-
12. I H A S T U M I N E N
__________________________________________________
Ihastumisessa johonkin kohdistuu suhteellisen äkillinen haltioitumisen yms. tunne.
Tämä kohdan otsikkona oli alun perin rakastuminen. Mutta rakastuminen on kokenut inflaation. Lööpeissä julkkiksisilla on vähän väliä joku uusi "rakas". Ja puhutaan rakastelusta, vaikka kyse olisi nussimisesta. (Timo Airaksinen on kiinnittänyt huomiota tähän.)
Ihastunut saattaakin olla ennen kaikkea narsistisesti itseensä ihastunut, minkä hän kokee toisen kautta. Rakastunut on aidommin kiinnostunut myös kohteestaan eli on antava (ei vain ottava). Kuitenkin molempiin – sekä ihastumiseen että rakastumiseen – liittyy samantyyppisiä prosesseja, usein luultavasti kieltämistä, idealisaatiota ja identifikaatiota, ja tuloksena voi olla hypomaaninen tila Tällöin, kuten Mae West (1892–1980) on todennut, "rakkaus voittaa kaikki – paitsi köyhyyden ja hammassäryn" (Connolly & Martlew 1999: 40). Rakastavaiset myös "ymmärtävät" toisiaan: Elokuvassa Sayonara (1957) hävittäjä- ässä Marlon Brando (1924–2004) ja geisha-rakastettunsa ymmärsivät vain toistensa ruumiin kieltä, mikä tuntui riittävän! – Erik Ahlmankin on tuumannut, että "rakkautta voidaan pitää tahtomisen korkeimpana muotona" (1925: 146).
Ihastuessa tai rakastuessa huolet kaikkoavat, kun ihminen luulee löytäneensä sen onnen, jota hän on aina kaivannut ja etsinyt. Pohjimmaltaan kyseessä on revanssi lapsuuden kadotetusta rakkaudesta omiin vanhempiin. Näet lapsi on ollut – jos ei nyt aivan kunkku tai kuningatar – niin aikakin hänen "kuninkaallinen korkeutensa" kruununprinssi tai prinsessa.
Tällöin transferenssiin liittyvä ihastuksen tunne on jo sinällään ambivalentti ja labiili ja sisältää menetyksen siemenen. Ihastunut päiväunelmoi ja samastuu kohteeseensa, jota hän myös idealisoi. Ihastunut nimen omaan haluaa nähdä ihastuksen kohteen tässä valossa, sillä muuten pettymys on uhkaamassa. Pettymyksen pelossa ihastunut saattaa vain lisätä pötkyä pesään ja tulla hypomaaniseksi. Joillekin on tyypillistä ihastuminen yhä uudestaan ja uudestaan (acting out) ikään kuin tasaisempi rakastuminen ei riittäisi tai ei antaisi heille heidän tarvitsemiaan kiksejä.
Anna Freud kirjoittaa (1936: 119–120):
(- -) Osoittavathan ihmisen älylliset kyvyt normaalissakin rakastuneisuuden tilassa taipumusta heikentymiseen eikä hänen järkensä silloin ole yhtä luotettava kuin tavallisesti. Mitä intohimoisemmin hän haluaa tyydyttää tarveyllykkeitään, sitä vähemmän hän yleensä osoittaa taipumusta tarkastella niitä älyllään ja tutkia niiden perusteitajärjen mittapuilla.
La Traviatassa (1853) mielestäni hieman tomppelimainen) Alfredo on rakastanut Violettaa jo vuoden. Hän laulaa juhlaseurueelle:
(- -)
Juokaamme ilon maljoista
joita kauneus koristaa,
Ja humaltukoon katoava hetki
nautinnosta.
Juokaamme ihanaa väristystä,
joka syntyy rakkaudesta,
osoittaen Violettaa)
sillä nuo silmät hallitsevat
sydäntä yksinvaltiaina…
Juokaamme, rakkaus saa viinistä
suudelmiinsa lisää tulta.
Myöhemmin hän tunnustaa rakkautensa Violettalle (- -):
Un di, felice, eterna,
mi balenaste innate,
e da quel dì tremante
vissi d'ignoto amor.
Di quell'amor ch'è palpato
dell'universo intero,
misterioso, altero,
croce e delizia al cor.
Eräänä taivaallisen onnen päivänä
ilmestyitte säteilevänä eteeni,
ja siitä päivästä lähtien olen vavissut
ennen kokemattomasta rakkaudesta.
