Olen syntynyt ja ikäni Lapissa asunut. Koulukavereita ja ystäviä on ollut niin suomalaisia, saamelaisia ja vuosien varrella monta muuta kansalaisuutta. Oppikouluaikana olin viisi vuotta asuntolassa ja huonekaveri oli aina saamelainen. Hyvin pärjättiin ja huonekaveri opetti saameakin. Ensin tietenki rumat sanat, niin että pöljyykissäni joskus saatoin sanoa paukaista tuhmia, kun en tiennyt että minua oli puijattu. Viikonloppuisin asuntolasta lähti monesti kaukana asuva saamelaistyttö kotiini. Kesät olimme kirjeenvaihdossa. Elo oli todella mukavaa, hyviä kavereita oltiin.
Tiet erkanivat keskikoulun ja lukion jälkeen. Ystävistä moni pääsi ns. saamenkielisten kiintiöllä opiskelemaan. Sille tielle taisivat jäädä kaikki. Eivät palanneet kotiseudulleen ja hakeneet töitä. Sama peli jatkuu nykyisinkin. Vaikka monen työpaikan hakuilmoituksessa on maininta, että saamenkielentaito luetaan eduksi ja onpa ollut että saamenkielentaitoiset etusijalla, ei ole ollut hakijoita. Niinpä on valittu hakijoista muutoin pätevä.
Nyt vain on niin, että jopa vähemmistövaltuutettu moittii kuntaa ja viranomaisia siitä, että ei ole saamenkielellä palveluja. Ei myöskään opettajia tarpeeksi.
Eihän tämä ole yhteiskunnan vika. Saamenkielisten joukossa on erittäin paljon korkeastikoulutettuja ja päteviä ihmisiä. Miksi
tarjonta ja kysyntä ei kohtaa? Miksi kiintiöpaikalla opiskellutta ei velvoiteta hakeutumaan niihin työpaikkoihin joihin saamenkielentaito vaaditaan?
Kieli häviää myös kun avioidutaan suomalaisen kanssa ja lapselle ei opeteta kotona saamea. Parin sukupolven päästä saamelaismääritelmä on ollutta ja mennyttä, kun ei olekaan enää saamelainen, koska vanhemmista tai isovanhemmista kumpikaan ei ole ensimmäisenä kielenä oppinut/puhunut saamea.
Itsellänikin on ollut saamelaiseksi luettava puoliso, jolla oli vielä äänestysoikeus saamelaiskäräjävaaleissa. Mutta - lapsillamme sitä oikeutta ei enää ole.
Muuan asia vielä surettaa. Se, että nämä silloiset hyvät ystävät itkee nyt sitä, että kuinka heitä on lapsena sorrettu. Ei varmasti sorrettu. Samallalailla turpasaunoja oli minullakin. Silloinhan ei tiedetty mitään ADHD:stä ja muista vastaavasti sairaudeksi katsotuista poikkeavuukista. Pojat olivat vain ilkikurisia ja vilkkaita. Kaikkia kiusattiin samalla lailla rotuun ja sukupuoleen katsomatta.
Tiet erkanivat keskikoulun ja lukion jälkeen. Ystävistä moni pääsi ns. saamenkielisten kiintiöllä opiskelemaan. Sille tielle taisivat jäädä kaikki. Eivät palanneet kotiseudulleen ja hakeneet töitä. Sama peli jatkuu nykyisinkin. Vaikka monen työpaikan hakuilmoituksessa on maininta, että saamenkielentaito luetaan eduksi ja onpa ollut että saamenkielentaitoiset etusijalla, ei ole ollut hakijoita. Niinpä on valittu hakijoista muutoin pätevä.
Nyt vain on niin, että jopa vähemmistövaltuutettu moittii kuntaa ja viranomaisia siitä, että ei ole saamenkielellä palveluja. Ei myöskään opettajia tarpeeksi.
Eihän tämä ole yhteiskunnan vika. Saamenkielisten joukossa on erittäin paljon korkeastikoulutettuja ja päteviä ihmisiä. Miksi
tarjonta ja kysyntä ei kohtaa? Miksi kiintiöpaikalla opiskellutta ei velvoiteta hakeutumaan niihin työpaikkoihin joihin saamenkielentaito vaaditaan?
Kieli häviää myös kun avioidutaan suomalaisen kanssa ja lapselle ei opeteta kotona saamea. Parin sukupolven päästä saamelaismääritelmä on ollutta ja mennyttä, kun ei olekaan enää saamelainen, koska vanhemmista tai isovanhemmista kumpikaan ei ole ensimmäisenä kielenä oppinut/puhunut saamea.
Itsellänikin on ollut saamelaiseksi luettava puoliso, jolla oli vielä äänestysoikeus saamelaiskäräjävaaleissa. Mutta - lapsillamme sitä oikeutta ei enää ole.
