Mikähän mättää, kun minä saan olla aina se, joka ottaa yhteyttä kavereihin? Olen saanut sellaisen käsityksen, että olen mukava ihminen ja kiva, luotettava kaveri. Eikä kavereiden käytöksessä ole silloin mitään vikaa kun ollaan samassa seurassa. Mutta puhelinsoittoja "no mitäpä kuuluu pitkästä aikaa", sähköposteja tai mitään muutakaan ei kuulu. Jos minä en ottaisi yhteyttä, ei nähtäisi varmaan ikinä.
Oon kyllä päättänyt aina joskus että nytpä en soitakaan, vaan odotetaanpa niin kauan että kaverille tulee ikävä. Jos tulee ikävä. Mutta lopulta oon aina sortunut ottamaan yhteyttä itse koska pidän heistä ja haluan vilpittömästi kuulla mitä he elämässään puuhailevat.
Onko kenelläkään samansuuntaisia kokemuksia?? Mitä pitäisi tehdä?
Yksipuolinen yhteydenpito
marju
11
1841
Vastaukset
- nainen
Mulla on tismalleen samnalainen tilanne. Nyt olen päättänyt pistää stopin soitteluille ja tekstareille. Katsotaan, soittelevatko.
Minäkin soitan siksi, että todella haluan kuulla mitä heille kuuluu jne. Sitten kun aloitteestani tavataan, tunne myös olevani luotettu ja kiva eukko. Niin..mitäpäs noille mahtaa, en jaksa enää miettiä moisia ja olenkin vaihtamassa ystäväpiiriä ja unohtamassa ne vanhat. Jos ei niin ei.
Onneksi täällä Suomessa on muitakin, joilla sama ongelma ja hei eihän me yksin ollakaan vai mitä?- kira
mulla oli aivan samanlainen tilanne noin 3v sitten kun muutin toiselle paikkakunnalle avomieheni kanssa!
Vuoden ajan jaksoin tekstailla ja soitella parille todella hyvälle ystävälleni, mutta sitten suivaannuin niin pahasti että lopetin koko touhun..
ei kai tollasia ihmisiä ystäviksi voi kutsua?
toinen ystävistäni sanoi että ei tekstaillut sen takia koska muutin 45km päähän. sellasella välimatkalla on kuulemma aivan mahdotonta hoitaa ystävyyttä..
mun mielestä aikamoisia tekosyitä...
mutta ehkä paremmin näin, että ei ole tollaisia ystäviä...
[email protected] - Emisa
kira kirjoitti:
mulla oli aivan samanlainen tilanne noin 3v sitten kun muutin toiselle paikkakunnalle avomieheni kanssa!
Vuoden ajan jaksoin tekstailla ja soitella parille todella hyvälle ystävälleni, mutta sitten suivaannuin niin pahasti että lopetin koko touhun..
ei kai tollasia ihmisiä ystäviksi voi kutsua?
toinen ystävistäni sanoi että ei tekstaillut sen takia koska muutin 45km päähän. sellasella välimatkalla on kuulemma aivan mahdotonta hoitaa ystävyyttä..
mun mielestä aikamoisia tekosyitä...
mutta ehkä paremmin näin, että ei ole tollaisia ystäviä...
[email protected]Itselläni on TÄYSIN sama tilanne, mutta sillä erolla että ongelmana eivät ole ystävät vaan poikaystävä!! Meilläkin on välimatkaa n.85km mutta suhde on kestänyt jo 2 vuotta tähän asti aivan hyvin.. Minä olen siis se joka ottaa yhteyttä, soittaa tai tekstailee. Yleensä tulee vastaus, mutta verrattuna siihen, miten pidimme yhteyttä suhteen alkuaikoina (siis ensimmäisen vuoden ajan), soittelimme lähes päivittäin, jos emme soittaneet niin tekstailtiin.. Opiskelujen takia näimme aina viikonloppuisin ja lomilla.
Itsekin usein (yleensä monta kertaa viikossa) päätän, etten ota yhteyttä, soittakoon jos tulee ikävä. Myös ehdotukset tapaamisista on viime aikoina tulleet paljolti minun puoleltani mutta vastaus kuuluu yleensä "ihan sama, kyllä se mulle käy" tyyliin. olen yrittänyt kysyä mikä mättää, mutta hän ei myönnä mitään ongelmaa. Ja silloin kun olemme yhdessä, hän on aivan niinkuin ennenkin; pussailee ja vaatii huomiota kuin pikkulapsi =). Kertokaa mitä olette mieltä tästä tilanteesta. - dimdimdim
Mitenköhän sitä noin vain pystyy vaihtamaan ystäväpiiriä, itsekin haluaisin, suurin osa nykyisistä ystävistäni jotenkin niin erilaisessa elämäntilanteessa kuin minä. Ovat siis lapsuuden ajan kavereita, mutta nykyään meillä tosi vähän oikeasti mitään yhteistä :(.
- Miesnäkökulma
Emisa kirjoitti:
Itselläni on TÄYSIN sama tilanne, mutta sillä erolla että ongelmana eivät ole ystävät vaan poikaystävä!! Meilläkin on välimatkaa n.85km mutta suhde on kestänyt jo 2 vuotta tähän asti aivan hyvin.. Minä olen siis se joka ottaa yhteyttä, soittaa tai tekstailee. Yleensä tulee vastaus, mutta verrattuna siihen, miten pidimme yhteyttä suhteen alkuaikoina (siis ensimmäisen vuoden ajan), soittelimme lähes päivittäin, jos emme soittaneet niin tekstailtiin.. Opiskelujen takia näimme aina viikonloppuisin ja lomilla.
