Kuuletko minua ?

kumpa tietäisit
ja tuntisit ikäväni
maistaisit suolaiset kyyneleeni
kokisit käteni ja minut

mutta Sinä olet kaukana
enkä tavoita Sinua enään
nälkä ja jano
jotka vain Sinusta syntyä voivat
odottavat, odottavat

että teit vastavierailun runooni.

Minä kyllä kommentoin toisten runoja, melkoisen
paljonkin. Ja uskon siihen, että jokainen meistä,
jotka tänne runojaan tuovat, saavat jokaisesta
kommentista mielihyvää. Eiköhän kaikilla ole se
sama odotus, että joku jotakin omasta hengentuot-
teestaan sanoo - uskon.

Minulla on muutamia lausepareja, joihin olen mat-
kan varrella mieltynyt, ja tuo " kasvaa
pienemmäksi " on yksi niistä. Tähän runooni se
vaan mielestäni taas passasi, ja otin sen uudel-
leen käyttöön.

Jokainen lukija kokee/lukee runoja erilaisin sil-
min, ja ne voivat tuoda omista muistoista jotain
eteen, niin ainakin minulle käy usein.

Se miten sanoja käytän, siihen olen jäävi itse
ottamaan kantaa.

Ja kuten aina olen sanonut, kiitos kuuluu kommen-
toijalle, tässä tapauksessa siis Sinulle.

jätetäänpäs nyt taas tuo kehujen latelu, muka
taideteoksia - huhhuh, ihanhan tässä punastuu.

Sinun runoissasi on paljon arkea, mutta myös pal-
jon hyvinkin hempeitä rakkausrunoja. Ja niistä
hempeimmistä minä kyllä pidän enemmän, enkä itse
edes osaa kirjoittaa sellaisia arkipäiväisiä ru-
noja. Tai no, niitä hömppärunoja, mitä tänne jos-
kus toin, ehkä ne voidaan sellaisiksi laskea.

Kiittäen mitä nöyrimmin sanoistasi Pad ja hyvää
huomenta sinne jonnekkin.

Olen onnellinen virrasta
jona ylitseni kuljet
poissaollessasikin taukoamatta.

Ihoni muistaa paremmin
kuin muistini muistaa saattaa
jokaisen polttavan kosketuksesi
janoan Sinua yhä.

...

Kuinka niin hölmöksi, höh ! Mitä minä Sinunkin
kanssasi oikein teen, en tiedä. Pitää laittaa
mietintämyssyyn, jahka nähdään.

Kiitos vastarunostasi, enkä muistanut edes Kaarua
kiittää samaisesta, minä töppö.

suklaata. Laitoin just krrzzz sydämenmuotoisen konvehdin suuhun, nami. Tämä o o on toiseksi viimeinen rasia. Näitä tuli jouluna yli zz zz kymmenen ras iaa lahjaksi... Ai jaa, hei, oonks mä linjalla? Jaa että täytyy laittaa radiota hiljemmalle, rätisee ja k k kaikuu, joooo, oota hetki... No niin, onks nyt hyvä, oonks mä vielä tässä?

Hep! Minä muistan, se on Lindan omasta runosta!
* äitiparta hymyilee kuin ääliö *

Asia on jääny mulle mieleen varsinkin, koska itsellä on toive, että vois kasvaa nimenomaan pienemmäksi... Tämähän on universaalia käsitteistöä ja symboliikkaa... Ei kukaan todellisuudessa kasva pienemmäksi, se on kielikuva. Toimii moneen suuntaan. Asiayhteydestä riippuu onko sisältö negatiivinen vai positiivinen, ja mitä on pienuus tai suuruus. Joissain tapauksissa pieni ja pieni voivat olla toistensa vastakohtia ja samoin suuri ja suuri, kun taas pieni ja suuri voivat olla synonyymit... Näin se on nähtävä...

* laittaa salapoliisihatun päähän ja syöksyy nettiavaruuteen, jalka lankakerään sidottuna, lanka keriytyy auki ja auki, parran sinkoutuessa kauemmas avaruuteen, juuri kun kerä loppuu eikä parta pääse enää pidemmälle, siinä se on sormien ulottuvilla, saako hän otteen siitä, saako hän napatuksi sen... kyyyyyllä... sormet tavoittaa runon reunan, koukistuu ympärille ja nappaa kiinni... näin... nyt sitä tullaan, takaisin maan päälle *

Ihme
Kirjoittanut: lindalinda 23.10.2007 klo 06.04

Halusin uusiutua
jättää pimeyden,
elämäni ahtauden.

Kuulit toiveeni
saatoit minua käteni kädessäsi aurinkoon,
vuorelle lohdulliselle.

Jonka ihon ääneen puhumaton kieli
on aina astujalleen tuntematon
ja jonka juurelta okaisat
ikivihreät oksat kaartuvat,
sateen suojaksi rakastuneille.

Siellä on mahdollista kuulla
kuinka hyhmäiset laineet
laskeutuvat rantakaislikon syliin.

Minulla oli joskus koira
jonka nimi Cheri.

Ensilumen leijaillessa kasvoille vuoren
tunsin,
olit vapauttanut minut
ja Sinun kanssasi rakkainpani
olen lakannut kasvamasta pienemmäksi.

* pitää kättä suun edessä ja tyrskähtelee sormiensa takana *

että olet vieraillut runossani, taisipa olla en-
simmäinen kerta Sinulta.

> Hienoja sanontoja sinulla, kuten aina <
En oikein tiedä, miten suhtautua tuohon
sanomaasi. Eiköhän se laatu vaihtele jokaisella
runon kirjoittajalla, niin minullakin, kukaan
tuskin pystyy priimaan toistuvasti.