Muuan asia vielä surettaa. Se, että nämä silloiset hyvät ystävät itkee nyt sitä, että kuinka heitä on lapsena sorrettu. Ei varmasti sorrettu. Samallalailla turpasaunoja oli minullakin. Silloinhan ei tiedetty mitään ADHD:stä ja muista vastaavasti sairaudeksi katsotuista poikkeavuukista. Pojat olivat vain ilkikurisia ja vilkkaita. Kaikkia kiusattiin samalla lailla rotuun ja sukupuoleen katsomatta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minun kokemukset on olleet sellaisia että ei tuota saamen kielen taitoa ole paljon arvostettu. Juhlapuheet on asia erikseen. Aikoinaan hain vastavalmistuneena kyllä mm. Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntien muutamaa avointa työpaikkaa. Taisin tehdä yhden hakemuksen myös saamelaisneuvostolle ja yhden saamelaiskäräjille. Yhteenkään paikkaan en kuitenkaan päässyt. Muualta sen sijaan sain melko nopeasti koulutustani vastaavaa työtä. Ihminen ei ole robotti joka odottaa valmiustilassa työpaikkaa saamelaisalueelta koko ikänsä ja on heti valmis muuttamaan sinne kahden viikon varoajalla. Jonnekin sitä yleensä haluaa asettua ja elää säännöllistä elämää. Minun kohdallani voi sanoa että siinä kriittisessä vaiheessa kun hain paikkaani työelämässä valmistumisen jälkeen ei pohjoisessa ollut mielenkiintoa minua kohtaan, vaikka halua asettua pohjoiseen olisi minulla siinä vaiheessa ollut.
Minun työpaikassani on ollut usein paikka auki, johon olisi mieluusti palkattu saamenkielentaitoinen työntekijä. Paikka laitettiin kerran jopa uudelleen auki, koska ei ollut kielitaitoista hakijaa.
Minäkin tiedän pari tapausta, että on ollut hakijoita vaan ei valittu. Toinen tapaus oli Utsjoella. Hakija oli varmasti pätevä, mutta liekö väärästä suvusta?
Onko tämä kaikkien pienien kuntien tapa?
Työpaikallani opiskeli yksi henkilö sitten pohjois-saamea ja pystyy palvelemaan asiakkaita. Tulkkiluettelo on käytössä, mutta akuuttiin hätään ei aina saa.
Olet oikeassa siinä, että ei tarvitse päivystää ja odottaa paikkaa. Monesti työnantajilla on se käsitys, että koska osataan muutenkin suomenkieltä, niin ei tarvitse olla saamenkielentaitoista. Kysehän ei ole siitä, vaan oikeudesta saada asioida omalla äidinkielellään. Minunkin suvussa on hamassa menneisyydessä saamelaisverta, niinkuin melkein kaikilla täällä syntymästään saakka asuneilla. Kun täällä on asunut, ei sitä jaottele mitä kukin on. Kaikki olemme tasa-arvoisia.
Ymärrän saamea ajonkinverran. Sitä opetti kansakoulussa nyt edesmennyt Lukkarin Pekka. Näitä pohjia sitten olen kansalaisopiston kurssilla paikannut ja itsekin lukenut ja Davvin -kasetteja kuunnellut. Puhumaan sitä en kuitenkaan pysty(vai uskalla?).
En tarkoita että minua olisi kohdeltu jotenkin väärin, varmasti kokeneimmat ja pätevät tuli valituksi silloin kun minä hain töitä saamelaisalueelta. Minun tilanne oli vain sellainen ettei ollut varaa jäädä enää odottamaan seuraavia paikkoja vaan oli mentävä sinne mista töitä sai. Sillä tiellä tavallaan olen vieläkin. Ehkä tuo minun alakin on vähän harvinaisempi.
Jätetään tuo Enontekiö pois listalta. Tarkastin pölyisen arkistoni ja huomasin etten sinne olekaan hakenut. Parempi oikaista asia ettei kunta saa aiheetonta kritiikkiä. Eiköhän se julkisuudessa ollut aiheellinen kritiikki jo riitä. Näköjään olin hakenut saamelaisalueelta myös yhtä valtiosektorin sijaisuutta. Siitä tulikin mieleeni että miksi viranomaiset eivät voisi nykyistä enemmän painottaa saamen taitoa silloin kun valitsevat sijaisia? Sijaiseksihan otetaan muutenkin kaikenlaisia pösilöitä jopa ilman hakumenettelyä. Samaten pohjoisessakin voisi olla harjoittelupaikkoja joihin voisi ottaa saamea osaavia. Tällä tavalla ne jotka osaavat saamea voisivat hankkia työkokemusta ja samalla paremmat mahdollisuudet menestyä työnhaussa silloin kun vakivirkoja täytetään. Muutenhan saamea osaavalla vastavalmistuneella on täysi mahdottomuus saada saamelaisalueelta vakituista työtä (jos ei satu olemaan lääkäri tai opettaja joista on pulaa). Eihän ilman työkokemusta voi pärjätä työnhaussa. Kun kuitenkin on työhön valittava se pätevin hakija koulutus, kokemus jne. huomioiden. Kielitaidon perusteella ei voi sivuttaa pätevyyttä. Korkeampaa koulutusta vaativia virkoja kun Lapissa on harvoin avoinna ja niihin on yleensä paljon päteviä hakijoita jopa Helsinkiä myöten. Ilman erityistoimia käy herkästi niin että korkeammin koulutetut saamelaiset karkaavat töihin sinne missä on työvoimavaje eli pk-seudulle. Ja herkästi sille tielle jäävät. Vai onko niin että eräät työnantajat eivät edes halua palkata korkeammin koulutettuja saamelaisia kun pelkäävät heidän aiheuttavan kaikenlaisia "hankaluuksia"?
Kiitän asiallisista kommenteista. Toivosi vain että kysyntä ja tarjonta tässäkin asiassa kohtaisivat.
Olen seurannut saamelaiskäräjien työskentelyä. Minusta käräjätkin harjoittaa syrjintää keskuudessaan. Saamenkielet eivät ole siellä tasa-arvoisia. Jokainen kieli on yjtäarvokas. Pohjoissaame vain tuntuu olevan se, jota eniten arvostetaan.