Se rakkaus on
koko maailmankaikkeuden syke,
salaperäinen, ylevä,
sydämen tuska ja hurmio. (- -)
Libretto F. M. Piave (suom. Leena Vallisaari) A. Dumas nuoremman (1824–1895) nuoremman romaanin Kamelianainen (1848) mukaan (näytelmäversio 1852); säv.(1853) Giuseppe Verdi (1813–1901).
Rakkaus on todella suuri lohduttaja. Lähes kaikki laulujen ja iskelmien sanat käsittelevät rakkauden mysteeriä tavalla tai toisella. Rakkauskirjallisuuden suuria ovat mm. Anna Kareninan (Tolstoi) ja Emma Bovaryn (Flaubert) tarinat. Elokuvan puolella riipaisevinta on, kun Emil Jannings (1886–1950) jää Lola Lolan (Marlene Dietrich 1901–1992) koukkuun (Sininen enkeli, 1930).
Nykyään puhutaan myös seksi-riippuvuudesta. Rakkauden koukkuun on löytynyt myös neurokemiallista pohjaa (HS 3.4.2004): Timo Partonen selvittää, että rakkauden vallassa olevan aivot saattavat saada liian vähän serotoniinia. Vastaava tilanne on todettu pakko-oireisilla. Todellisuudentajun kadotessa taas dopamiinin käyttö voi vilkastua aivojen tietyissä osissa. Aivokuorukan (putanem) kiihdyttäessä toimintaansa ihmisessä herää eläimellinen puoli. Rakkauden syttyessä aivojen "herätyskellon", mantelitumakkeen, solut passivoituvat. Tässäkö on selitys "sokeaan rakkauteen"?
Promiskuiteesiksi (yhteisvaimoisuus ja -miehisyys) sanotaan kestävyyden ja valikoivuuden puuttumista sukupuolisuhteista. Kontolloimatonta seksikäyttäytymistä miehillä nimitetään satyriaasiksi, naisilla nymfomaniaksi. (Kyse ei useimmiten ole niinkään voimakkaasta vietistä vaan tyydyttämättömyydestä.) Delilan oireyhtymäksi on sanottu nymfomaniaa, jota motivoi naisen halu osoittaa mies heikoksi ja avuttomaksi (Simsonin filistealaisen rakastajattaren mukaan; hän leikkasi Simsonin hiukset ja teki hänet voimattomaksi [Tuomarien kirja 16]). Donjuanismi on fallinen defenssi, jonka käyttäjälle valloittaminen on imperatiivista. Kuuluisa naistenkaataja oli italialainen seikkailija ja kirjailija ("ensimmäinen feministikö?") Giovanni Giacomo Girolamo Casanova de Seingalt (1725–1798; muistelmat 1822). "Ison osan omasta nautinnostani sain tuottamalla nautintoa", kirjoitti Casanova. Kuuluisa rakastumisistaan oli saksalainen kirjailija ja tiedemies Johann Wolfgang von Goethe* (1749–1832).
Saksalais-yhdysvaltalaisen (1933–) psykoanalyytikon Erik Homburger Eriksonin (1902–1994) ihmisen kahdeksan kehitysvaiheen kuudes vaihe (vastaten nuorta aikuisikää) on 'läheisyys' vs. 'eristäytyneisyys'' (1950: 250–253). Hän kirjoittaa libido-kehityksen päätösvaiheesta, genitaalisuudesta: "Jotta genitaalisuudella olisi pysyvää sosiaalista merkitystä, sen ihannetilaan pitäisi sisältyä:
1. orgasmin vastavuoroisuus
2. rakastetun kumppanin kanssa
3. joka on toista sukupuolta
4. jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas jakamaan keskinäisen luottamuksen
5. ja jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas
säätelemään
a. työn
b. suvunjatkamisen
c. virkistyksen jaksot elämässään
6. turvatakseen jälkeläisilleenkin tyydyttävän elämän."
Tähän kai pitäisi vielä lisätä, että orgasmi tulisi saada sukupuoliyhdynnässä vaginaan – ei millään vippaskonsteilla!
___________________
*Psykologi Catharine Morris Cox (-Miles)(1890–?) (et al. 1926) on arvioinut v. 1450–1850 eläneistä Goethen toiseksi älykkäimmäksi "kompuutteri" John Stuart Mill'in (1806–1873) jälkeen (vrt. Luukkonen 2003: 120).