Kuten tuolla jo aiemmin sanoin, minulla on
määrättyjä lauseita, joihin olen mieltynyt ja
käytän niitä silloin tällöin.

Jos kokonaisuus miellytti, olen siitä enemmän
kuin otettu.

Lämmin kiitokseni Sinulle, harvinainen vieraili-
jani ja oikein hyvää päivän jatkoa.

äitiparta kirjoitti:

suklaata. Laitoin just krrzzz sydämenmuotoisen konvehdin suuhun, nami. Tämä o o on toiseksi viimeinen rasia. Näitä tuli jouluna yli zz zz kymmenen ras iaa lahjaksi... Ai jaa, hei, oonks mä linjalla? Jaa että täytyy laittaa radiota hiljemmalle, rätisee ja k k kaikuu, joooo, oota hetki... No niin, onks nyt hyvä, oonks mä vielä tässä?

Hep! Minä muistan, se on Lindan omasta runosta!
* äitiparta hymyilee kuin ääliö *

Asia on jääny mulle mieleen varsinkin, koska itsellä on toive, että vois kasvaa nimenomaan pienemmäksi... Tämähän on universaalia käsitteistöä ja symboliikkaa... Ei kukaan todellisuudessa kasva pienemmäksi, se on kielikuva. Toimii moneen suuntaan. Asiayhteydestä riippuu onko sisältö negatiivinen vai positiivinen, ja mitä on pienuus tai suuruus. Joissain tapauksissa pieni ja pieni voivat olla toistensa vastakohtia ja samoin suuri ja suuri, kun taas pieni ja suuri voivat olla synonyymit... Näin se on nähtävä...

* laittaa salapoliisihatun päähän ja syöksyy nettiavaruuteen, jalka lankakerään sidottuna, lanka keriytyy auki ja auki, parran sinkoutuessa kauemmas avaruuteen, juuri kun kerä loppuu eikä parta pääse enää pidemmälle, siinä se on sormien ulottuvilla, saako hän otteen siitä, saako hän napatuksi sen... kyyyyyllä... sormet tavoittaa runon reunan, koukistuu ympärille ja nappaa kiinni... näin... nyt sitä tullaan, takaisin maan päälle *

Ihme
Kirjoittanut: lindalinda 23.10.2007 klo 06.04

Halusin uusiutua
jättää pimeyden,
elämäni ahtauden.

Kuulit toiveeni
saatoit minua käteni kädessäsi aurinkoon,
vuorelle lohdulliselle.

Jonka ihon ääneen puhumaton kieli
on aina astujalleen tuntematon
ja jonka juurelta okaisat
ikivihreät oksat kaartuvat,
sateen suojaksi rakastuneille.

Siellä on mahdollista kuulla
kuinka hyhmäiset laineet
laskeutuvat rantakaislikon syliin.

Minulla oli joskus koira
jonka nimi Cheri.

Ensilumen leijaillessa kasvoille vuoren
tunsin,
olit vapauttanut minut
ja Sinun kanssasi rakkainpani
olen lakannut kasvamasta pienemmäksi.

* pitää kättä suun edessä ja tyrskähtelee sormiensa takana *

Lue lisää

Joo, oot linjalla - tai olit, etkä sitten ihan
pikkasta viestiä jättänytkään. Valkonen suklaa on
minun intohimoni, nam. Ei pitäisi kyllä sitä eikä
ruskeatakaan syödä ihan vähään aikaan, olisi aika
karistaa kertyneet kilot pois.

Kiitos muuten kesken kaiken siitä, mitä postasit.
Olet ollut tarkka poika taas kerran, ja minä sen
asian suhteen laiska, koska en ollut tutustunut
siihen nimenomaiseen juttuun.

Ei tietenkään kukaan kasva pienemmäksi, oikeasti.
Kielikuva, kielikuvapa hyvinkin josta minä vaan
pidän. Eikä missään ole kielletty onneksi, ettei-
kö voisi omia lauseitaan toistamiseen käyttää.
Mutta ihmettelen minä, että Sinä muistit tuon ni-
menomaisen runoni - todella !
Mokoma - lisäsit siihen sitten vielä ihan omaa
tekstiä sekaan * nauraa *

> Minulla oli joskus koira
jonka nimi Cheri <

En muista, että olisit koskaan kertonut Sinulla
edes olleen koiraa, joten luulempa että tuo heit-
to välissä oli vain ja ainoastaan oma lisukkkeesi
siihen.

Mutta usko pois, kyllä minäkin tyrskähtelen tääl-
lä Sinun sanomisellesi.

Kiitos Parta, kiitos ja huomenia.

lindalinda1 kirjoitti:

Joo, oot linjalla - tai olit, etkä sitten ihan
pikkasta viestiä jättänytkään. Valkonen suklaa on
minun intohimoni, nam. Ei pitäisi kyllä sitä eikä
ruskeatakaan syödä ihan vähään aikaan, olisi aika
karistaa kertyneet kilot pois.

Kiitos muuten kesken kaiken siitä, mitä postasit.
Olet ollut tarkka poika taas kerran, ja minä sen
asian suhteen laiska, koska en ollut tutustunut
siihen nimenomaiseen juttuun.

Ei tietenkään kukaan kasva pienemmäksi, oikeasti.
Kielikuva, kielikuvapa hyvinkin josta minä vaan
pidän. Eikä missään ole kielletty onneksi, ettei-
kö voisi omia lauseitaan toistamiseen käyttää.
Mutta ihmettelen minä, että Sinä muistit tuon ni-
menomaisen runoni - todella !
Mokoma - lisäsit siihen sitten vielä ihan omaa
tekstiä sekaan * nauraa *

> Minulla oli joskus koira
jonka nimi Cheri <

En muista, että olisit koskaan kertonut Sinulla
edes olleen koiraa, joten luulempa että tuo heit-
to välissä oli vain ja ainoastaan oma lisukkkeesi
siihen.

