Tulin palstalle vierailemaan parin vuoden tauon jälkeen ja mietin taas itsekseni olemisen keveyttä ja mielen syvyyttä:
-Ihmisenä olemisen hetkellisyyttä ja ihmiskunnan näennäistä kehittymistä joidenkin viime tuhansien vuosien ajalta.
-Ulkonaista kehittymistä voi verrata sisäiseen, vai voiko?
Viimeiset 100 vuotta olemme ulkonaisesti hyvin kehittyneet, mutta miten ihmisenä?
Ja mitä on olla "ihmisenä" kehttyvässä yhteiskunnassa?
Ehkä geenimme vetää meitä luonnostaan ihmisapina-serkkujemme käytöskuvioihin, koska nähdäkseni sisäisesti emme paljonkaan kehity. Tietomäärä kasvaa mutta se ei riitä.
-Mikä meitä odottaa kun planeettamme ulkonaisesti kehityksensä huipun tavoittaa?
Kun tuon kaiken vain ymmärtäisin ja tietäisin.
-Ihmisenä olemisen hetkellisyyttä ja ihmiskunnan näennäistä kehittymistä joidenkin viime tuhansien vuosien ajalta.
-Ulkonaista kehittymistä voi verrata sisäiseen, vai voiko?
Viimeiset 100 vuotta olemme ulkonaisesti hyvin kehittyneet, mutta miten ihmisenä?
Ja mitä on olla "ihmisenä" kehttyvässä yhteiskunnassa?
Ehkä geenimme vetää meitä luonnostaan ihmisapina-serkkujemme käytöskuvioihin, koska nähdäkseni sisäisesti emme paljonkaan kehity. Tietomäärä kasvaa mutta se ei riitä.
-Mikä meitä odottaa kun planeettamme ulkonaisesti kehityksensä huipun tavoittaa?
Kun tuon kaiken vain ymmärtäisin ja tietäisin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Suuria mietteitä sulla on, mutta enpä usko että täältä löytyy ihmiskuntakokoista filosofia, ei ainakaan minussa.
...mutta yritän nyt jotain selvitellä:
Nähdäkseni me ollaan kehityksen spiraalissa, jota ei voi pysäyttää, jokainen haluaa pikkuisen enemmän palkkaa, eläkettä ja kuollessaan vielä kunnon hautajaiset.
Suuremmassa mittakaavassa johtjamme eduskuntineen ajaa omaa ja valitsijoiden toiveita.
Siellä täällä on joku rupusakki mielenosoittamassa villasukat jalassa Kyoton sopimuksista ja niiden laiminlyönneistä.
Eipä kai muuta yhteenvetoa ole kuin että ihmiskunta ja varmasti yksilö siinä on menettänyt vaikutuksensa maailman menoon ja siis myös omaan elämäänsä.Tässä voi joku toisin väittää, mutta kova totuus ei kaihdu.
Antiikin ajoilla oli joillakin ihmisillä mieletön vaikutus ympäristöönsä, koska ihmiskunta oli vielä viaton(viattomuudella tarkoita että maapalloamme ei oltu saastuttamassa eikä sen asukkaita(eläimiä, trooppisia metsiä ym.)systemaattisesti tuhottu.
Nykyihminen on menettänyt kotinsa(planeettansa) omien himojensa,( oli ne sitten valta, ruskettuminen talvella, kuolemattomuuden unelma)
aiheuttamalla kehityksellä.
Koita tässä nyt sitten filosofoida.
Ehkä ero menneisyyden filosofiin on että nykyfilosofi ei ole viaton vaan osasyyllinen omaan katoamiseensa.