.
12. I H A S T U M I N E N
__________________________________________________
Ihastumisessa johonkin kohdistuu suhteellisen äkillinen haltioitumisen yms. tunne.
Tämä kohdan otsikkona oli alun perin rakastuminen. Mutta rakastuminen on kokenut inflaation. Lööpeissä julkkiksisilla on vähän väliä joku uusi "rakas". Ja puhutaan rakastelusta, vaikka kyse olisi nussimisesta. (Timo Airaksinen on kiinnittänyt huomiota tähän.)
Ihastunut saattaakin olla ennen kaikkea narsistisesti itseensä ihastunut, minkä hän kokee toisen kautta. Rakastunut on aidommin kiinnostunut myös kohteestaan eli on antava (ei vain ottava). Kuitenkin molempiin – sekä ihastumiseen että rakastumiseen – liittyy samantyyppisiä prosesseja, usein luultavasti kieltämistä, idealisaatiota ja identifikaatiota, ja tuloksena voi olla hypomaaninen tila Tällöin, kuten Mae West (1892–1980) on todennut, "rakkaus voittaa kaikki – paitsi köyhyyden ja hammassäryn" (Connolly & Martlew 1999: 40). Rakastavaiset myös "ymmärtävät" toisiaan: Elokuvassa Sayonara (1957) hävittäjä- ässä Marlon Brando (1924–2004) ja geisha-rakastettunsa ymmärsivät vain toistensa ruumiin kieltä, mikä tuntui riittävän! – Erik Ahlmankin on tuumannut, että "rakkautta voidaan pitää tahtomisen korkeimpana muotona" (1925: 146).
Ihastuessa tai rakastuessa huolet kaikkoavat, kun ihminen luulee löytäneensä sen onnen, jota hän on aina kaivannut ja etsinyt. Pohjimmaltaan kyseessä on revanssi lapsuuden kadotetusta rakkaudesta omiin vanhempiin. Näet lapsi on ollut – jos ei nyt aivan kunkku tai kuningatar – niin aikakin hänen "kuninkaallinen korkeutensa" kruununprinssi tai prinsessa.
Tällöin transferenssiin liittyvä ihastuksen tunne on jo sinällään ambivalentti ja labiili ja sisältää menetyksen siemenen. Ihastunut päiväunelmoi ja samastuu kohteeseensa, jota hän myös idealisoi. Ihastunut nimen omaan haluaa nähdä ihastuksen kohteen tässä valossa, sillä muuten pettymys on uhkaamassa. Pettymyksen pelossa ihastunut saattaa vain lisätä pötkyä pesään ja tulla hypomaaniseksi. Joillekin on tyypillistä ihastuminen yhä uudestaan ja uudestaan (acting out) ikään kuin tasaisempi rakastuminen ei riittäisi tai ei antaisi heille heidän tarvitsemiaan kiksejä.
Anna Freud kirjoittaa (1936: 119–120):
(- -) Osoittavathan ihmisen älylliset kyvyt normaalissakin rakastuneisuuden tilassa taipumusta heikentymiseen eikä hänen järkensä silloin ole yhtä luotettava kuin tavallisesti. Mitä intohimoisemmin hän haluaa tyydyttää tarveyllykkeitään, sitä vähemmän hän yleensä osoittaa taipumusta tarkastella niitä älyllään ja tutkia niiden perusteitajärjen mittapuilla.
La Traviatassa (1853) mielestäni hieman tomppelimainen) Alfredo on rakastanut Violettaa jo vuoden. Hän laulaa juhlaseurueelle:
(- -)
Juokaamme ilon maljoista
joita kauneus koristaa,
Ja humaltukoon katoava hetki
nautinnosta.
Juokaamme ihanaa väristystä,
joka syntyy rakkaudesta,
osoittaen Violettaa)
sillä nuo silmät hallitsevat
sydäntä yksinvaltiaina…
Juokaamme, rakkaus saa viinistä
suudelmiinsa lisää tulta.
Myöhemmin hän tunnustaa rakkautensa Violettalle (- -):
Un di, felice, eterna,
mi balenaste innate,
e da quel dì tremante
vissi d'ignoto amor.
Di quell'amor ch'è palpato
dell'universo intero,
misterioso, altero,
croce e delizia al cor.
