymmärtäväsi vastauksesta enempää kuin korviesi välissä olevat mahdollisuudet antavat myöten?
Wittgenstein taisi jossain yhteydessä miettiä mitä ihminen ymmärtäisi Jumalasta, jos kohtaisi tämän silmästä silmään. Suuruuden? Kaikkivaltiuden? Moraalin? Järjestyksen, järjen kaiken takana?
Valitettavasti ymmärryksemme ei auttaisi meitä yhtään vaikka meille tulisi tilaisuus haastatella Jumalaa. Kysymyksemme olisivat vain omia kysymyksiämme, vastauksista ymmärtäisimme vain sen rajallisen määrän minkä järkemme kykenee vastaanottamaan.
"Arvoitusta ei ole olemassa", Wittgestein totesi. Jos osaamme muotoilla kysymyksen, olemme jo asttaneet vastaukselle rajat. Niin että turha haikailla aikojen ja matkojen taakse, totuus on kyllä ihan tässä ja koko ajan. uskon kautta" jne... kirjoitti:
Minusta on turhaa huhuilla universumissa elämää miljardien vuosien haravalla, koska sama efekti liittyy jo käsitteeseen "elämä", jolla nuo ongelmasi ja kuvitelmasi luot.
Miksi etsit elämää maailmankaikkeudesta, kun se alkaa ja loppuu, istuu korviesi välissä koko matkasi ajan?
Terveisiä vaan sille avaruuseliölle tai oliolle jonka tapaat. Mitäs meinaat kysyä siltä kun olette nokakkain? "Kerro, mitä oikein on tämä elämä?" Ja mitä luulet ymmärtäväsi vastauksesta enempää kuin korviesi välissä olevat mahdollisuudet antavat myöten?
Wittgenstein taisi jossain yhteydessä miettiä mitä ihminen ymmärtäisi Jumalasta, jos kohtaisi tämän silmästä silmään. Suuruuden? Kaikkivaltiuden? Moraalin? Järjestyksen, järjen kaiken takana?
Valitettavasti ymmärryksemme ei auttaisi meitä yhtään vaikka meille tulisi tilaisuus haastatella Jumalaa. Kysymyksemme olisivat vain omia kysymyksiämme, vastauksista ymmärtäisimme vain sen rajallisen määrän minkä järkemme kykenee vastaanottamaan.
"Arvoitusta ei ole olemassa", Wittgestein totesi. Jos osaamme muotoilla kysymyksen, olemme jo asttaneet vastaukselle rajat. Niin että turha haikailla aikojen ja matkojen taakse, totuus on kyllä ihan tässä ja koko ajan.Sanot siis sen, että koska minulla on korvien välissä elämää niin elämää on. Elämää todistettavasti on silloin maailmankaikkeudessa. Tämä on lyhyesti hyvä ja pätevä todistus asiasta.
Kun kerran ihminen on ja maapallon elämä, niin silloin elämää maailmankaikkeudessa on. Sillä siisti.
Hyvä oivallus.
- Juutas Käkriäinen
Onko matematiikan mietiskely matematiikkaa? Tähtiin tuijottaminen tähtitiedettä?
Jumalat erikseen. Niillä on on mielenkiintoa vain ihmisten uskomusten kannalta, mitä toki voidaan tehdä tieteellisesti. Luomisopit sikseen.Väittäisin, että matematiikan olemuksen mietiskely on matematiikkaa ja matematiikka on osa filosofiaa.
Tähtien tuijottelu samoin on tähtitiedettä ja filosofiaa.
Jumalan tutkiminen eri tavoin on teologiaa ja teologia on osa filosofiaa. Jumalaa voidaan tutkia muullakin tavoin kuin ihmisten uskomuksia tutkimalla, esimerkiksi mitä Jumala itse on itsestään ilmoittanut profeettojensa, Jeesuksen ja apostolien kautta. Tai Buddhan kautta. Tai mitä taide ilmoittaa uskonnosta. Esimerkiksi Leonardo da Vincin kuuluisassa maalauksessa viimeisestä ateriasta Jeesuksen oikealla puolella opetuslapsena onkin nainen.- tiktik
Olli.S kirjoitti:
Väittäisin, että matematiikan olemuksen mietiskely on matematiikkaa ja matematiikka on osa filosofiaa.
Tähtien tuijottelu samoin on tähtitiedettä ja filosofiaa.
