Mieleni tekisi kovasti uskoa näihin Mensan testeihin...
Kävin nähkääs jokin aika sitten oikein virallisesti testauttamassa älyni ja sain pari päivää sitten tuloksen postissa: uskomaton! Vaikka olen aina tiennyt olevani melko älykäs, mutta silti.
Keskihajonnalla 24 minun ÄO:ni on 183, joka tarkoittaa siis, että 99,97% väestöstä on minua "tyhmempiä" (suokaa anteeksi sanavalintani). Mensaan pääsee jo tuloksella 148. Aikomukseni lienee liittyä kyseiseen klubiin, kunhan saan jäsenmaksun maksettua.
Mensan testejä en tosin voi pitää minään absoluuttisena auktoriteettina, sillä en varsinaisesti tiedä, mitä henkistä ominaisuutta ne tarkalleen ottaen mittaavat; äly kun on kovin laaja käsite. Tuskin ihan tyhmä olen kuitenkaan.
Asiaan:
Olen aina ollut aivan uskomattoman epäsosiaalinen ja pitänyt ihmisistä keskimäärin hyvin vähän, joka on osaltani valitettavaa, sillä se on aiheuttanut yksinäisyyttä ja... eristyneisyyttä. Tai olen kyllä pitänyt toisista, toki, mutten ole ymmärtänyt heitä. Yhtä vähän kuin he minua.
Kysymykseni siis: voinko perustellen uskotella itselleni, että minun vastenmielisyyteni sosiaalista kanssakäymistä kohtaan ei johdukaan ihan pelkästään itsestäni, vaan siitä, että suurin osa muista on niin eri tasolla kanssani, että syntyy jonkinlainen kommunikaatiokatkos? Sillä melkein aina, kun yritän puhua, tilanne on, kuin keskusteltaisiin postmodernista kirjallisuudesta gerbiilin kanssa. Pyydän jälleen anteeksi vertaustani - mutta puolustuksekseni voin sanoa, että minä olen se gerbiili, ette te muut. En lainkaan ymmärrä puheitanne tai monia mielenkiinnon kohteitanne, koskaan ole ymmärtänyt.
Jos epämiellyttävyyteni nimittäin johtuu älystäni, voisin vaikka ampua itseäni otsalohkoon, jotta ÄO:ni putoaisi jonkun 50 pistettä, sitähän on ilmeisesti vaikka muille jakaa.
Käyrien koordinaatistojen yhtälöparvista ei nimittäin ole loputtomiin seuraa. Kafkasta hieman pidemmäksi aikaa.
Ja jos nyt saitte käsityksen, että katselisin teitä jotenkin alaspäin... - niin olette aivan oikeassa; tarvitsen jonkun arvokkaan asian, johon uskoa itsessäni. Olkoon se äly, monia muita kun ei löydy. Mutta se ei tarkoita, ettenkö hirveän mielelläni olisi kaltaisenne: sellainen, jolle puhutaan mielellään ja josta pidetään ja joka voisi kuunnella ja ymmärtää ja auttaa.
Olen kovin turhautunut.
Haluaisin nähdä elävänkin ihmisen. Kafka kuoli tuberkuloosiin 1924.
Kävin nähkääs jokin aika sitten oikein virallisesti testauttamassa älyni ja sain pari päivää sitten tuloksen postissa: uskomaton! Vaikka olen aina tiennyt olevani melko älykäs, mutta silti.
Keskihajonnalla 24 minun ÄO:ni on 183, joka tarkoittaa siis, että 99,97% väestöstä on minua "tyhmempiä" (suokaa anteeksi sanavalintani). Mensaan pääsee jo tuloksella 148. Aikomukseni lienee liittyä kyseiseen klubiin, kunhan saan jäsenmaksun maksettua.
Mensan testejä en tosin voi pitää minään absoluuttisena auktoriteettina, sillä en varsinaisesti tiedä, mitä henkistä ominaisuutta ne tarkalleen ottaen mittaavat; äly kun on kovin laaja käsite. Tuskin ihan tyhmä olen kuitenkaan.
Asiaan:
Olen aina ollut aivan uskomattoman epäsosiaalinen ja pitänyt ihmisistä keskimäärin hyvin vähän, joka on osaltani valitettavaa, sillä se on aiheuttanut yksinäisyyttä ja... eristyneisyyttä. Tai olen kyllä pitänyt toisista, toki, mutten ole ymmärtänyt heitä. Yhtä vähän kuin he minua.
Kysymykseni siis: voinko perustellen uskotella itselleni, että minun vastenmielisyyteni sosiaalista kanssakäymistä kohtaan ei johdukaan ihan pelkästään itsestäni, vaan siitä, että suurin osa muista on niin eri tasolla kanssani, että syntyy jonkinlainen kommunikaatiokatkos? Sillä melkein aina, kun yritän puhua, tilanne on, kuin keskusteltaisiin postmodernista kirjallisuudesta gerbiilin kanssa. Pyydän jälleen anteeksi vertaustani - mutta puolustuksekseni voin sanoa, että minä olen se gerbiili, ette te muut. En lainkaan ymmärrä puheitanne tai monia mielenkiinnon kohteitanne, koskaan ole ymmärtänyt.