Eräänä taivaallisen onnen päivänä
ilmestyitte säteilevänä eteeni,
ja siitä päivästä lähtien olen vavissut
ennen kokemattomasta rakkaudesta.
Se rakkaus on
koko maailmankaikkeuden syke,
salaperäinen, ylevä,
sydämen tuska ja hurmio. (- -)
Libretto F. M. Piave (suom. Leena Vallisaari) A. Dumas nuoremman (1824–1895) nuoremman romaanin Kamelianainen (1848) mukaan (näytelmäversio 1852); säv.(1853) Giuseppe Verdi (1813–1901).
Rakkaus on todella suuri lohduttaja. Lähes kaikki laulujen ja iskelmien sanat käsittelevät rakkauden mysteeriä tavalla tai toisella. Rakkauskirjallisuuden suuria ovat mm. Anna Kareninan (Tolstoi) ja Emma Bovaryn (Flaubert) tarinat. Elokuvan puolella riipaisevinta on, kun Emil Jannings (1886–1950) jää Lola Lolan (Marlene Dietrich 1901–1992) koukkuun (Sininen enkeli, 1930).
Nykyään puhutaan myös seksi-riippuvuudesta. Rakkauden koukkuun on löytynyt myös neurokemiallista pohjaa (HS 3.4.2004): Timo Partonen selvittää, että rakkauden vallassa olevan aivot saattavat saada liian vähän serotoniinia. Vastaava tilanne on todettu pakko-oireisilla. Todellisuudentajun kadotessa taas dopamiinin käyttö voi vilkastua aivojen tietyissä osissa. Aivokuorukan (putanem) kiihdyttäessä toimintaansa ihmisessä herää eläimellinen puoli. Rakkauden syttyessä aivojen "herätyskellon", mantelitumakkeen, solut passivoituvat. Tässäkö on selitys "sokeaan rakkauteen"?
Promiskuiteesiksi (yhteisvaimoisuus ja -miehisyys) sanotaan kestävyyden ja valikoivuuden puuttumista sukupuolisuhteista. Kontolloimatonta seksikäyttäytymistä miehillä nimitetään satyriaasiksi, naisilla nymfomaniaksi. (Kyse ei useimmiten ole niinkään voimakkaasta vietistä vaan tyydyttämättömyydestä.) Delilan oireyhtymäksi on sanottu nymfomaniaa, jota motivoi naisen halu osoittaa mies heikoksi ja avuttomaksi (Simsonin filistealaisen rakastajattaren mukaan; hän leikkasi Simsonin hiukset ja teki hänet voimattomaksi [Tuomarien kirja 16]). Donjuanismi on fallinen defenssi, jonka käyttäjälle valloittaminen on imperatiivista. Kuuluisa naistenkaataja oli italialainen seikkailija ja kirjailija ("ensimmäinen feministikö?") Giovanni Giacomo Girolamo Casanova de Seingalt (1725–1798; muistelmat 1822). "Ison osan omasta nautinnostani sain tuottamalla nautintoa", kirjoitti Casanova. Kuuluisa rakastumisistaan oli saksalainen kirjailija ja tiedemies Johann Wolfgang von Goethe* (1749–1832).
Saksalais-yhdysvaltalaisen (1933–) psykoanalyytikon Erik Homburger Eriksonin (1902–1994) ihmisen kahdeksan kehitysvaiheen kuudes vaihe (vastaten nuorta aikuisikää) on 'läheisyys' vs. 'eristäytyneisyys'' (1950: 250–253). Hän kirjoittaa libido-kehityksen päätösvaiheesta, genitaalisuudesta: "Jotta genitaalisuudella olisi pysyvää sosiaalista merkitystä, sen ihannetilaan pitäisi sisältyä:
1. orgasmin vastavuoroisuus
2. rakastetun kumppanin kanssa
3. joka on toista sukupuolta
4. jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas jakamaan keskinäisen luottamuksen
5. ja jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas
säätelemään
a. työn
b. suvunjatkamisen
c. virkistyksen jaksot elämässään
6. turvatakseen jälkeläisilleenkin tyydyttävän elämän."
Tähän kai pitäisi vielä lisätä, että orgasmi tulisi saada sukupuoliyhdynnässä vaginaan – ei millään vippaskonsteilla!
___________________
*Psykologi Catharine Morris Cox (-Miles)(1890–?) (et al. 1926) on arvioinut v. 1450–1850 eläneistä Goethen toiseksi älykkäimmäksi "kompuutteri" John Stuart Mill'in (1806–1873) jälkeen (vrt. Luukkonen 2003: 120).
