Minulla on kovin nöyrä asenne ollut koko ikäni, ja sen avulla olen päässyt elämässäni eteenpäinkin! Ystävät kyllä pudottavat minut maan pinnalle, jos mulla alkaa suuruskuvitelmat pyöriä mielessä.
Mitä mieltä olette, onko nöyryys hyve?
Mitä mieltä olette, onko nöyryys hyve?
Vastaukset 9
Vanhimmat
-
hermit kirjoitti:
"Nöyryys on hyveeni!"
Miten tuohon väitteeseen sopii niin usein toistelemasi mantra korkeasta älykkyydestäsi ja siitä, ettet suostu millään paskapalkalla töihin menemään vaan mieluummin vietät "lokoisaa elämää" kuntoutustuen varassa?
Sinullekin varmasti löytyisi apua, jotta pääsisit elämässä eteenpäin...peace!
Mutta rajansa silläkin. Helposti voi joutua toisten hyväksikäyttämäksi, jos on liian nöyrä.
mielestäni pelkkä positiivinen asenne nöyryyttä kohtaan on jo paljon, saati sitten nöyryys joka on mielestäni hyve. Itse pyrin parhaan kykyni mukaan samaan.
Jotku eivät halua olla nöyriä koska näkevät nöyryyden ja alistumisen samana asiana. Itse näkisin että aito nöyryys nimenomaan on eräs niistä tekijöistä joittenka avulla selviää tossun alta pois. Ja nöyristelyhän on sitten eri asia kuin nöyryys. (No toki mikä ettei vaan niinkin että nöyristely on nöyryyden harjoittelua ja kunnianosoitusta aidolle nöyryydelle ja sitäkään ei tulisi heti tuomita?)
Lopuksi pieni ajatus (jota en heitä tähän analyyttisenä totena, vaan mietittäväksi ad libitum):
Toista ihmistä ei saa nöyräksi nöyryyttämällä. Lopullinen päätös olla nöyrä lähtee egon ja superegon yhteistyöstä.
-
on katolisten 7:stä kuolemansynnistä "pahin". Miksi näin on? Funtsikaa asiaa; palaan tähän illempana.
Kirkko moraalin valvojana kiinnitti/kiinnittää tietyisti huomiota siihen mikä johtaa syntiin.
"Ylpeys käy lankeemuksen edellä." (sananlaskut)
Voitaneen myös sanoa että ylpeä saattaa asettua lain yläpuolelle ja näin ollen ei välitä laista.
-
Penhartti:
"Voitaneen myös sanoa että ylpeä saattaa asettua lain yläpuolelle ja näin ollen ei välitä laista."
Katolisten 7 kuolemansyntiä ovat:
1) ylpeys (lat. superbia)
2) ahneus (avaritia)
3) hekuma (luxiria)
4) kateus (invidia)
5) ylensyönti (gula kurkku)
6) viha (ira)
7) laiskuus (acedia)
Kuten aiempikin kirjoittaja implikoi, ylpeä on "täydellinen", teflonia; mikään ei tartu häneen. Hänellä ei ole mitään opittavaa tai kuunneltavaa; hän on yläpuolella. Ylpeän vastakohta nyörä on gelatiinia: kaikki uppoaa häneen tietyyn syvyyteen asti ja palaa mahdollisesti jalostettuna.
Nyöryys ei kuitenkaan ole masokismia (mihin voidaan palata myöhemmin.
.
Tefloni on kuvaava sana - mikään ei tartu.
Tuli vaan mieleen sellainen pieni ajatus että sanaa "ylpeys" käytetään harhaanjohtavallakin tavalla kuvaamaan tilanteita missä ei ole kyse superbiasta. Esimerkiksi: "olen ylpeä pojastani". Kyseessä ei ole välttämättä ylpeydestä tässä tilanteessa vaan pikimmin on kyse tavanomaisesta onnistumisen kokemuksen tai tavoitteen saavuttamisen ilmaisemisesta.
Masokismi voisi olla mielenkiintoinen keskusteluaihe palstalla. Viittasinkin siihen vähän eri nimellä jossain... (muistaakseni kun masokismin ilmenemismuoto on "kiltin-pojan syndrooma")
En tiedä sinun nöyryydestäsi mitään, mutta ajattelen nöyryyttä yleisellä tasolla. On paljon ihmisiä, jotka ovat olevinaan nöyriä, mutta todellisuudessa ovat jotain muuta. Aito nöyryys tekee ihmisestä sellaisen, että hänen lähellään on hyvä olla. Tuollaisen ihmisen ei enää tarvitse esittää mitään, vaan hänellä on varaa olla aito, myös nöyrä. On kuin nöyrä ihminen olisi mennyt monesta elämän mankelista lävitse, mutta jalostunut siinä. On kuin hän olisi mennyt tulen lävitse ja hänestä olisi siinä yhteydessä palanut kaikki turha kuona pois ja vain puhdas kulta olisi jäänyt jäljelle. Ja sitä kultaa hän säteilee ympärilleen luoden valoa kaikkialle.