Jos epämiellyttävyyteni nimittäin johtuu älystäni, voisin vaikka ampua itseäni otsalohkoon, jotta ÄO:ni putoaisi jonkun 50 pistettä, sitähän on ilmeisesti vaikka muille jakaa.
Käyrien koordinaatistojen yhtälöparvista ei nimittäin ole loputtomiin seuraa. Kafkasta hieman pidemmäksi aikaa.
Ja jos nyt saitte käsityksen, että katselisin teitä jotenkin alaspäin... - niin olette aivan oikeassa; tarvitsen jonkun arvokkaan asian, johon uskoa itsessäni. Olkoon se äly, monia muita kun ei löydy. Mutta se ei tarkoita, ettenkö hirveän mielelläni olisi kaltaisenne: sellainen, jolle puhutaan mielellään ja josta pidetään ja joka voisi kuunnella ja ymmärtää ja auttaa.
Olen kovin turhautunut.
Haluaisin nähdä elävänkin ihmisen. Kafka kuoli tuberkuloosiin 1924.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Että älykästä ihmistä pidetään usein tyhmänä. Se johtuu "tunneälyn" puuttumisesta.
Tuo analysointisi on aivan totta.
Moni muukin törmää samaan ilmiöön.
Tunneälystäkään ei ole kyse koska selkeästi tunnet ja älyät kirjoituksesi perustella.
Kyse on vain tyhmemmästä kansanosasta ja heidän kanssaan toimeen tulemattomuudesta koska kuljetaan niin eri "taajuuksilla".
Toki ihmisten seasta ajoittain löytyy ohimennen selvästi älykkäitäkin ihmisiä.
Älyköt jossain vaiheessa aina kokoontuvat yhteen ,mutta koska älyköt miettivät aina paljon enemmän kuin muut on heillä omastakin takaa siis "ohjelmaa" niin paljon ettei kokoontumis tarvetta aina ilmene.
Joskus kaipaa kaltaisiaan.
Nykyihmisen on vaikea hyväksyä että hän olisi jotenkin vähäosaisempi vaikka sitä niin usein ovatkin.
Totuus sattuu niin paljon että älykkäämpi ei halua satuttaa heikompiosaisiaan ympärillään.
Silti se on vain totuus ja periaatteessa sanoa että "olet tyhmä" kuten laujaakkaan kaikki ei osaa ,tai juosta "lujaa" ..tai tai tai.. loputon kirjo.
Näin se on joka alalla ja läpi ihmishistorian.
On ollut aina älyköitä ja sitten tyhmempiä.
Kumman osa on helpompi?
No tyhmemmän koska se ei edes tajua tätä asiaa kokonaisuutena vaan sen pienen osan mikä koskettaa itseä (ehkä).
Itänaapuri teilasi kaikki älyköt jossain vaiheessa maastaan tai ainakin ajoi ne siperiaan .Näin tätä tyhmyyttä on sitten ympärillämme enemmänkin.
Kirjoituksestasi ei ilmene, miten määrittelet älykkyyden? Älykkyys on mielestäni monimutkainen ja vaikeasti määriteltävä asia asia. Nostaisin sosiaalisen älykkyyden kuitenkin aika korkealle ja muiden ihmisten kanssa toimeentuleminen, olisiko se jonkinasteinen mittari älykkyydelle? Siis kuinka minä ihmisenä tulen toimeen omien lajitoverieni kanssa. Eristäydynkö minä ja alan pitää itseäni erillaisena, parempana, viisaanpana kuin "nuo toiset". Tällainen eristäytyminen on henkisesti raskasta ja saattaa johtaa yksinäisyyteen, joka puolestaan on omiaa kasvattamaan eristyneisyyden tunnetta.
Itse ajattelen niin, että jos me ihmisinä emme suostu olemaan ihmisiä ihmisten joukossa me olemme "epä-älykkäitä" jo tämän virhearvion tähden.
Historia tuntee monia ns.älykkäitä joiden henkilökohtainen elämä on sekaisin ja kaikki ihmissuhteet rempallaan. Katson tälläisen älykkyyden olevan hieman kyseenalaista.
Toki on erillailla ajattelevia ihmisiä ja joillekkin käsitteellinen keskustelu on mahdottomuus. Ns "tavalliset" ihmiset eivät paljon lue ja siksi se joka lukee ja tutkii kokee olevansa "vieraalla maalla".
Uudenlainen ajattelu on paikallaan, sellainen jossa kaikki ihmiset ovat toveraitani ja vaikkeivat ajattelussa niin joissain muissa asioissa ovat sukulaisiani.
Tule tänne, niin katsotaan miten asiat todella ovat :
http://nakokulma.net
Minulla on samoja ongelmia, sosiaalinen piirini on pitkään ollut lähes olematon. Osaisin kyllä pitää sitä laajempana, mutta jotenkin "tavallisten ihmisten" huvitukset eivät kiinnosta minua pätkääkään. Miksi siis ylläpitäisin sosiaalisia verkkoja joissa minua ei ymmärretä?
Sen tiedän, että et ole ainakaan yksin näiden asioiden kanssa.
Jos haluat lähettää sähköpostia niin voidaan jutella näistä asioista enemmän ja tarkemmin.
[email protected]