.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Aikuistuttuaan kihomadot alkavat paritella. Koiraat kuolevat pian hedelmöityksen jälkeen. Naaraan sisällä kehittyy tuhansittain munia ja ne lopulta täyttävät madon elimistön lähes kokonaan. Naaras vaeltaa yöllä paksusuolessa kohti peräsuolta ja edelleen peräaukon läpi. Peräaukon ympäristön iholla naaras alkaa munia. Tämä tapahtuu öiseen aikaan mahdollisesti ruumiinlämmön laskemisen laukaisemana. Munat ovat kauttaaltaan liimamaisen eritteen peittämiä ja ne takertuvat helposti kiinni ihoon. Muninnan jälkeen myös naaraat ovat täyttäneet elämäntehtävänsä ja ne kuolevat.
Tuo oli kaunista!!! Haluaisin vielä lisätä (vaikka en tavoita sinunlaillasi kerronnan kauneutta), että yöllä sängyssä kiemurrellessasi kätesi kulkeutuu unistasi huolimatta kalsareiden reunanauhan alle ujuttautuen kohti peräaukkoa. Valittu sormesi irtautuu muista työntyen pakaroiden väliin ahnaasti raapimaan kutiavaa peräaukkoa. Kun toimitus on suoritettu vetäytyy täysin palvellut kätesi taas peiton alle muihin puuhiin. Yöllisistä tapahtumista tietämättömänä luet tyytyväisenä aamun Hesarin nuolaisten sormesi päätä sivuja käännellessäsi. Näin on alkanut uudelleen kihomadon ikuinen kiertokulku. Sen pituinen se, NUKKUMAAN SIITÄ PSYKOPATOLOGIA!
Ei sais toisten yksityisasioita täällä levitellä... :/
Pertti itse puhuu asioistaan, saamme me muutkin sitten niitä kommentoida. Mutta Anu, miten olis pieni doggie-style???
-
Di Stefano & Callas:
http://www.youtube.com/watch?v=b9Ow7xpDgNA
Myöhemmin hän tunnustaa rakkautensa Violettalle (- -):
Un di, felice, eterna,
mi balenaste innate,
e da quel dì tremante
vissi d'ignoto amor.
Di quell'amor ch'è palpato
dell'universo intero,
misterioso, altero,
croce e delizia al cor.
Eräänä taivaallisen onnen päivänä
ilmestyitte säteilevänä eteeni,
ja siitä päivästä lähtien olen vavissut
ennen kokemattomasta rakkaudesta.
Se rakkaus on
koko maailmankaikkeuden syke,
salaperäinen, ylevä,
sydämen tuska ja hurmio. (- -)
Minulle kävi vanhanaikaisesti. ihastuin taannoin.
Nyt tuttavuuksiani jarruttaa sellainen, että kokisin ottavani tilalle, en oikeaan, aitoon rakkauden kohteeni täyttymykseen. paskempi homma
Kun tuota Violetta katselee ja kuuntelee, niin Alfredoa on helppo ymmärtää.
http://www.youtube.com/watch?v=5HDKgsXfkaA
Mutta eikös sanalla rakkaus ole psykologiassa laajempi merkitys?
Jos riisumme Jeesuksen opetukset uskonnollisesta mystiikasta ja tarkastelemme niitä viileän tieteellisesti psykologian kannalta, niin mitä hän mahtoi tarkoittaa?
Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi?
Rakasta vihollistasi?
Kosta paha hyvällä?
Mitä palstan gurut sanovat?
-
"Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi?"
Ole myös terveen itsekäs!
"Rakasta vihollistasi?"
Kiellä vihasi ja suuttumuksesi ja käytä reaktionmuodostusta!
"Kosta paha hyvällä?"
Masokistinen ratkaisu on poikaa!
Siirrän tätä tänne, koska tuo toinen saattaa lähteä kiitämään kohta
¤
kelpaako?
Kirjoittanut: captain 1.2.2008 klo 15.34
Kaipaatko Pp keskustelua? Niinkuin tiiviimminkö? Koetko kovasti yksinäisyyttä vai oletko vaan yksinkertaisesti jäänyt tänne koukkuun?
Vai pyritkö koukuttamaan muita?
