Linnunrata ja lähin galaksinaapurimme Andromeda ovat törmäyskurssilla. Tähtijärjestelmät lähestyvät toisiaan noin 140 kilometrin sekuntinopeudella ja kohtaavat toisensa ensimmäisen kerran parin miljardin vuoden kuluttua.
Vaikka Aurinko on tuolloin vielä voimissaan, maapallo ei enää ole asuinkelpoinen, ja me ihmiset tuskin todistamme tätä ikimuistoista näytelmää ainakaan Maasta käsin.
Jos istuisimme jossakin päin Linnunrataa, aitiopaikalla näkisimme ensimmäisen kohtaamisen aikana, kuinka painovoima kiskoo sekä Linnunradan että Andromedan rakennetta hajalleen ja kuinka näiden galaktisten naapureiden reunoilta erkanee pitkiä kaasusta, avaruuspölystä ja tähdistä koostuvia häntiä.
Andromeda ja Linnunrata kuitenkin vain sipaisevat toisiaan. Noin 1,5 miljardin vuoden kuluttua tapahtuva toinen kohtaaminen on jo rajumpi. Tuolloin tähtijärjestelmät sulautuvat toisiinsa.
Harvard-Smitsonian Center for Astrophysicsin tutkijat Thomas J. Cox ja Avi Loeb Cambridgessä Massachusettsissa ovat selvittäneet galaksien törmäyksen tapahtumia jättisimulaatiolla. Mallissa oli mukana peräti 2,6 miljoonaa liikkuvaa osasta.
Simulaatiossa seurattiin galaksien ja niiden tähtien koreografiaa aina kymmenen miljardin vuoden päähän tulevaisuuteen. Huomioon otettiin myös sekä tavallisen että pimeän aineen arvioitu määrä.
Cox ja Loeb ovat ristineet yhteensulautumisen tuloksena syntyneen Linnunradan ja Andromedan yhdistelmän Linnunmedaksi.
Linnunrata ja Andromeda ovat spiraaligalakseja, mutta niiden yhteentörmäyksestä sikiävä Linnunmeda on ellipsin muotoinen ellipsigalaksi.
Prosessin aikana aurinkokuntamme selviää hengissä, mutta Auringon luonne muuttuu. Auringon kohtaloa selvitettiin seuraamalla simulaatiossa kaikkia niitä tähtiä, jotka kiertävät Linnunrataa samalla kiertoradalla kuin Aurinkomme eli noin 26 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Simulaatio ennustaa, että kahden kolmasosan todennäköisyydellä Aurinkomme sijainti uudessa Linnunmedassa on noin 65 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Kuten kaikkiin maailmankaikkeuteen liittyviin ennustuksiin, myös tähän liittyy epävarmuustekijöitä.
Niistä suurin on näkyvän ja pimeän aineen lopullinen jakautuma galakseissa. Tätä ei vielä tiedetä tarkkaan. Myöskään pimeän energian vaikutuksia ei täysin tunneta. Auringon ja aurinkokunnan kohtalo ei siis ole vielä täysin sinetöity.
Toinen epävarmuustekijä liittyy Andromedan poikittaisliikkeeseen taivaankannen halki.
Sitä ei ole vielä koskaan mitattu suoraan. Tähän on luvassa korjaus vuoden 2011 jälkeen, kun Euroopan avaruusjärjestön ESA:n GAIA-luotain lähtee matkaan. GAIA:n päätehtävänä on kartoittaa noin miljardin Linnunradan tähden sijainti ja rakentaa tietojen avulla kolmiulotteinen kartta galaksimme tähän osaan näkyvistä tähdistä.
Vaikka Aurinko on tuolloin vielä voimissaan, maapallo ei enää ole asuinkelpoinen, ja me ihmiset tuskin todistamme tätä ikimuistoista näytelmää ainakaan Maasta käsin.
Jos istuisimme jossakin päin Linnunrataa, aitiopaikalla näkisimme ensimmäisen kohtaamisen aikana, kuinka painovoima kiskoo sekä Linnunradan että Andromedan rakennetta hajalleen ja kuinka näiden galaktisten naapureiden reunoilta erkanee pitkiä kaasusta, avaruuspölystä ja tähdistä koostuvia häntiä.
Andromeda ja Linnunrata kuitenkin vain sipaisevat toisiaan. Noin 1,5 miljardin vuoden kuluttua tapahtuva toinen kohtaaminen on jo rajumpi. Tuolloin tähtijärjestelmät sulautuvat toisiinsa.
Harvard-Smitsonian Center for Astrophysicsin tutkijat Thomas J. Cox ja Avi Loeb Cambridgessä Massachusettsissa ovat selvittäneet galaksien törmäyksen tapahtumia jättisimulaatiolla. Mallissa oli mukana peräti 2,6 miljoonaa liikkuvaa osasta.
Simulaatiossa seurattiin galaksien ja niiden tähtien koreografiaa aina kymmenen miljardin vuoden päähän tulevaisuuteen. Huomioon otettiin myös sekä tavallisen että pimeän aineen arvioitu määrä.
Cox ja Loeb ovat ristineet yhteensulautumisen tuloksena syntyneen Linnunradan ja Andromedan yhdistelmän Linnunmedaksi.
Linnunrata ja Andromeda ovat spiraaligalakseja, mutta niiden yhteentörmäyksestä sikiävä Linnunmeda on ellipsin muotoinen ellipsigalaksi.