Mutta usko pois, kyllä minäkin tyrskähtelen tääl-
lä Sinun sanomisellesi.

Kiitos Parta, kiitos ja huomenia.

Lue lisää

http://www.youtube.com/watch?v=q8N_u0ak9FU

..mums mums mums..

Totta puhuakseni, minulla ja vaimollani oli koira nimeltä Cheri, tuttavaperheeltä saatu kun joku heillä sairastui allergiaan, mutta se oli meillä vain pari viikkoa, sitten ne vaati sen takas ja antoivat niiden mummolaan.

Ja olihan mulla nuorena se pieni kulkukoira Ranskasta, Lilian, mistä faktaruno taannoin. Se ehti olla mulla noin viikon, ehkä puoltoista viikkoa.

Ja vielä, kolmas koira, schäfer Arttu. Tämän emäntä, ystäväni, sai pitkän vankeustuomion ja ois lopettanu koiran mutta sanoin no way, ja niin Arttu tuli mulle. Se oli joitain kuukausia, kunnes sain sille järjestettyä oikein hyvän paikan maalta, perheestä mikä oli sille ennestään tuttu.

Tää naurettavuuden huippu meneekin sitte jo niin överiks, ettei jaksa edes hymyillä:

Cheri, cheri lady
Going through emotion
Love is where you find it
Listen to your heart
Cheri, cheri lady
Living in devotion
Its always like the first time
Let me take a part

KAUNIITA UNIA ja MOIKS, palaillaan

äitiparta kirjoitti:

http://www.youtube.com/watch?v=q8N_u0ak9FU

..mums mums mums..

Totta puhuakseni, minulla ja vaimollani oli koira nimeltä Cheri, tuttavaperheeltä saatu kun joku heillä sairastui allergiaan, mutta se oli meillä vain pari viikkoa, sitten ne vaati sen takas ja antoivat niiden mummolaan.

Ja olihan mulla nuorena se pieni kulkukoira Ranskasta, Lilian, mistä faktaruno taannoin. Se ehti olla mulla noin viikon, ehkä puoltoista viikkoa.

Ja vielä, kolmas koira, schäfer Arttu. Tämän emäntä, ystäväni, sai pitkän vankeustuomion ja ois lopettanu koiran mutta sanoin no way, ja niin Arttu tuli mulle. Se oli joitain kuukausia, kunnes sain sille järjestettyä oikein hyvän paikan maalta, perheestä mikä oli sille ennestään tuttu.

Tää naurettavuuden huippu meneekin sitte jo niin överiks, ettei jaksa edes hymyillä:

Cheri, cheri lady
Going through emotion
Love is where you find it
Listen to your heart
Cheri, cheri lady
Living in devotion
Its always like the first time
Let me take a part

KAUNIITA UNIA ja MOIKS, palaillaan

Lue lisää

Ihana linkki, ja sai nauraa aamun varhaisina het-
kinä - ihan ääneen täällä naureskelin, kiitos
siitä Sinulle. Kuuntelin ja katselin sen kahdes-
ti, oli se sen arvoinen.

Jaa, se olikin ihan totta sitten Cheri koiruus.
Siitä ei vaan ole tainnut olla missään vaihees-
sa juttua, tai sitten en vain muista.

Tuon Lilianin minä jotenkin hämärästi kyllä muis-
tan. Artusta et ole tainnut mitään aiemmin kertoa
/kirjoittaa, mutta olihan tuokin tarina mukava
kuulla.

Mutta, mutta. " Lontoon kieli " kun ei ole minul-
le ihan kristallinkirkas, niin voisit jossain
vaiheessa postata tuosta lopusta suomennoksen,
jos saan pyytää. Jotain siitä ymmärrän, jotain
en.

Kauniita unia ? En nähnyt unia, en juuri
nukkunutkaan viime yönä - taas kerran. Kiitos
silti toivotuksesta ja kommentoinnista.

Oikein hyvää uutta päivää, kunhan joskus sieltä
peittojen alta taas könyät pois.

t. linda

lindalinda1 kirjoitti:

Ihana linkki, ja sai nauraa aamun varhaisina het-
kinä - ihan ääneen täällä naureskelin, kiitos
siitä Sinulle. Kuuntelin ja katselin sen kahdes-
ti, oli se sen arvoinen.

Jaa, se olikin ihan totta sitten Cheri koiruus.
Siitä ei vaan ole tainnut olla missään vaihees-
sa juttua, tai sitten en vain muista.

Tuon Lilianin minä jotenkin hämärästi kyllä muis-
tan. Artusta et ole tainnut mitään aiemmin kertoa
/kirjoittaa, mutta olihan tuokin tarina mukava
kuulla.

Mutta, mutta. " Lontoon kieli " kun ei ole minul-
le ihan kristallinkirkas, niin voisit jossain
vaiheessa postata tuosta lopusta suomennoksen,
jos saan pyytää. Jotain siitä ymmärrän, jotain
en.

Kauniita unia ? En nähnyt unia, en juuri
nukkunutkaan viime yönä - taas kerran. Kiitos
silti toivotuksesta ja kommentoinnista.

Oikein hyvää uutta päivää, kunhan joskus sieltä
peittojen alta taas könyät pois.

t. linda

Lue lisää

"Lilian (sylissäni et pelännyt)" on harvoja faktarunojani. Yksi niitä joissa yritän kuvata asian niin kuin oli.
Kaikki menneisyyden kuvaaminen - jos väitämme, että se tapahtui juuri näin - on tietenkin vääristelyä, koska se on vain tässä hetkessä tapahtuva kuva, muistelma, jota nykyisyytemme värittää. Mutta yritin parhaani.
Runo alkaa:

Voi sinua, Lilian.
Billy - se saksalainen, pilveä polttava
nuori mies, joka oli etsimässä rauhaa - kysyi
nimeäsi, linja-autoasemalla, kylässä lähellä Clunya.
Minä vastasin: hänen nimensä on Lilian.