Minä koukutan välillä virkkuuneulaa. Teen/virkkaan pitsejä, pipoja, noh. Siinähän se. En siis muita tuotteita juurikaan. Annan/olen antanut niitä joululahjaksi. Miksi? Koska haluan ilahduttaa perinnekäsityön taitajana kanssaihmisiäni.
Haluaisin asua omistamassani kauniissa wanhassa hirsitalossa, jonne voisin virkata kauniit kardiinit verannalle. Toiset keittiöön ja yläkerran rappusten pikkuikkunoihin myös nätit, sievät pitsityöt. Niihin ampuma-aukkoihin.
Voisin lasteni, koiramme ja tulevan kisun kanssa jakaa onnemme täysipäisen puolison kanssa. En ole sellaista löytänyt. Minusta olisi mukavaa, että hänellä olisi jonkinverran älyn lisäksi arkipäivän taitoja, koska itse en kaikkea hallitse.
Haluaistko keskustella Minusta Minun kanssa? (- -)"
Otetaan esimerkiksi vaikka tuo "rakasta vihollistasi".
Jos vihamiehesi pyrkii provosoimaan sinut suuttumaan jostain syystä, on kaikille osapuolille hedelmällisempää, jos pystyt näkemään asian laajemmin etkä provosoidu, vaan osoitat ymmärtämystä vihamiehen pahaa oloa kohtaan.
Se ei ole suuttumuksen kieltämistä, vaan sitä, että näkee toisen tilan eikä se suututa.
Esimerkiksi, jos pieni lapsi suuttuu, aikuinen pyrkii tyynnyttelemään sitä.
Jos joku tekee sinulle pahaa etkä lähde kostotoimiin, vaan teet puolestasi hyvää, vihamies alkaa hävetä pahoja tekojaan ja jopa pyytää anteeksi tai muulla tavoin hyvittää sen. Pahan kierre katkeaa.
Teoriassa helppoa, mutta käytännössä niin vaikeaa.
Tässäkin pitäisi pystyä näkemään asia laajemmin kuin senhetkisenä tapahtumana.
Onko ymmärrettävä, että olet Jumalan kieltäjä? Voi Yeshua sentään, palatkadotuksen tulessa jollet heti nöyrry.
Saksalais-yhdysvaltalaisen (1933–) psykoanalyytikon Erik Homburger Eriksonin (1902–1994) ihmisen kahdeksan kehitysvaiheen kuudes vaihe (vastaten nuorta aikuisikää) on 'läheisyys' vs. 'eristäytyneisyys'' (1950: 250–253). Hän kirjoittaa libido-kehityksen päätösvaiheesta, genitaalisuudesta: "Jotta genitaalisuudella olisi pysyvää sosiaalista merkitystä, sen ihannetilaan pitäisi sisältyä:
1. orgasmin vastavuoroisuus
2. rakastetun kumppanin kanssa
3. joka on toista sukupuolta
4. jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas jakamaan keskinäisen luottamuksen
5. ja jonka kanssa yksilö pystyy ja on halukas
säätelemään
a. työn
b. suvunjatkamisen
c. virkistyksen jaksot elämässään
6. turvatakseen jälkeläisilleenkin tyydyttävän elämän."
Tähän kai pitäisi vielä lisätä, että orgasmi tulisi saada sukupuoliyhdynnässä vaginaan – ei millään vippaskonsteilla!
___________________
*Psykologi Catharine Morris Cox (-Miles)(1890–?) (et al. 1926) on arvioinut v. 1450–1850 eläneistä Goethen toiseksi älykkäimmäksi "kompuutteri" John Stuart Mill'in (1806–1873) jälkeen (vrt. Luukkonen 2003: 120).
.- -)"
En käsitä tuota viimeistä(kään) kappaletta. Huh!
Miksi sää psykopatologia juttelet taas itses kanssa.
-
Tarkoittaa: yhdynnässä ilman käden ym. avustusta.
Oot sää Pertsa saanut kertaakaan ilman käden avustusta?
-
En muistaakseni. Kädet aina mukana.
Kerrotko, Pertti täällä,miten...
Eli siis varhaisessa nuoruusiässä kohdattu oikea rakkaus vaikuttaa myöhempään parisuhteen solmimisviettiinkö?
Jos tuossa vaiheessa tulee ongelmia, niin ihminen viihtyy paremmin yksin kuin olisi parisuhdesitoutuvainen???
tai ainakin estyy orgasmit?