Onko museoiden kätköissä uinunut avaruushyppääjän proto jo 60 vuotta? Me 163:a katsellessa ei voi ajatella muuta kuin, että jos tuohon laittaisi hieman isomman moottorin ja enemmän polttoainetta, niin sillä kävisi 100 km:n korkeudessa avaruudessa, ilman mitään kantoaluksia (vrt. Space Ship One ja White Knight).
http://www.youtube.com/watch?v=N_bTL_e7iVE
http://fi.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt_Me_163
http://en.wikipedia.org/wiki/SpaceShipOne
http://en.wikipedia.org/wiki/Scaled_Composites_SpaceShipTwo
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Spaceshiptwo_and_eve.png
http://www.youtube.com/watch?v=N_bTL_e7iVE
http://fi.wikipedia.org/wiki/Messerschmitt_Me_163
http://en.wikipedia.org/wiki/SpaceShipOne
http://en.wikipedia.org/wiki/Scaled_Composites_SpaceShipTwo
http://en.wikipedia.org/wiki/Image:Spaceshiptwo_and_eve.png
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ja entäpä V-2 sitten? Yksivaiheisenakin se saavutti oikeasti lähes 90 km:n huippukorkeuden ja on suoraan amerikkalaisten Saturn V:n edeltäjä
http://en.wikipedia.org/wiki/V-2_rocket
Sekä amerikkalaiset että neuvostoliittolaiset veivät näitä kotimaihinsa tutkittaviksi sekä koelaukaistaviksi. Heillä ei ollut mitään vastaavaa. Alkuperäinen neuvostoliittolainen SS1 Scunner-ohjus on lähes yksi yhteen V-2:n kopio, epätarkkaa ohjausjärjestelmää myöten. Myöhempi Scudkin on tekniikaltaan paljossa velassa V-2 -ohjukselle.
"Heillä ei ollut mitään vastaavaa."
Enpä sanoisi kyllä ihan noin. Länsiliittoutuneet olivat jo vuonna 1943 aloittaneet ohjelman ballistisen ohjuksen rakentamiseksi. Tästä syntyi loppukesään 1945 mennessä WAC Corporal koeraketti.
http://en.wikipedia.org/wiki/Wac_Corporal
Sodan jälkeen WAC Corporal lisättiin A4:n jatkeeksi ja niin syntyi Bumper-WAC:
http://www.pp.htv.fi/jwestman/images/bumper.jpg
Tietenkään WAC ei ollut se lopullinen ohjusmalli. Corporal E sai sitten sen kunnian, mutta sodan loputtua sen laukaisu viivästyi vuoteen 1947:
http://www.daviddarling.info/encyclopedia/C/Corporal.html
Joo, kun tökkää Saturn V:n pyrstöön niin kyllähän siinä nousee vaikka McMansion avaruuteen!
Me-163 taisi lentää ilman paineistettua ohjaamoa kuitenkin. Tuon luulisi laskeutuvan sukkulana ja silloin ovat lämpöä sietävät materiaalit kalliit. Lippischin alkuperäinen malli oli kuitenkin puhdas liitokone, joten se ei olisi paluuliidossa varmaan niinkään paha. En näe pointtia tehdä tuosta kuitenkaan avaruusliitäjää. Yhtä hyvin voi suunnitella kokonaan uuden koneen.
Toinen samantyyppinen rakettiliituri olisi tietenkin Northrop MX-324, joka lensi kesällä 1944. Liito-ominaisuuksia ei voi siinäkään haukkua, mutta muuten viat on samat.
http://www2s.biglobe.ne.jp/~FlyWing/image/MX-324_12.jpg
Eli ilman suurta uudelleensuunnittelua ei noilla varmaan avaruushyppyjä tehtäisi.
Lopputulos olisi varmaankin jotain Dyna-Soarin tyylistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/X-20_Dyna-Soar
http://en.wikinews.org/wiki/Blast_kills_three_at_Mojave_Spaceport,_California
Eipä näytä olevan ruusuilla tanssia tuo Kalifornialaisten polttoainekokeilukaan. Aivan samoissa lähtökuopissa kuin V2, Apollo 1 ja kumppanit aikoinaan: polttoaineen vaarallisuutta ei taaskaan ole huomioitu riittävästi.