Tapasimme rautatieasemalla, kaupungissa nimeltä Avignon.
Sinä olit levoton ja kuljit ympäriinsä,
lähestyit kaikkia meitä, mutta et antanut kenenkään
koskettaa, vetäydyit käteni ulottuvilta,
pelokas Lilian.

I Wish You Were Here -
lauloi ranskalainen Pink Floydin melankolista kappaletta,
äänessään tumma sointi, sormet kitaran kieliä näppäillen
kuin kaihoisaa mantraa, hän oli menossa
isovanhempien luo maaseudulle, vuoristoon.

Minulla ei ollut kiire minnekään.

Siinä pitkän runon alkukappaleet taas. Se on kirjoitettu poikkeuksellisesti papeprille, yöllä 26. - 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle

Tässä kohtaa luin sähköpostit ja hain kupin teetä; klo on 13:24 ja jatkan

Korjaan: "poikkeuksellisesti papeprille" pitäisi tietysti olla poikkeuksellisesti paperille. Harmillinen kirjoitusvihre, mutta onneks tuli huomattua ajoissa.

27. - 28. 12. 2006. Toisen kerran runo oli palstalla 8. 1. 2007.
Niin se aika kuluu...

Luulin että muistat biisin, cherry cherry lady? Discohetkutus pyöri radiossa 1980-luvun loppupuolella ahkerasti... Yleensä laitan lainauksissa tekijän nimen ettei kukaan luule minun tekstiksi, tässä jäi laittamatta kun luulin että kaikki muistaa hassun kappaleen.
Umps-pumps-pumps tarkoittaa tietysti jumputusta...

Kello on 13:33 ja lähden hakemaan toisen kupin aamuteetä...

Kello on 13:37 ja palaan keittiöstä...

Voi kuinka selittäisin
Se on yhä samoin
Enemmän vain totta kaiken aikaa
Ota sydämeni

Olen ollut pitkään niin yksinäinen
Siksi, en osaa olla kyllin vahva
Tullakseni syliisi, tee sinä

Onpa hyvää!
Nordqvistilta, sadepäivän ilo

Aloite
Kaipaan sua niin

Kirsikkainen, kirsikkainen kimulini
Sukellus tunteiden mereen
Rakkaus on aina siellä missä löydät sen
Kuuntele vain sydäntäsi
Kirsikkainen, kirsikkainen kimulini

Tarkistan sanan "devotion" merkitystä

Aivan
Antaumuksellinen elämä, heittäytyminen
On aina niin kuin ensikertaa

Saanhan kokea taas sen

Oh Kirsikkainen, Kirsikkainen Kimulini
Kuin huomista ei olisi
Ota sydämeni juuri nyt - ja pidä ikuisesti
Kuuntele vain sydäntäsi
Kirsikkainen, Kirsikkainen Kimulini
Jos pääsen luoksesi löydän suuren rakkauden
Siis kutsu minut syliisi ja olen aina sun

Nousen taivaisiin - putoan taas alas
Maailmani menee niin ja näin
Mikä on oikein? Mikä väärinpäin?
En tiedä enää
Syvä tuska sydämessä
Kaipasin vain vähän rakkautta
Luulen se viheltäen tulee, viheltäen menee

Hörppään teetä, se on jo jäähtynyttä

Kaipaan sua niin...

Kaiken aikaa
Liian hitain liikkein etenen

Mums Mums Mums

Modern Talking. Vapaa suomennos Äitiparta.

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vain tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä, oma nykyisyytensä - jota emme voi enää koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä, nyt olevaa.
Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

Jaha. Tuntiko tässä vierähti. Kello näyttää olevan 14:03. Täytyy pistää paikkoja kuntoon, kaveri tulee kohta kyläilemään.

Ciao. Hyvää päivänjatkoa, ja Wuh.
-parta

Käyn vielä nopeesti tekstin läpi ja sitte ehkä heitän tähän loppuun jotain. Katsotaan...

Olipa hyvä että tuli tarkistettua!
"Siis kutsu minut syliisi ja olen aina sun" olin kirjoittanu:
Siis kutsu minut syllisi ja olen aina sun.

Nyt vääristin nykyisyyden? Ikäänkuin olisin tässä ja kirjoittaisin "siis kutsu minut syliisi" vaikka kirjoitan "kutsu minut syllisi". Näyttöpäätteellä asiat muotoutuvat; hyppäsin taaksepäin, muutin lauseen sellaiseksi kuin sen pitäisi olla...

Sanojen "jotain. Katsotaan..." ja "Olipa hyvä että" välisessä tyhjässä kohdassa poikani soittaa, vastaan, puhumme - en huomannu katsoa kellosta aikaa, mutta arviolta - noin kahdeksan tai yhdeksän minuuttia.

Huuuu!
Nyt on jo kiire, pitää saada paikat valmiiks ennenku kaveri tulee!

Yritin eksyttää mutta löysit minut, Lilian.
Silloin sinulla ei ollut vielä nimeä.
Niinpä otin sinut mukaan.
Lemmikkieläinkauppa ei ole vielä auki,
istun seinän viereen, aamuauringon valoon, ja sinä tulet
syliin, nukahdat siihen.
Kauppa avautui, ostin sinulle koiran ruokaa, täysravintokeksejä.
Päivä kului iltaan, Lilian, sinulla ei ollut nimeä.
Lähdin kaupungista.

