Tässä hiljakkoin on tehty turha tutkimus, missä todetaan 10% lukiolaisista olevan jossain määrin masentuneita. Turha siksi, että se ei anna mitään uutta tietoa.
Sain kuitenkin tuosta tutkimuksesta päähäni avata keskustelun, mikä koskee nuorten kilpailua keskenään.
Jo ala-asteella on toki havaittavissa sosiaalista kilpailua ja roolittamista, syrjintää jne.
Lukiossa kuitenkin nuoret ovat sellaisessa iässä, missä ollaan aikuistumassa ja koetaan sosiaalisen kilpailun ja täydellisen empatiakyvyttömyyden(mitä tosin vääristyneesti kutsutaan sosiaalisuudeksi ja empaattisuudeksi) liittyvän jollain tavalla aikuisuuteen.
Tuossa tietyssä nuoruuden vaiheessa annetaan jonkinlainen lähtölaukaus avoimelle sodalle kaikkia vastaan sääntöjen alaisuudessa ja niitä hyväksi käyttämällä(ai, että oliko Hobbes tyhmä?). Sosiaalisesta vallantavoittelusta ja pelaamisesta tulee velvollisuus ja psykopaattista käytöstä osoittamattomat koetaan epäkypsiksi ja selkärangattomiksi. Kaikki moraaliset padot pinnallisuuden tieltä aukeavat ja narsismi saa vallan.
Narsismia ja psykopatiaa nimitetään "luonnon lahjakkuudeksi", mitä ilman "ei pärjää opiskelussa, eikä elämässä".
Tärkeäksi nousevat pelit: kuka jää ulkopuolelle ja ketkä ovat cooleja ja mahtuvat joukkoon.
Myös defensiivisyydestä tulee "lahjakkuutta". Kuka parhaiten pystyy olemaan jumala toisille ja manipuloimaan muiden käytöstä on "geneettisesti lahjakkain".
Itse koin, että lukio oli täydellinen pettymys: odotin sen tarjoavan mielenkiintoista yleistietoa, mutta se tarjosikin vain äärimmäistä kilpailua, missä on vain "saaliita ja saalistajia", sekä sosiaalista politiikkaa ja äärimmäistä manipulointia. Tietopuoli ei ketään oikeasti edes kiinnostanut ja sillä pyyhittiin korkeintaan persettä. Tietopuoli jäi pinnalliseksi ja keskeistä oli löytää reality sarjojen tyyliin pelistä putoajat.
Tärkeämpää oli markkinoida toisille sopiva käsitys itsestä ja ehkäpä herättää toisissa pelkoa ja riittämättömyyden tunteita.
Tuossa 16-17-vuoden iässä oleville tapahtuu jokin psyykkinen taantuma, jolloin aletaan aivan yleisestikin osoittaa narsistisia piirteitä ja omaksutaan psykopaattinen arvomaailma, missä valehtelu ja selkäänpuukottaminen voittaa kaiken.
Jumalaksi muuttuminen toki auttaa itseä, mutta entä ne, jotka eivät jumaliksi muutu? He ovat niitä "saaliita" elämän julmassa pelissä ja he ovat niitä masentuneita.
Nämä, jotka eivät tajua, kuinka hulluiksi ihmiset ovat nopeasti muuttuneet.
Annihilaation pelko ajaa etsimään aikuisempia ihmissuhteita ja näyttelemään aikuista. Aidosti aikuistuva tuo aikuisuuden itsestään, ei vääristämällä sosiaalista ympäristöään. Nuoruus ja aikuistuminen on narsismin ja sille pohjautuvan kapitalismin sadonkorjuun aikaa ja itse itseään ruokkien se kasvattaa omaa asemaansa: poliittisesti korrekteimmat yksilöt saavat äärettömän sosiaalisen vallan.
Sain kuitenkin tuosta tutkimuksesta päähäni avata keskustelun, mikä koskee nuorten kilpailua keskenään.
