Nuorena luin paljon, mietiskelin. Nyt olen töissä yliopistolla.
Olenko älykäs
Sivistynyt
7662
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kansakoulun oppimäärä papereissa kerrotaan koulun käynnistäni. Sekin viidessä lukuvuodessa.
Lukenut olen sitä sun tätä jonkun verran.
Leipääni - myös perheelle - en ole hankkinut istumalla, jos ei paljon päälläkään, vaan käsilläni. Perinnöt eivät ole jelpanneet, nuollut en ole koskaan sitä "pomojen tunnettua paikkaa." Rikosrekisteriä ei ole.
Olenko älykäs vai tyhmä? Ehkä tyhmä, koska koko propleema ei vaivaa. Pidän kyllä itseäni kohtuullisen hyvänä työläisenä, etten sanoisi;jopa enempi hyödyllisenä kuin vahingollisena yhteiskunnalle.
lajia, kiteytynyttä ja joustavaa. Lukeneet omaavat ainakin ensi mainittua (jos opit pysyvät päässä).
Oletko se älykkään näköinen nuori vahtimestari?
En ole vahtimestari, se uraputki ei ole "minun juttu." Sitäpaitsi, en varmasti ole älykkään näköinen, sen kyllä tiedän. Sillä en pystyisi harhauttamaan ketään, vaikka minulla olisi "trimmausryhmä."
Toisaalta...kuka on älykkään näköinen? Nobelistit? Siinäpä sitä miettimistä.
Totta puhuen, painan duunia urakalla ja väkinäisesti tuntityönäkin. Eikä näitä jouda miettimään kuin joskus ja sekin on tarpeetonta.
Olen turhan hätäinen tai todella pöljä! Edelliset keskustelijathan ottivat kantaa aloittajan kysymykseen(vaikka ei ollut kysymysmerkkiä). Näin minulle käy - siitäs näette. Puhumatta paras.
Tekee heti älykkään vaikutelman:
http://www.freedigitalphotos.net/image/s_intelligent-dog.jpg
Samaa juttua tulee joskus mietittyä. Yliopisto-opintoni ovat toistaiseksi telakalla, koska siellä ei mielestäni oikein tajuttu mistä on kysymys. Usein pyörittiin olennaisen ympärillä, mutta ei oikein osuttu.
Olen huomannut sellaisen piirteen, että loppujen lopuksi aika harvoin kohtaan ihmisen jonka kanssa pystyy keskustelemaan samalla tasolla. Toisaalta, tällaisen harvinaisuuden kyllä tunnistaa keskustelun alettua varsin nopeasti; oma tarkkaavaisuus reagoi välittömästi: "Tuossa ihmisessa on jotain samaa kuin minussa". Sen huomaa paitsi juttujen asiasisällöistä, myös siitä, kuinka abstraktilla tasolla henkilö liikkuu. Hän hoksaa poikkeuksetta nopeasti, mistä milloinkin on kyse. Ei tarvitse selittää.
Seuratkaapa joskus keskustelukumppaninne silmiä tarkemmin – paitsi niiden liikettä, myös sitä, terästäytyykö katse kun alat puhua. Seuratkaa myös puhetapaa: käyttääkö henkilö paljon apusanoja, pyrkiikö täyttämään tauot ajatuksessa poliitikkomaisella asiantuntijaörinällä, vai saattaako hän katkaista lauseensa kesken "hakeakseen" yksiselitteisen termin kuvailtavalle asialle? Tuntuuko siltä, että henkilö ei pääse millään asiassaan eteenpäin, vaikka hän onkin ehkä vain antamassa teille perusteellista vastausta, jota ei voi kertoa kovin lyhyesti olematta epätarkka. Löytääkö itselleen uudesta aihepiiristä yhtäläisyyksiä itselleen tuttuun aihepiiriin, jne.
Minä olen tuollainen.