- -

Asetuin junaan.
Mutta sinä uikutit laiturilla, hypähtelit vasten vaunun ovea.
Ajattelin että ehkäpä juokset kiskoille
mentyäni, jäät seuraavan junan alle.
Katselin ikkunasta
pientä, kolhittua koiranpentua,
hylkytavaraa.

Olin matkalla kristittyjen kommuuniin.
Vaikka tunsin lievää vastenmielisyyttä uskovaisia kohtaan -
mutta olin kuullut että se olisi hyvä mesta, ja että
sinne kerääntyi matkalaisia, etsijöitä ja kulkureita, kaikenlaista väkeä;
ajattelin tutustua paikkaan.
Otin sinut mukaan.
Voi sinua, Lilian.

Meidät majoitettiin suureen telttaan
jossa kymmeniä nukkui vieretysten.
Sinua oli tupakalla poltettu ja pieni ruumiisi oli varmasti saanut
monenlaisia iskuja.
Katsoin kuinka juoksit heinikossa, syöksyit ja teit kuperkeikkaa,
ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi sinulla oli aikaa
leikkiä?

Minulle tarjottiin ruokaa,
kristillisen kommuunin ruokalassa, mutta en tahtonut
syödä, johtava veli viritti keskustelua, kysyi
miksi sapuska ei maita, katseli laihaa olemustani, kerroin hänelle
että syömättä jaksaa paremmin matkustaa -
lukemattomien kahvikupillisten ja satunnaisen patongin voimalla.
Hän kohautti harteitaan, olkoon sitten niin.

Ilta saapui ja paikka alkoi minua ahdistaa.
Ihmiset kävivät nukkumaan.
Lähimmälle linja-autoasemalle olisi matkaa
noin 20 kilometriä.
Päätin kävellä sinne,
jätin kommuunin taakseni, yö pimeni
yllättävän nopeasti.

Silloin olit vielä free dog
en tahtonut sitoa sinua nimiin.
Juoksentelit tiellä ja tien reunassa, mutta
pelkäsin sinun jäävän ohijyristelevien rekkojen alle, silloin
annoin sinulle nimen: Lilian.
"Lilian" minä huusin autojen lähestyessä,
ja sinä juoksit vierelleni.
Yö putosi päällemme, ja rekkojen syöksyessä ohi
kulkeminen pimeällä tiellä kävi vaaralliseksi.

Avasin rinkan ja heitin makuupussin tien oheen.
Heinikossa kahisi kuin käärmeet olisivat syöksyneet siellä.
Uupuneena menin sisälle pussiin, en jaksanut välittää liikenteestä
enkä kosteudesta ja kylmästä. Nukahdin.

On aamu ja katselen ympärille. Missä on Lilian?
Huudan nimeäsi.
Jaloissani liikkuu jotain, makuupussissa.
Liikkuu ylemmäs, ja sinä työnnän märän kuonosi
pussin sisältä, nuolaiset kasvojani iloisesti, syöksähdät
uuteen aamuun -
niin täynnä elämää, Lilian.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000022355246#22000000022355246

Kello on 14:38 ja sanon vielä, että kappaleen

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vaan tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä - ja sitä emme enää voi koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä: nyt olevaa. Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

muutin muotoon

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vain tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä, oma nykyisyytensä - jota emme voi enää koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä, nyt olevaa.
Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

Huuu uuuu uuu! Hopi Hopi!

äitiparta kirjoitti:

"Lilian (sylissäni et pelännyt)" on harvoja faktarunojani. Yksi niitä joissa yritän kuvata asian niin kuin oli.
Kaikki menneisyyden kuvaaminen - jos väitämme, että se tapahtui juuri näin - on tietenkin vääristelyä, koska se on vain tässä hetkessä tapahtuva kuva, muistelma, jota nykyisyytemme värittää. Mutta yritin parhaani.
Runo alkaa:

Voi sinua, Lilian.
Billy - se saksalainen, pilveä polttava
nuori mies, joka oli etsimässä rauhaa - kysyi
nimeäsi, linja-autoasemalla, kylässä lähellä Clunya.
Minä vastasin: hänen nimensä on Lilian.

Tapasimme rautatieasemalla, kaupungissa nimeltä Avignon.
Sinä olit levoton ja kuljit ympäriinsä,
lähestyit kaikkia meitä, mutta et antanut kenenkään
koskettaa, vetäydyit käteni ulottuvilta,
pelokas Lilian.

I Wish You Were Here -
lauloi ranskalainen Pink Floydin melankolista kappaletta,
äänessään tumma sointi, sormet kitaran kieliä näppäillen
kuin kaihoisaa mantraa, hän oli menossa
isovanhempien luo maaseudulle, vuoristoon.

Minulla ei ollut kiire minnekään.

Siinä pitkän runon alkukappaleet taas. Se on kirjoitettu poikkeuksellisesti papeprille, yöllä 26. - 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle

Tässä kohtaa luin sähköpostit ja hain kupin teetä; klo on 13:24 ja jatkan

Korjaan: "poikkeuksellisesti papeprille" pitäisi tietysti olla poikkeuksellisesti paperille. Harmillinen kirjoitusvihre, mutta onneks tuli huomattua ajoissa.

27. - 28. 12. 2006. Toisen kerran runo oli palstalla 8. 1. 2007.
Niin se aika kuluu...

Luulin että muistat biisin, cherry cherry lady? Discohetkutus pyöri radiossa 1980-luvun loppupuolella ahkerasti... Yleensä laitan lainauksissa tekijän nimen ettei kukaan luule minun tekstiksi, tässä jäi laittamatta kun luulin että kaikki muistaa hassun kappaleen.
Umps-pumps-pumps tarkoittaa tietysti jumputusta...