Jo ala-asteella on toki havaittavissa sosiaalista kilpailua ja roolittamista, syrjintää jne.
Lukiossa kuitenkin nuoret ovat sellaisessa iässä, missä ollaan aikuistumassa ja koetaan sosiaalisen kilpailun ja täydellisen empatiakyvyttömyyden(mitä tosin vääristyneesti kutsutaan sosiaalisuudeksi ja empaattisuudeksi) liittyvän jollain tavalla aikuisuuteen.
Tuossa tietyssä nuoruuden vaiheessa annetaan jonkinlainen lähtölaukaus avoimelle sodalle kaikkia vastaan sääntöjen alaisuudessa ja niitä hyväksi käyttämällä(ai, että oliko Hobbes tyhmä?). Sosiaalisesta vallantavoittelusta ja pelaamisesta tulee velvollisuus ja psykopaattista käytöstä osoittamattomat koetaan epäkypsiksi ja selkärangattomiksi. Kaikki moraaliset padot pinnallisuuden tieltä aukeavat ja narsismi saa vallan.
Narsismia ja psykopatiaa nimitetään "luonnon lahjakkuudeksi", mitä ilman "ei pärjää opiskelussa, eikä elämässä".
Tärkeäksi nousevat pelit: kuka jää ulkopuolelle ja ketkä ovat cooleja ja mahtuvat joukkoon.
Myös defensiivisyydestä tulee "lahjakkuutta". Kuka parhaiten pystyy olemaan jumala toisille ja manipuloimaan muiden käytöstä on "geneettisesti lahjakkain".
Itse koin, että lukio oli täydellinen pettymys: odotin sen tarjoavan mielenkiintoista yleistietoa, mutta se tarjosikin vain äärimmäistä kilpailua, missä on vain "saaliita ja saalistajia", sekä sosiaalista politiikkaa ja äärimmäistä manipulointia. Tietopuoli ei ketään oikeasti edes kiinnostanut ja sillä pyyhittiin korkeintaan persettä. Tietopuoli jäi pinnalliseksi ja keskeistä oli löytää reality sarjojen tyyliin pelistä putoajat.
Tärkeämpää oli markkinoida toisille sopiva käsitys itsestä ja ehkäpä herättää toisissa pelkoa ja riittämättömyyden tunteita.
Tuossa 16-17-vuoden iässä oleville tapahtuu jokin psyykkinen taantuma, jolloin aletaan aivan yleisestikin osoittaa narsistisia piirteitä ja omaksutaan psykopaattinen arvomaailma, missä valehtelu ja selkäänpuukottaminen voittaa kaiken.
Jumalaksi muuttuminen toki auttaa itseä, mutta entä ne, jotka eivät jumaliksi muutu? He ovat niitä "saaliita" elämän julmassa pelissä ja he ovat niitä masentuneita.
Nämä, jotka eivät tajua, kuinka hulluiksi ihmiset ovat nopeasti muuttuneet.
Annihilaation pelko ajaa etsimään aikuisempia ihmissuhteita ja näyttelemään aikuista. Aidosti aikuistuva tuo aikuisuuden itsestään, ei vääristämällä sosiaalista ympäristöään. Nuoruus ja aikuistuminen on narsismin ja sille pohjautuvan kapitalismin sadonkorjuun aikaa ja itse itseään ruokkien se kasvattaa omaa asemaansa: poliittisesti korrekteimmat yksilöt saavat äärettömän sosiaalisen vallan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olin lukiolaisten vanhempainillassa viime syksynä. Siellä oli puhetta tuosta Stakesin tekemästä tutkimuksesta. Kysely oli aika laaja, siihen vastaamiseen oli käytetty kokonainen oppitunti. Lukiomme oli mukana tutkimuksessa. Minua kiinnosti masentuneisuus ja miten sitä oli tutkittu. Kyselyssä oli mielialakysymyksiä BDI-testin tapaan, mutta vähemmän. Masentuneet olivat testin mukaan keskivaikeasti tai vaikeasti masentuneita. Kysymykset ovat edelleen Stakesin sivulla kouluterveyskyselyn nimellä nähtävillä. Otin nettiosoitten ylös, mutta en löytänyt sitä nyt.