Jumalan tutkiminen eri tavoin on teologiaa ja teologia on osa filosofiaa. Jumalaa voidaan tutkia muullakin tavoin kuin ihmisten uskomuksia tutkimalla, esimerkiksi mitä Jumala itse on itsestään ilmoittanut profeettojensa, Jeesuksen ja apostolien kautta. Tai Buddhan kautta. Tai mitä taide ilmoittaa uskonnosta. Esimerkiksi Leonardo da Vincin kuuluisassa maalauksessa viimeisestä ateriasta Jeesuksen oikealla puolella opetuslapsena onkin nainen.-Näin maallikkona olen aina silloin tällöin yrittänyt harrastaa filosofiaa, mutta en pääse alkua pitemmälle,kun törmään siihen ,että sanat ovat likiarvoja ja homma tyssää määrittelyjen -siis sanojen ja merkitysten etsimiseen. Onko olemassakaan muuta täsmällistä "kieltä " kuin matematiikka , siis numerot..?
tiktik kirjoitti:
-Näin maallikkona olen aina silloin tällöin yrittänyt harrastaa filosofiaa, mutta en pääse alkua pitemmälle,kun törmään siihen ,että sanat ovat likiarvoja ja homma tyssää määrittelyjen -siis sanojen ja merkitysten etsimiseen. Onko olemassakaan muuta täsmällistä "kieltä " kuin matematiikka , siis numerot..?
Filosofiassa nykyään paljon pysähdytään sanojen merkityksen mietiskelyyn. Se on tärkeää, mutta vain osa filosofiaa, alkuverryttelyä.
Asian tärkeyden näkee esim siitä, kuinka on mieletöntä keskustella Jumalan olemassaolosta, jollei ensin analysoida, mitä Jumalalla silloin tarkoittaa. Samoin maailmasta, sen synnystä, kehityksestä ja lopusta on turha keskustella ellei määritellä mitä maailmalla tarkoitetaan: maapalloa, universumia, kaikkeutta jne. Kaikkeudelle ei ole alkua eikä loppua, vaikka maapallon nykyiselle järjestykselle on. Siis tulos on erilainen sen mukaan, mitä maailmaa tarkoitetaan.
Matematiikan lisäksi on muodollinen logiikka toinen täsmällinen kieli. Samoin luonnontieteen parhaimmat teoriat lähentelevät täsmällisyyttä. Psykologian ja yhteiskuntatieteiden kieli on vielä kaukana täsmällisyydestä.
Laajempaa filosofiaa on esim kotisivuillani http://www.angelfire.com/journal2/o_santavuori .- Nimetön
Olli.S kirjoitti:
Filosofiassa nykyään paljon pysähdytään sanojen merkityksen mietiskelyyn. Se on tärkeää, mutta vain osa filosofiaa, alkuverryttelyä.
Asian tärkeyden näkee esim siitä, kuinka on mieletöntä keskustella Jumalan olemassaolosta, jollei ensin analysoida, mitä Jumalalla silloin tarkoittaa. Samoin maailmasta, sen synnystä, kehityksestä ja lopusta on turha keskustella ellei määritellä mitä maailmalla tarkoitetaan: maapalloa, universumia, kaikkeutta jne. Kaikkeudelle ei ole alkua eikä loppua, vaikka maapallon nykyiselle järjestykselle on. Siis tulos on erilainen sen mukaan, mitä maailmaa tarkoitetaan.
Matematiikan lisäksi on muodollinen logiikka toinen täsmällinen kieli. Samoin luonnontieteen parhaimmat teoriat lähentelevät täsmällisyyttä. Psykologian ja yhteiskuntatieteiden kieli on vielä kaukana täsmällisyydestä.
Laajempaa filosofiaa on esim kotisivuillani http://www.angelfire.com/journal2/o_santavuori ."AJATTELEN,SIIS OLEN".Missä nyt teen väärin,jos perään määritelmiä käsitteille AJATELLA ja OLLA ? Minähän OLEN, vaikken AJATTELEKAAN. Esim. tajuttomana tai kuolleena solukkona ja alkuaineina. Mitä siis on OLEMINEN? Entä mitä on AJATTELEMINEN? Onko unennäkeminen ajattelemista? -Onko tuossa kuuluisassa toteamuksessa kiistatonta ainoastaan sana SIIS ? Vai onko sekin määriteltävä tarkemmin: siitä seuraa, siitä voi seurata,siitä seuraa väistämättä,,,? Onko sitä kaikkien hyväksymää totuutta olemassakaan? Paitsi ehkä matematiikka? Vai onko sekin suhteellista?
Kiittäen yst. vastauksesta edelliseen pähkäilyyni, tiktik. Nimetön kirjoitti:
"AJATTELEN,SIIS OLEN".Missä nyt teen väärin,jos perään määritelmiä käsitteille AJATELLA ja OLLA ? Minähän OLEN, vaikken AJATTELEKAAN. Esim. tajuttomana tai kuolleena solukkona ja alkuaineina. Mitä siis on OLEMINEN? Entä mitä on AJATTELEMINEN? Onko unennäkeminen ajattelemista? -Onko tuossa kuuluisassa toteamuksessa kiistatonta ainoastaan sana SIIS ? Vai onko sekin määriteltävä tarkemmin: siitä seuraa, siitä voi seurata,siitä seuraa väistämättä,,,? Onko sitä kaikkien hyväksymää totuutta olemassakaan? Paitsi ehkä matematiikka? Vai onko sekin suhteellista?