Kello on 13:33 ja lähden hakemaan toisen kupin aamuteetä...

Kello on 13:37 ja palaan keittiöstä...

Voi kuinka selittäisin
Se on yhä samoin
Enemmän vain totta kaiken aikaa
Ota sydämeni

Olen ollut pitkään niin yksinäinen
Siksi, en osaa olla kyllin vahva
Tullakseni syliisi, tee sinä

Onpa hyvää!
Nordqvistilta, sadepäivän ilo

Aloite
Kaipaan sua niin

Kirsikkainen, kirsikkainen kimulini
Sukellus tunteiden mereen
Rakkaus on aina siellä missä löydät sen
Kuuntele vain sydäntäsi
Kirsikkainen, kirsikkainen kimulini

Tarkistan sanan "devotion" merkitystä

Aivan
Antaumuksellinen elämä, heittäytyminen
On aina niin kuin ensikertaa

Saanhan kokea taas sen

Oh Kirsikkainen, Kirsikkainen Kimulini
Kuin huomista ei olisi
Ota sydämeni juuri nyt - ja pidä ikuisesti
Kuuntele vain sydäntäsi
Kirsikkainen, Kirsikkainen Kimulini
Jos pääsen luoksesi löydän suuren rakkauden
Siis kutsu minut syliisi ja olen aina sun

Nousen taivaisiin - putoan taas alas
Maailmani menee niin ja näin
Mikä on oikein? Mikä väärinpäin?
En tiedä enää
Syvä tuska sydämessä
Kaipasin vain vähän rakkautta
Luulen se viheltäen tulee, viheltäen menee

Hörppään teetä, se on jo jäähtynyttä

Kaipaan sua niin...

Kaiken aikaa
Liian hitain liikkein etenen

Mums Mums Mums

Modern Talking. Vapaa suomennos Äitiparta.

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vain tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä, oma nykyisyytensä - jota emme voi enää koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä, nyt olevaa.
Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

Jaha. Tuntiko tässä vierähti. Kello näyttää olevan 14:03. Täytyy pistää paikkoja kuntoon, kaveri tulee kohta kyläilemään.

Ciao. Hyvää päivänjatkoa, ja Wuh.
-parta

Käyn vielä nopeesti tekstin läpi ja sitte ehkä heitän tähän loppuun jotain. Katsotaan...

Olipa hyvä että tuli tarkistettua!
"Siis kutsu minut syliisi ja olen aina sun" olin kirjoittanu:
Siis kutsu minut syllisi ja olen aina sun.

Nyt vääristin nykyisyyden? Ikäänkuin olisin tässä ja kirjoittaisin "siis kutsu minut syliisi" vaikka kirjoitan "kutsu minut syllisi". Näyttöpäätteellä asiat muotoutuvat; hyppäsin taaksepäin, muutin lauseen sellaiseksi kuin sen pitäisi olla...

Sanojen "jotain. Katsotaan..." ja "Olipa hyvä että" välisessä tyhjässä kohdassa poikani soittaa, vastaan, puhumme - en huomannu katsoa kellosta aikaa, mutta arviolta - noin kahdeksan tai yhdeksän minuuttia.

Huuuu!
Nyt on jo kiire, pitää saada paikat valmiiks ennenku kaveri tulee!

Yritin eksyttää mutta löysit minut, Lilian.
Silloin sinulla ei ollut vielä nimeä.
Niinpä otin sinut mukaan.
Lemmikkieläinkauppa ei ole vielä auki,
istun seinän viereen, aamuauringon valoon, ja sinä tulet
syliin, nukahdat siihen.
Kauppa avautui, ostin sinulle koiran ruokaa, täysravintokeksejä.
Päivä kului iltaan, Lilian, sinulla ei ollut nimeä.
Lähdin kaupungista.

- -

Asetuin junaan.
Mutta sinä uikutit laiturilla, hypähtelit vasten vaunun ovea.
Ajattelin että ehkäpä juokset kiskoille
mentyäni, jäät seuraavan junan alle.
Katselin ikkunasta
pientä, kolhittua koiranpentua,
hylkytavaraa.

Olin matkalla kristittyjen kommuuniin.
Vaikka tunsin lievää vastenmielisyyttä uskovaisia kohtaan -
mutta olin kuullut että se olisi hyvä mesta, ja että
sinne kerääntyi matkalaisia, etsijöitä ja kulkureita, kaikenlaista väkeä;
ajattelin tutustua paikkaan.
Otin sinut mukaan.
Voi sinua, Lilian.

Meidät majoitettiin suureen telttaan
jossa kymmeniä nukkui vieretysten.
Sinua oli tupakalla poltettu ja pieni ruumiisi oli varmasti saanut
monenlaisia iskuja.
Katsoin kuinka juoksit heinikossa, syöksyit ja teit kuperkeikkaa,
ehkä ensimmäistä kertaa elämässäsi sinulla oli aikaa
leikkiä?

Minulle tarjottiin ruokaa,
kristillisen kommuunin ruokalassa, mutta en tahtonut
syödä, johtava veli viritti keskustelua, kysyi
miksi sapuska ei maita, katseli laihaa olemustani, kerroin hänelle
että syömättä jaksaa paremmin matkustaa -
lukemattomien kahvikupillisten ja satunnaisen patongin voimalla.
Hän kohautti harteitaan, olkoon sitten niin.

Ilta saapui ja paikka alkoi minua ahdistaa.
Ihmiset kävivät nukkumaan.
Lähimmälle linja-autoasemalle olisi matkaa
noin 20 kilometriä.
Päätin kävellä sinne,
jätin kommuunin taakseni, yö pimeni
yllättävän nopeasti.

