Kirjoitus on vallitsevin nonfiguratiivisen taiteen muoto. Sanat eivät ole vain sanoja.
Ihminen valitsee sanat, joita hän käyttää. Sanojen käyttö symboloi ihmisen mielen liikkeitä.
Sanoilla on tietoinen tai tiedostamaton päämääränsä, jolle ihmismieli antaa lupansa.
Tiedostaakseen päämääränsä on ihmisen tiedostettava itsensä.
Tiedostamattoman minän osuus ihmisen toiminnassa voi olla äärimmäisen tuhoavaa ihmisen itsensä tai hänen ympäristönsä kykenemättä asiaa tiedostamaan.
Sanojen merkitys jää tuolloin salatuksi, todellisuuden tuodessa kuitenkin totuuden esiin. Sokeus vallitsee ihmisten keskuudessa.
Miksi sanojen käyttöä tulisi harkita?
Sana vastaa ajatusta ja ihmisen tulisi kyetä vartioimaan omia ajatuksiaan. Ihmisen mieli koostuu ajatuksista.
Vallitseva todellisuus määrittää sanojen arvon enemmistön mielipiteen mukaan, todellisen totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kyky negatiivisessa mielessä manipuloida ihmisten mieliä on liian vallitseva nyky-yhteiskunnassa hyvyyden jäädessä jalkoihin.
Pahuuden määrä yhteiskunnassa muodostuu ihmisten ajatuksista.
Mielen merkitystä ei tule aliarvioida. Pyrkimys hyvään on elämän pituinen taistelu, jonka ymmärtämisen edellytys on oman itsensä tuntemus.
Siksi on etsittävä vastausta kysymykseen: kuka minä olen?
Ihminen valitsee sanat, joita hän käyttää. Sanojen käyttö symboloi ihmisen mielen liikkeitä.
Sanoilla on tietoinen tai tiedostamaton päämääränsä, jolle ihmismieli antaa lupansa.
Tiedostaakseen päämääränsä on ihmisen tiedostettava itsensä.
Tiedostamattoman minän osuus ihmisen toiminnassa voi olla äärimmäisen tuhoavaa ihmisen itsensä tai hänen ympäristönsä kykenemättä asiaa tiedostamaan.
Sanojen merkitys jää tuolloin salatuksi, todellisuuden tuodessa kuitenkin totuuden esiin. Sokeus vallitsee ihmisten keskuudessa.
Miksi sanojen käyttöä tulisi harkita?
Sana vastaa ajatusta ja ihmisen tulisi kyetä vartioimaan omia ajatuksiaan. Ihmisen mieli koostuu ajatuksista.
Vallitseva todellisuus määrittää sanojen arvon enemmistön mielipiteen mukaan, todellisen totuuden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Kyky negatiivisessa mielessä manipuloida ihmisten mieliä on liian vallitseva nyky-yhteiskunnassa hyvyyden jäädessä jalkoihin.
Pahuuden määrä yhteiskunnassa muodostuu ihmisten ajatuksista.
Mielen merkitystä ei tule aliarvioida. Pyrkimys hyvään on elämän pituinen taistelu, jonka ymmärtämisen edellytys on oman itsensä tuntemus.
Siksi on etsittävä vastausta kysymykseen: kuka minä olen?
Vastaukset 10
Vanhimmat
-
"Pahuuden määrä yhteiskunnassa muodostuu ihmisten ajatuksista."
Toki teot ratkaisevat; eivät ajatukset sinänsä ketään vahingoita.
Vahingoittaa suoraan ainakin itseä, koska ihminen sitten toimii omien vääristyneidenkin ajatustensa pohjalta. Ja kun toimiii vääristyneiden ajatusten pohjalta, se vahingoittaa ympäristöäkin, ja siten yhteuskuntaa.
-
En minä ainakaan toimi "pahójen" ajatusteni pohjalta.
Mieli varastoi ajatuksia, joten omien ajatusten kyseenalaistaminen lienee suotavaa aika ajoin kaikille - mikäli haluaa mielensä kehittyvän.
Konkreettisuuden merkitys korostuu mielen ollessa vielä kehityksen esiasteilla.