Prosessin aikana aurinkokuntamme selviää hengissä, mutta Auringon luonne muuttuu. Auringon kohtaloa selvitettiin seuraamalla simulaatiossa kaikkia niitä tähtiä, jotka kiertävät Linnunrataa samalla kiertoradalla kuin Aurinkomme eli noin 26 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Simulaatio ennustaa, että kahden kolmasosan todennäköisyydellä Aurinkomme sijainti uudessa Linnunmedassa on noin 65 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Kuten kaikkiin maailmankaikkeuteen liittyviin ennustuksiin, myös tähän liittyy epävarmuustekijöitä.
Niistä suurin on näkyvän ja pimeän aineen lopullinen jakautuma galakseissa. Tätä ei vielä tiedetä tarkkaan. Myöskään pimeän energian vaikutuksia ei täysin tunneta. Auringon ja aurinkokunnan kohtalo ei siis ole vielä täysin sinetöity.
Toinen epävarmuustekijä liittyy Andromedan poikittaisliikkeeseen taivaankannen halki.
Sitä ei ole vielä koskaan mitattu suoraan. Tähän on luvassa korjaus vuoden 2011 jälkeen, kun Euroopan avaruusjärjestön ESA:n GAIA-luotain lähtee matkaan. GAIA:n päätehtävänä on kartoittaa noin miljardin Linnunradan tähden sijainti ja rakentaa tietojen avulla kolmiulotteinen kartta galaksimme tähän osaan näkyvistä tähdistä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
tiedossa jo iät ja ajat, täälläkin useaan otteeseen käsitelty.
http://www.ess.fi/Article.jsp?article=149414&category=1166&main=1160&days=3000&dept=0
Andromeda ja Linnunrata kuitenkin vain sipaisevat toisiaan. Noin 1,5 miljardin vuoden kuluttua tapahtuva toinen kohtaaminen on jo rajumpi. Tuolloin tähtijärjestelmät sulautuvat toisiinsa.
Harvard-Smitsonian Center for Astrophysicsin tutkijat Thomas J. Cox ja Avi Loeb Cambridgessä Massachusettsissa ovat selvittäneet galaksien törmäyksen tapahtumia jättisimulaatiolla. Mallissa oli mukana peräti 2,6 miljoonaa liikkuvaa osasta.
Simulaatiossa seurattiin galaksien ja niiden tähtien koreografiaa aina kymmenen miljardin vuoden päähän tulevaisuuteen. Huomioon otettiin myös sekä tavallisen että pimeän aineen arvioitu määrä.
Cox ja Loeb ovat ristineet yhteensulautumisen tuloksena syntyneen Linnunradan ja Andromedan yhdistelmän Linnunmedaksi.
Linnunrata ja Andromeda ovat spiraaligalakseja, mutta niiden yhteentörmäyksestä sikiävä Linnunmeda on ellipsin muotoinen ellipsigalaksi.
Prosessin aikana aurinkokuntamme selviää hengissä, mutta Auringon luonne muuttuu. Auringon kohtaloa selvitettiin seuraamalla simulaatiossa kaikkia niitä tähtiä, jotka kiertävät Linnunrataa samalla kiertoradalla kuin Aurinkomme eli noin 26 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Simulaatio ennustaa, että kahden kolmasosan todennäköisyydellä Aurinkomme sijainti uudessa Linnunmedassa on noin 65 000 valovuoden päässä sen keskustasta.
Kuten kaikkiin maailmankaikkeuteen liittyviin ennustuksiin, myös tähän liittyy epävarmuustekijöitä.
Niistä suurin on näkyvän ja pimeän aineen lopullinen jakautuma galakseissa. Tätä ei vielä tiedetä tarkkaan. Myöskään pimeän energian vaikutuksia ei täysin tunneta. Auringon ja aurinkokunnan kohtalo ei siis ole vielä täysin sinetöity.
Toinen epävarmuustekijä liittyy Andromedan poikittaisliikkeeseen taivaankannen halki.
Sitä ei ole vielä koskaan mitattu suoraan. Tähän on luvassa korjaus vuoden 2011 jälkeen, kun Euroopan avaruusjärjestön ESA:n GAIA-luotain lähtee matkaan. GAIA:n päätehtävänä on kartoittaa noin miljardin Linnunradan tähden sijainti ja rakentaa tietojen avulla kolmiulotteinen kartta galaksimme tähän osaan näkyvistä tähdistä.
"Cox ja Loeb ovat ristineet yhteensulautumisen tuloksena syntyneen Linnunradan ja Andromedan yhdistelmän Linnunmedaksi."
Nuo oletettavasti englanninkieliset hemmot tuskin ovat nimenneet sitä Linnunmedaksi, se lienee jonkun kääntäjän keksimä nimitys. Englanninkieliset nimethän ovat Milky Way ja Andromeda, eli veikkaan Cox:in ja Loeb:in nimenneen niistä yhtyneen galaksin Milky Meda:ksi tai Anrodway:ksi.
lueskelin että julmetun iso kaasupilvi on justiinsa törmäämässä meidän galaksiin, tavoittaa kohtisillään reuna-alueet. Ei nyt kuitenkaan ihan huomenna, avaruuden mittakaavassa kuitenkin "kivenheiton" päässä olikoos n. 40 milj.valovuotta.