Silloin olit vielä free dog
en tahtonut sitoa sinua nimiin.
Juoksentelit tiellä ja tien reunassa, mutta
pelkäsin sinun jäävän ohijyristelevien rekkojen alle, silloin
annoin sinulle nimen: Lilian.
"Lilian" minä huusin autojen lähestyessä,
ja sinä juoksit vierelleni.
Yö putosi päällemme, ja rekkojen syöksyessä ohi
kulkeminen pimeällä tiellä kävi vaaralliseksi.

Avasin rinkan ja heitin makuupussin tien oheen.
Heinikossa kahisi kuin käärmeet olisivat syöksyneet siellä.
Uupuneena menin sisälle pussiin, en jaksanut välittää liikenteestä
enkä kosteudesta ja kylmästä. Nukahdin.

On aamu ja katselen ympärille. Missä on Lilian?
Huudan nimeäsi.
Jaloissani liikkuu jotain, makuupussissa.
Liikkuu ylemmäs, ja sinä työnnän märän kuonosi
pussin sisältä, nuolaiset kasvojani iloisesti, syöksähdät
uuteen aamuun -
niin täynnä elämää, Lilian.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=113&conference=4500000000000409&posting=22000000022355246#22000000022355246

Kello on 14:38 ja sanon vielä, että kappaleen

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vaan tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä - ja sitä emme enää voi koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä: nyt olevaa. Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

muutin muotoon

Mikään kuva, koskekoon minuutti, kuukausi, vuosi tai kymmenen vuotta sitten tapahtunutta, ei ole identtinen sen kanssa mitä kuvataan; se ei ole itse tapahtuma, vain tapahtuman kuva. Siksi menneisyys aina on osa nykyisyyttä - muutenhan se ei olisikaan menneisyyttä vaan nykyisyyttä. Uups. Ehkä voidaan sanoa: omana hetkenään - siellä missä se tapahtuu - se on aina nykyisyyttä, oma nykyisyytensä - jota emme voi enää koskettaa, emme tavoittaa; mutta nyt, kun se on tapahtunutta - jotain joka oli - se on menneisyyttä, nyt olevaa.
Kannamme itsessämme kaikkea mitä olemme olleet ja tehneet, ja mitä meille on tehty, koska niiden kautta olemme tulleet tähän päivään ja hetkeen, missä itseämme ja mennyttämme hahmotamme.

Huuu uuuu uuu! Hopi Hopi!

Lue lisää

olet uskomaton ! Vaikka minä melko hyvin jo Sinua
tunnen, niinniiiiiin - siltikin.

Siis, siitä onkin jo noin kauan, kun Lilian-runo
on ollut palstalla. Heh, huvittaa tuo kuinka
tarkka olet oikeinkirjoituksessa. Muistuupa tässä
mieleeni joku s-posti, jossa minulle oli sattunut
pieni kirjoitusvirhe, ja Sinun piti sitä kiusalla
vielä kopsata, kun vastasti minulle - mokomakin.

Juu-u, muistanhan minä tuon biisin, se ei vaan
kolahtanut tekstiä lukiessa.

Mutta Lilian ja Sinä - liikuttavaa luettavaa ja
aion printata koko kirjoituksesi, lukea rauhassa
teistä ajan kanssa. Olet Sinä varsinainen
virtuooso, olet. Oikeesti, en pysty millään kes-
kittymään kaikkeen kirjoittamaasi. Siksikin on
ihan pakko tulostaa kaikki.

Mukavia hetkiä ystäväsi kanssa, ja kiitos että
näit vaivaa. Yritin aamulla sanoa, että jos viit-
sisit postata, mutta tokihan se kävi tässäkin.

lindalinda1 kirjoitti:

olet uskomaton ! Vaikka minä melko hyvin jo Sinua
tunnen, niinniiiiiin - siltikin.

Siis, siitä onkin jo noin kauan, kun Lilian-runo
on ollut palstalla. Heh, huvittaa tuo kuinka
tarkka olet oikeinkirjoituksessa. Muistuupa tässä
mieleeni joku s-posti, jossa minulle oli sattunut
pieni kirjoitusvirhe, ja Sinun piti sitä kiusalla
vielä kopsata, kun vastasti minulle - mokomakin.

Juu-u, muistanhan minä tuon biisin, se ei vaan
kolahtanut tekstiä lukiessa.

Mutta Lilian ja Sinä - liikuttavaa luettavaa ja
aion printata koko kirjoituksesi, lukea rauhassa
teistä ajan kanssa. Olet Sinä varsinainen
virtuooso, olet. Oikeesti, en pysty millään kes-
kittymään kaikkeen kirjoittamaasi. Siksikin on
ihan pakko tulostaa kaikki.

Mukavia hetkiä ystäväsi kanssa, ja kiitos että
näit vaivaa. Yritin aamulla sanoa, että jos viit-
sisit postata, mutta tokihan se kävi tässäkin.

Lue lisää

Säntillisenä herrasmiehenä korjaan, että runo ei suinkaan ollu kirjoitettu yöllä 26. - 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle 27. - 28. 12. 2006. Vaan on kirjoitettu kahden kolmen aikaan yöllä 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle 27. - 28. 12. 2006. Harmillinen erehdys.

Ja nyt läpsään itseäni sormille! Hus!

Hyvää päivänjatkoa.

äitiparta kirjoitti:

Säntillisenä herrasmiehenä korjaan, että runo ei suinkaan ollu kirjoitettu yöllä 26. - 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle 27. - 28. 12. 2006. Vaan on kirjoitettu kahden kolmen aikaan yöllä 27. 12. 2006 ja siirretty palstalle 27. - 28. 12. 2006. Harmillinen erehdys.

Ja nyt läpsään itseäni sormille! Hus!

Hyvää päivänjatkoa.

Lue lisää

jämpti, mikä jämpti. Mutta eihän tuota nyt olisi
tarvinnut korjata, höh ! Kukaan ei olis siitä mi-
tään tiennyt, ellet olisi itse sanonut.

Sinulle myös hyvää päivän jatkoa ystäväsi seuras-
sa, kaipa hän nyt jo on tullut - heips.

lindalinda1 kirjoitti:

jämpti, mikä jämpti. Mutta eihän tuota nyt olisi
tarvinnut korjata, höh ! Kukaan ei olis siitä mi-
tään tiennyt, ellet olisi itse sanonut.

Sinulle myös hyvää päivän jatkoa ystäväsi seuras-
sa, kaipa hän nyt jo on tullut - heips.

Lue lisää

Tämä ystävä kävi mun luona ekaa kertaa ja lähtiessään osti pinon kirjoja noin kymmenen tuhannen kappaleen "kirjavarastostani". Varasto lainausmerkeissä, koska kirjat on pinoina ja laatikoissa ympäri asuntoa. Asun siis hallitun kaaoksen keskellä, joka on yhdistelmä sekasotkua ja järjestystä... Tutustuin häneen puoltoista vuotta sitten kun hän silminnäkijänä kiirehti paikalle auton töräytettyä mua ja fillaria päin, heh, lensin hienon voltin auton yli ja mäiskis pehvalleni asfalttiin. Automaattisesti nostin peukut pystyyn ja huulilta lipsahti: - Wauuu, mikä lento. Hän siihen paikalle, meinas ambulanssin soittaa mutta kun huomas ettei oo mitään hätää pyöritteli vaan päätä mun virnistelylle ja totes jotenkin että, hullu mikä hullu. Mutta ei turha törmäys sekään. Koska sen myötä ollaan tässä vähän erin ystävystytty, oikein mukava heppu on hän...

Sitten asiaan. Ajattelin vielä sen verran jatkaa, että laitan alkuperäiset laulunsanat tähän, vertailun vuoksi. Mutta jospa tekisin uuden aloituksen. Siispä.

Hyvää yötä! Kauniita unia. Palataan...

ja ne kyllä tahtovat synnyttää lähes poikkeukset-
ta itseltä sitten runon ...

Olen kuunnellut merta
katsellut sen vaahtopäitä
ja maistanut sen suolaisia suudelmia
odottaessani satamassa Sinua.

Aluksesi kyntää kaukana
ja kuulen vain vieraiden sumusireenien äänen
rakkaani
saavu ja sammuta pauhaavan sydämeni kaipaus.
---

Kiitos jpntar, käyntisi lämmitti.

Sinun runosi ovat aatelia, mutta jos minun runoni
miellyttävät Sinua - ehkä olemme tavoittaneet
silloin toisemme teksteillämme.

Kiitos ja halaus Sinulle.

Jaa kuinka niin ei voi muka ohittaa, höh.

Jos minä tietäisin, mistä kaikki sanat runoihini
syntyy, vastaisin siihen. Mutta kun en
todellakaan osaa sitä sanoa. Ja siltikin, tuntuu
että ne on aina kateissa, ettei löydy oikeita sa-
noja oikeisiin paikkoihin vaikka kuinka yrittää
pöyhiä harmaita aivosolujaan.

Ihana päätös kommentissasi, kiitos Mys.

PS Sain muuten novellin valmiiksi, olen koko hem-
metin päivän sitä työstänyt, ja nyt se saa olla.

on miespuoliselle tarkoitettu ja naiselle vastaa-
va " ma cheri " Mutta ei se mitään Unisein, minu-
akin asiassa viisastutti eräs ystäväni :)

Namnam - tulee ihan vesi kielelle noista
herkuista, ah !

Entäpä päätöksesi sitten ?

* hyrisee *

Kiitos Unisein ja ihanaa uutta aamua. Ei kun hit-
sit, taidatkin lukea tätä vasta iltapäivällä. Jo-
ka tapauksessa lämpöinen tervehdys.

lindalinda1 kirjoitti:

on miespuoliselle tarkoitettu ja naiselle vastaa-
va " ma cheri " Mutta ei se mitään Unisein, minu-
akin asiassa viisastutti eräs ystäväni :)

Namnam - tulee ihan vesi kielelle noista
herkuista, ah !

Entäpä päätöksesi sitten ?

* hyrisee *

Kiitos Unisein ja ihanaa uutta aamua. Ei kun hit-
sit, taidatkin lukea tätä vasta iltapäivällä. Jo-
ka tapauksessa lämpöinen tervehdys.

Lue lisää

Tässähän alkaa oppia ranskaa :)

lindalinda1 kirjoitti:

on miespuoliselle tarkoitettu ja naiselle vastaa-
va " ma cheri " Mutta ei se mitään Unisein, minu-
akin asiassa viisastutti eräs ystäväni :)

Namnam - tulee ihan vesi kielelle noista
herkuista, ah !

Entäpä päätöksesi sitten ?

* hyrisee *

Kiitos Unisein ja ihanaa uutta aamua. Ei kun hit-
sit, taidatkin lukea tätä vasta iltapäivällä. Jo-
ka tapauksessa lämpöinen tervehdys.

Lue lisää

Mon cheri on myös suklaan nimi :)

j,uni kirjoitti:

Tässähän alkaa oppia ranskaa :)

pienin askelin :)

j,uni kirjoitti:

Mon cheri on myös suklaan nimi :)

mon cheri.

Sanoppas se, jotakin se sielu ikävöi alinomaa.

Lämmin kiitokseni vierailustasi, olkoon päiväsi
kaikin puolin hyvä ja runollinenkin.

t. linda