Itsekin usein (yleensä monta kertaa viikossa) päätän, etten ota yhteyttä, soittakoon jos tulee ikävä. Myös ehdotukset tapaamisista on viime aikoina tulleet paljolti minun puoleltani mutta vastaus kuuluu yleensä "ihan sama, kyllä se mulle käy" tyyliin. olen yrittänyt kysyä mikä mättää, mutta hän ei myönnä mitään ongelmaa. Ja silloin kun olemme yhdessä, hän on aivan niinkuin ennenkin; pussailee ja vaatii huomiota kuin pikkulapsi =). Kertokaa mitä olette mieltä tästä tilanteesta.Sama se on ongelma meillä miehilläkin..erosin
puolivuotta sitten ja siinä meni mukana momnet tutut ja " ystävätkin"..
uusien löytäminen,,tai edes yhden... ei ole helppoa.
- kontti
Liityn joukkoon ja tunnustan kokeneeni ihan saman. Tosin lopetin yhteydenpidon ja osa ihmistä vain jäi pois, joka vähän suretti.
Mutta tässä vuosien varrella olen miettinyt sellaistakin vaihtoehtoa, että hain ystäviä väärin perustein. Kiinnyin ihmisiin, jotka odottivat minulta topakkuutta, tarmoa ja aloitteen tekemistä. Ja totutin tietysti kaikki siihen, enkä muuttanut tyyliäni.
Nyt pidän ystävinäni sellaisia, joilta tosiaan tunnen saavani takaisin sen mitä itse heille annan ja kumma kyllä yhteydenpito sujuu molemminpuolin.
Ja sitten on ne muutamat ystävät, jotka eivät lähde liikkeelle ilman minun yhteydentottoani mutta he kompensoivat "puutteensa" joillakin muilla ominaisuuksillaan.
Ehkä kannattaisi rohkeasti vain kokeilla miten käy, jos ei ota yhteyttä. Se saattaa masentaa, mutta toisaalta jyvät karsiutuvat akanoista. - BettyBoop
Kuulostaa tutulta ja oma ratkaisuni tilanteeseen oli pistää välit poikki. Vasta 8 kk "mykkäkoulun" jälkeen ihmeteltiin, että olenko jostain suuttunut...
- Kurpitsa
Tilanne kuulostaa aika tutulta, mulla on pari lapsuuden ystävää, joihin en juurikaan pidä yhteyttä juuri tästä syystä että yhteydenpito on aina minun varassani... olen puhunut tästä muutamaan otteeseen ja sitten ollaan oltu tosi pahoillaan ja ehkä vähän aikaa jaksettu taas pitää jotain yhteyttä.
Mutta käytännössä kuitenkin tämän hetkinen tilanne on se että nähdään muutaman kerran vuodessa. Kyllä se minua vielä vähän aikaa sitten harmitti tosi paljon, muttei ole mitään järkeä hakata päätä seinään. Vaikka tietääkin ettei itsessä ole mitään vikaa, se syö kyllä pidemmän päälle itsetuntoa.
Onneksi on löytynyt uusia erittäin hyviä ystäviä opiskeluiden ja töiden kautta. Uskon että sinäkin löydät, uusia tuttavuuksia, joista sitten tulee tosiystäiä. =)- Mary
Minusta myös tuntuu, että minä olen aina se joka ottaa yhteyttä. Onkohan sitten oma mokani kun olen tavallaan kaverini totuttanut siihen, että minä otan yhteyttä. Tuntuu todella joskus siltä, että ei näytä kavereita kiinnostavan pätkän vertaa mitä mulle kuuluu. Olen sitten itsekin vähentänyt yhteydenpitoa, kun ei väkisin viitsi. Oikeastaan kun mietin, minua harvemmin kukaan on pyytänyt mihinkään. Itse ehdotan, että lähdettäisiinkö vaikkapa kahville.
- Moips
Sam juttu mullakin,oon aina yhteydenpitäjä se on välillä rasittavaa..
- Pirjo
Mä muutin pois ´ystävien´luota eteläsuomeen n.7 uotta sitten.
Lähes kaikki yhteydenpito on mun erilaisten viestien varassa.
Harvoinpa viitsivät vastata.
´oon niin huono vastaamaan´ yms. paskaa.
´kiireitä..´
Aina on kivaa, kun oon puhunut ystävät yhteen .
Kaikista asioista voidaan jutella yhdessä,
ja ´pian taas sit nähdään ja nyt pidetään paremmin yhteyttä...´
Mulla on nyt täällä uudet ystävät, enkä vanhoja ´tarvitse´ .
Niin kai teilläkin siellä ent. kotona.
Ootte ollu mulle rakkaita ja tärkeitä,
mut kai mun on päästettävä teistä irti.
Nyyh...!
YSTÄVYYS EI OO YKSIPUOLISTA
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1406653
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1495729- 1234891
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.434480Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?523892- 623061
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.522956Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242402- 422270
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢152197