Samoin, kun tapahtuu taantumista, on hyvä ottaa "lapiot ja kuokat" esiin.
Ajattelun kohdistaminen yhteen pisteeseen edesauttaa mielen yhtenäistymistä.
Kohteen on oltava itselle merkityksellinen ja hyvä.
Ihanne kertoo paljon ihmisen mielen koostumuksesta, siitä kuinka minuus on rakentunut.
Ihanteen ollessa kovin epämääräinen, on minuutta vahvistettava.
Etsiessä totuutta hyvyyden kautta, mieli eheytyy kuin huomaamatta ja totuus saa yhä konkreettisemman muodon.
Kehittynyt mieli kykenee tarvittaessa olemaan levähdyspaikka, keidas autiomaassa, toisille tarvitseville.
Ihminen ei voi hoitaa toista ennen kuin hän on hoitanut itsensä.
pyritään mielen tyyneyteen ja mielen hallintaan.
Tiedä sitten onko se psykologisesti hyvä vai paha juttu.
Riippuu varmaankin miten tyyneyteen on päästy.
Zenin ydin on rehellisyydessä, johon pääsee loogisuuden kautta avarakatseisuus elämänasenteena, päämääränä hyvyys.
Tässä Wikipedian määritelmä.
"
Wikipedia
Hyvyys on moraalinen käsite. Hyvyyden vastakohtana pidetään pahuutta.
Hyvyys-sanalla on monia merkityksiä. Tavallisessa kielessä hyvä viittaa muun muassa seuraaviin asioihin:[1]
* myönteinen, edullinen, arvostettava, pidettävä
* laadukas, korkeatasoinen, erinomainen
* sopiva, tarkoituksenmukainen, riittävä
* taitava, etevä, kyvykäs, lahjakas, pätevä
* miellyttävä, mukava
* edullinen, suotuisa, otollinen, hyödyllinen, onnekas
* vahva, voimakas, hyväkuntoinen, terve
* siveellisesti arvokas, puhdas, jalo, ylevä, hieno
* hieno, arvostettu, kunnioitettu, maineikas
Platonille korkein olemassa oleva idea oli "Hyvän Idea", joka oli muun muassa kaiken eettisesti hyvän taustalla. Myöhemmässä uusplatonismissa ja erityisesti kristillisessä uusplatonismissa tämä samaistettiin Jumalaan."
Wittgenstein kaikkein suurimpana nerona filosofiassa ja zeniläisenä mystikkona ei pelkästään osoita, vaan jättää jälkeensä matemaattisen todistuksen siitä, että jokainen filodofia ja uskonto tarkoittaa samaa asiaa ja, että erot ovat vain kielen ulkoasussa. Hän osoittaa, että ihmiskunnan kaikki kaikki ongelmat johtuvat siitä, että ihmiset eivät ymmärrä asiaa, jos kielen ulkoasua muutetaan ja luulevat, että puhutaan eri asiasta.
Wittgenstein nauroi mm. sillä, kuinka entisaikojen ihmisiä pidettiin typerinä, kun he luulivat maata litteäksi: ei sillä ole merkitystä, mitä sanotaan, vaan sillä, mitä tarkoitetaan. Kieli ei ole koskaan apriori, eikä siten mikään tieteellinen teoria voi olla koskaan oikeassa, tai väärässä; niissä kaikissa on itsessään totuus, sillä totuus "ilmenee" niiden kautta.
Näin ylimmäksi hyveeksi muodostuukin usko, sillä kaikki aisteihin, viestintään ja ajatteluun perustuva on uskon varassa.
Mielestäni erinomaisesti Wittgensteinin teoriat näyttävät toimivuteensa, kun tarkastellaan projektiivista identifikaatiota, sillä ks. defenssissä ei pidä koskaan katsoa sitä, mitä sanotaan, asian viestimisenä, vaan tarkastella sitä toimintana.
Wittgenstein myös osoittaa, kuinka uusi filosofia syntyy aina siitä, kun filosofi ei ymmärrä, mitä edellinen filosofinen teoria tarkoittaa ja siten filosofi osoittaa saman asian, minkä vanhakin teoria, mutta uusin sanoin.
on se, mitä tulee etsiä itsestä.