Muutama vuosi sitten luin Lea Pulkkisen pitkittäistutkimuksesta tehdyn kirjan. Siinä luokiteltiin lapset kaveriehin ja kotiin (perheeseen) suuntautuneiksi. Muitakin ryhmittelyjä oli, mutta en nyt muista niitä. Muistelen, että hyvä suhde vanhempiin vähensi suuntautumista kavereihin. Kun oli turvallista kotona ja sai sieltä hyväksyntää, ei tarvinnut etsiä niin paljon hyväksyntää kodin ulkopuolelta.
Vanhemmilla on monenlaisia tapoja hoitaa lapsiaan alusta pitäen. Olen ikäväkseni nähnyt liian paljon sellaista hoitoa, jossa äiti ikäänkuin työntää hyvinkin pientä lastaan itsestään poispäin tai/ja on omasta mukavuudenhalustaan matkoilla ja erossa vauvaikäisestä lapsestaan useita vuorokausia. Se on minusta aivan kauheaa ja olen (kun jo olen vanha) ehtinyt nähdä noiden toimenpiteiden seurauksia. Lapsista voi helposti tulla sellaisia, että he etsivät hyväksyntää virheellisesti aivan kaikkialta osaamatta erotella hyviä ja pahoja ihmisiä toisistaan. Se saa lapsen tuntemaan itsensä turhaksi ja hylätyksi, äidilleen kelpaamattomaksi. Se saa lapsen etsimään hyväksyntää kaikkialta ja tuntemaan itsensä silti epävarmaksi ja kelpaamattomaksi ja voi johtaa noihin aloituksessa mainittuihin ongelmiin.
Olen ollut huomaavinani myös ulkonäköongelman. Aivan tietoisesti en ole mitenkään kommentoinut lastemme ulkonäköä mitenkään, esimerkiksi tyyliin "oletpa lihava" tms. Lapsemme eivät kiinnitä itsekään ulkonäköönsä huomiota sillä tavoin, ovatko he oikeannäköisiä, onko oikeat vaatteet päällä ym. En tiedä, onko kommentoimattomuudesta ollut apua vai mistä.
Ihminen ei ole muuttunut kivikauden ajoista paljoakaan. Kilpailu kuuluu luonnonlakiin ja heikommat väistyvät kaikissa lajeissa. Masentuneisuus ei ole lisääntynyt missään ikäryhmässä. Nyt on vain alettu antamaan masennusdiagnooseja normaaleihin murrosiän muutoksiin sekä muihin hormonitoiminnan muutoksiin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirrytään jatkuvasti vain enemmän masennuksen vuoksi vaikka masennus ei ole lisääntynyt. Olisikohan juuri tällaiset turhat tutkimukset syynä? Maalaisjärkeä voisi käyttää ja huomioida hormonit eri ikäkausina (mm. vaihdevuodet myös miehillä).
"Ihminen ei ole muuttunut kivikauden ajoista paljoakaan. Kilpailu kuuluu luonnonlakiin ja heikommat väistyvät kaikissa lajeissa."
Kivikaudella ei ollut varaa kilpailuun, sillä yhteisö olisi tuhoutunut, jos nykyisen kaltaista kilpailua olisi silloin ollut samassa mittakaavassa. Toki silloinkin on varmasti kilpailevia yksilöitä ollut, mutta yksilötasolla se kuuluukin pitää, mutta yhteistyö ja terve vuorovaikutus on se, minkä avulla ihminen on noussut kehittyneeksi lajiksi.
Ehkä sairas vuorovaikutus onkin seurausta liiallisesta kehityksestä ja väestönkasvusta.