Kiittäen yst. vastauksesta edelliseen pähkäilyyni, tiktik.Nyt tulit aivan filosofian peruskysymyksiin, joita ihmiskunnan parhaat aivot ovat mietiskelleet. Descartesin cogito: "Cogito, ergo sum", "Ajattelen siis olen", on filosofiassa tunnustettu ainoaksi varmaksi tiedoksi loogisten totuuksien, eli myös matematiikan lisäksi. Ja on ajteltu, että muuta varmaa tietoa ei sitten olekaan, eikä sen minän ulkopuolista maailmaa sitten kuitenkaan voida todistaa olemassaolevaksi, se voi olla harhaa ja kuvittelua.
Tämä cogito on analysoitu siihen, että "on jotakin, joka ajattelee", vain tämä on takuuvarmaa. Ja asiaa on paljon analysoitu muutenkin juuri niinkuin sinä, että mietitään noiden kolmen sanan merkitystä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että jos on jokin, joka ajattelee, niin täytyy olla myös jokin väline, ilmeisesti aivojen tapainen juttu, jolla se ajattelee, ja sen jonkin täytyy ajatella jossakin ympäristössä, niin että Descartesin cogito itse asiassa jo sisältää ulkomaailman olemassaolon todistuksen, päinvastoin kuin filosofit ovat väittäneet.
Ja on olemassa toinenkin varma totuus: kaikkeus on olemassa.
Myös aineen häviämättömyyden laki on varmaa. Kaikkeuden ulkopuolta ei ole, joten kaiken aineen ja energian yhteismäärän täytyy olla aina sama, se ei voi lisääntyä eikä vähentyä, vaikka aine voi muuttua energiaksi ja energia aineeksi ja muunkinlaista ainetta ja energiaa voi olla kuin nyt tunnemme.- Nimetön
Olli.S kirjoitti:
Nyt tulit aivan filosofian peruskysymyksiin, joita ihmiskunnan parhaat aivot ovat mietiskelleet. Descartesin cogito: "Cogito, ergo sum", "Ajattelen siis olen", on filosofiassa tunnustettu ainoaksi varmaksi tiedoksi loogisten totuuksien, eli myös matematiikan lisäksi. Ja on ajteltu, että muuta varmaa tietoa ei sitten olekaan, eikä sen minän ulkopuolista maailmaa sitten kuitenkaan voida todistaa olemassaolevaksi, se voi olla harhaa ja kuvittelua.
Tämä cogito on analysoitu siihen, että "on jotakin, joka ajattelee", vain tämä on takuuvarmaa. Ja asiaa on paljon analysoitu muutenkin juuri niinkuin sinä, että mietitään noiden kolmen sanan merkitystä.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että jos on jokin, joka ajattelee, niin täytyy olla myös jokin väline, ilmeisesti aivojen tapainen juttu, jolla se ajattelee, ja sen jonkin täytyy ajatella jossakin ympäristössä, niin että Descartesin cogito itse asiassa jo sisältää ulkomaailman olemassaolon todistuksen, päinvastoin kuin filosofit ovat väittäneet.
Ja on olemassa toinenkin varma totuus: kaikkeus on olemassa.
Myös aineen häviämättömyyden laki on varmaa. Kaikkeuden ulkopuolta ei ole, joten kaiken aineen ja energian yhteismäärän täytyy olla aina sama, se ei voi lisääntyä eikä vähentyä, vaikka aine voi muuttua energiaksi ja energia aineeksi ja muunkinlaista ainetta ja energiaa voi olla kuin nyt tunnemme.Mitä tämä LOOGISET TOTUUDET tarkoittaa ? Liekö siihen mitään lyhyttä vastausta olemassa. -tiktik.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1471013
Pyhäjärvi syvällä kusessa
Pyhäjärvi ei tule selviämään millään tästä alhosta. Ollaan aivan liian syvällä. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/pyha112950Miten voi sinun
tunteet yhtäkkiä kuolla kuin napista painamalla? Et enää vilkaisekaan minuun päin vaan jos vahingossa näet minut käännät63748PYHÄJÄRVEN KAUPUNKI VALTIOVARAINMINESTERIÖN ARVIOINTIMENETTELYYN..TE
...siinä se nyt on, mitä tässä enää vikistään. Uutiset Yle, 14.8. Klo 20.30, ei tunnu mukavalta.49547- 42519
Missä vaiheessa
Unohdit minut? Onko sinulla oikeasti mies jota rakastat? Tiedän että möhlin ja odotin liikaa. Ei tarvitse vastata jos et33491- 63463
- 22417
- 13401
Ulla Appelsin: Sari Essayahin kohtelu vs Nasima
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000012205897.html Mutta vaikuttaa siltä, että kun kyse on kristinuskosta, samat säännöt157375