Kilpailun tarve on luonteen heikkoutta ja kertoo vain ainoastaan kilpailijan omasta arvomaailmasta: on olemassa vain saaliita ja saalistajia. Se on vioittuneen yksilön tarvetta selviytymiseen ja kuvitelma selviytymiskamppailusta ja sen aiheuttamasta kilpailusta voidaan jäljittää traumaattiseen lapsuuteen.
Silloin, kun kaikki pakotetaan tällaiseen kilpailuun, niin eihän siinä ole mitään jakoa: psykopaatit ovat kapitalistisen luokkayhteiskunnan huipulla ja näiden alla narsistisen persoonallisuushäiriö edustejat... Silloin psykopatia on todellakin synnynnäinen lahjakkuus, mikä oikeuttaa lakien yläpuolelle ja mahdollisuuteen päättää ei pelkästään muiden asioista, vaan myös siitä, mitä muut saavat ajatella.
se häviäjä, kun olet noin kilpailuviettiä vastaan. Juuri kilpailuvietti saa ihmisen ponnistelemaan ja kehittymään. Jokainen mieshän haluaa olla menestynyt, koska naisia kiinnostavat vain menestyvät miehet eikä mitkään luuserit. Jo kivikaudella naiset ovat valinneet voittajamiehen, jolla on suurin testosteronitaso. Naiset taas kilpailevat kauneudestaan ja tekevät uskomattomia asioita sen eteen, että miellyttävät testosteronimiehiä. Ja kaikki on vaan hormonitoimintaa. Sinun mielestäsi siis sairautta.
"Sä oot varmaan se häviäjä, kun olet noin kilpailuviettiä vastaan."
Miten voi olla voittajia ja häviäjiä, jos vain "voittaja" tietää kilpailun olemassaolosta? "Kilpailussa" voittajia ovat ne, jotka pakottavat toiset omaan fantasiaansa. Kilpailu on tietynlainen fantasia ja "häviäjät" ovat uhreja, joita hyväksikäytetään fantasian ylläpitämiseksi.
"Juuri kilpailuvietti saa ihmisen ponnistelemaan ja kehittymään."
Kyllä psykopaateilla, muttei muilla. Kilpailuvietti liittyy sosiaaliseen vallantavoitteluun, eikä millään tavalla itseen. Mitä enemmän on kilpailua, sitä vähemmän on itsen kehittymistä. Kehittyvä ihminen ei kilpaile.
Kilpailu liittyy kehityksen pysähtymiseen ja kilpailu alkaa siitä, mihin kehitys loppuu. Kilpailu on ymmärtämättömyyden a ja o, eikä ilman ymmärrystä voi olla kehitystä.
Kilpailu onkin eräänlainen tekosyy kehittymättömyydelle.
"Jokainen mieshän haluaa olla menestynyt, koska naisia kiinnostavat vain menestyvät miehet eikä mitkään luuserit."
Hah hah. Ehkä psykopatia onkin tuolla perusteella luonnonlahjakkuutta, mutta kun menestys on termi, minkä ihminen liittää itseensä luonnostaan, niin mielestäni sellainen on kaikkein suurinta luuseriutta.
Psykopaateilla tuntuu kuitenkin vaimojakin olevan kymmenkertainen määrä normaaliin nähden ja nämä tuntuvat naisia kiinnostavan vähän liialtikin.
"Jo kivikaudella naiset ovat valinneet voittajamiehen, jolla on suurin testosteronitaso. Naiset taas kilpailevat kauneudestaan ja tekevät uskomattomia asioita sen eteen, että miellyttävät testosteronimiehiä. Ja kaikki on vaan hormonitoimintaa. Sinun mielestäsi siis sairautta."
Hormonitoimintaa? :) Narsismi ei ole pelkästään hormonitoimintaa, eikä liity testosteronitasoon. Mikäli persoona ja libidon ilmeneminen on häiriintynyt, se ilmenee kilpailun kautta. Testosteronilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä.