Tunneherkkä ihminen

Se ei ole kivaa kun pahoittaa mielensä pienimmistäkin asioista ja sitten vatkoo niitä mielessään. Minä olen sellainen kanssa ja kärsinyt siitä koko elämäni. Uskon että se on periytyvää ja ainoa keino pitää pää pinnalla on että sitä pitäisi ajatella realistisesti eikä tunteilla, mutta helppo sanoa vaikea toteuttaa. Sitten en ymmärrä miten viina auttaisi asiaan ,sehän tekee ihmisen entistä avuttomammaksi.Heikko itsetunto on usein syy miksi sitä loukkaantuu asioista jotka toiset ihmiset ravistavat heti hartioiltaan. Kysyit onko se ongelma vai pieni vika, minulle se on ongelma.

Käännä nuo asiat voitoksesi vaikkapa näin:
Pidä mukanasi kynää ja paperia ja kun siltä tuntuu, että jokin asia jää kaivelemaan, kirjoita kaikki yksityiskohtaisesti ylös. Myös kaikki tunteet ja tuntemukset, mitä koet. Lisää tilanteisiin myös kaikki, mitä ympärilläsi näet, kuulet ja haistat. Etsi itsellesi sopiva tapa ilmaista ja kanavoida tunteitasi, se voi olla kirjoittamisen sijasta laulua, maalaamista tai soittamista tai jotain muuta. Tiedä mitä piileviä lahjoja tuohonkin tunneherkkyyteen liittyy. Sehän on lahja. Antaisitko tunteistasi mitään pois, jos saisit? Ja ole rehellinen itsellesi vastatessasi tähän kysymykseen. Veikkaan, että et, vaikka joku sanoisikin, että tunteistasi voisi "leikata" osan pois. Alkoholilla itsensä turrutaminen kuulostaa tosi tyhmältä.
Mitä on mielenrauha? Haluatko oikeasti päästä johonkin pysähtyneeseen tilaan, jossa tunteet eivät olisi kiusanasi? Todellisuudessa tässä maailmassa pärjäävät parhaiten ne, joilla on sekä tunteet että järki pelissä. Mitään uutta ei synny ilman ihmisiä, joilla on myös intuitio. Kyynärpäillä pärjää vain valmiissa organisaatiossa, jonka on luonut joku muu. Kehitys pysähtyisi ilman herkkyyttä, jolla voi myös nähdä kehityksen suunnan eteenpäin.

Kiitos tästä viestiketjusta. Olen tunneherkkä itkupilli, se hankaloitta elämääni ja varsinkin työssäoloa kun olen niin herkkä.. Vasta viime aikoina olen oppinut tajuamaan itseäni ja saamaan silmäni auki sille, mitä olen. Itsetutkiskelu jatkukoon. Herkkyys todella on vahvuus kun sen osaa valjastaa käyttöönsä. Tunnen tulevat asiat kehossani särkynä ja kolotuksena.. Aistin heti ihmisistä kun jokin on vialla.

Aloittajalle (ja muillekin herkille):

mitä teidän mielestänne on pärjääminen?

Oman kokemukseni mukaan ihminen pärjää vähemmälläkin eikä tarvitse lähteä tuohon kyynärpäätaktiikkaan, erityisesti jos se sotii omia arvoja vastaan.

Ja se on vain hyväksyttävä, että taloudellinen tai yhteiskunnallinen "menestyminen" (rahan tai korkean aseman saaminen) vaatii paljon työtä ja selviytymistä. TOiset käyttävät kyynärpäätaktiikkaa, mutta moni pärjää kyllä ihan periksiantamattomalla asenteellakin (ei lannistu vastoinkäymisten edessä).

Monet todella herkät ihmiset voivat tavallaan kärsiä omasta piirteestään, jos he eivät ole oppineet käyttämään sitä voimana. Herkille ihmisillekin on paikkansa, se täytyy vain löytää. Kaikki eivät löydä paikkaansa helposti eli senkin eteen kannattaa työskennellä ja kaikki kyllä järjestyy.

Vaikeasta tunneherkkyydestä kärsivän kannattaa etsiä psykoterapeutti ja opetella hänen tuellaan käsittelemään tunteita niin, etteivät ne vaikaa koko ajan.

olen vasta tunnistanut herkkyyden itsessäni ja olen jo neljäkymmentäkahdeksan vuotta.Oikeastaan ajattelen niin,että nyt olen vasta valmis kohtaamaan herkkyyden itsessäni.Herkkyyteni selittää monia mennneisyydessä kohtaamiani tilanteita ihmisten kanssa.Olen myös ollut herkkä loukkaantumaan.Herkkyyttä voi mielestäni oppia hallitsemaan tunnistamalla käyttäymismallejaan kun herkkyys on päällä.En osaa sanoa kuin omalla kohdallani miten herkkyys vaikuttaa luulen,että jokaisella on oma tapansa.Herkkä ihminenhän imee vaikutteita ympäristöstään helpommin kuin muut.Itselläni surraa valtava ajatusten virta katsoessani vaikka ihmisten kasvoja koen ilon voimakkasti,niinkuin surun vihan,mutta kannattaa ottaa kaikki tunteet ja ajatukset vastaan jopa tummasävyisetkin.Olen itse myös taiteilijaluonne taiteilijalla herkkyys on uskaltaisinko sanoa välttämättömyys herkkyydestä syntyy luomisvoima viittaan herkkyyttä vastaanotta ärsykkeitä ympäristöstä.Herkkyys äänenpainoille ja ilmeille vaivaa minuakin,mutta ikää myötä oppii käsittelemään loukkaantumista kannattaa kokeilla anteeksiantoa sekun ei ole ainoastaan uskovaisten omaisuutta

Tämänlaisia ihmisiä mahtuu kolmetoista tusinaan. Kiroan jokaista itseään tunneherkäksi kutsuvaa ihmistä, joihin olen törmännyt.

Kun sellaisen tapaa, he ovat ujoja ja hermostuneita, pelkäävät ilmeisesti koko persoonaani ja se mitä heidän päässään tapahtuu, on pelottavaa. Jos sanon hänen keittämästään kahvista, että "Onpas tämä vahvaa kahvia", joka on minun kielelläni kehumista, sillä kahvin kuuluu olla vahvaa, niin he ajattelevat hiljaa mielessään minun sanoneen, että "Etkö sä samperin mämmikoura suttura ole tuohon ikään vielä oppinut edes kahvia keittämään kunnolla? Hyödytön luuseri, kunpa katoasit maan päältä surkeine kahvinkeittotaitoinesi pilaamasta elämääni...". He oikeasti uskovat minun haukkuneen tai arvostelleen heitä. Ja nimenomaan heitä, en suinkaan KAHVIA, vaan HEITÄ! He eivät erota itseään kahvista tai seinämaalauksesta tai tapeteista, kaikki puhe on HAUKKUMISTA joka kohdistuu HEIHIN!

Kaikista pahinta on, että näistä ihmisistä ei välttämättä näe päältä heti alkuun, että millaisia ihmisiä he ovat. He ovat hiljaa ja sitten ovat taas hiljaa ja sitten taas hiljaa, ja kun minä sanon sitten lopulta, että "Onpas ulkona sateinen ilma", niin kamelin selkä katkeaa, heidän defenssinsä tulevat esiin ja alkavat riehua, saavat kunnon itkupotkuraivarin tai lievemmässä tapauksessa kertovat siitä selän takana tai jälkeen päin minulle tekstarilla, miten kamala ihminen minä olen ja olen mukamas arvostellut ja halveksinut heitä koko ajan.

1. Te ette ole "herkkiä" ihmisiä. Herkkyys on teidän sairaassa mielessänne lähestulkoon synonyymi kauneudelle, "herkkä kuin mimosan kukka". Te olette epävakaita, kykenemättömiä käsittelemään tunteitanne ja teillä on huono itsetunto. Se ei ole sama kuin "herkkä", vaikka itseänne sillä tavalla mielellänne luonnehdittekin.

2. Teillä on aina käsitys siitä, että olette luonteeltanne äärimmäisen kilttejä. Anteeksi vaan, mutta se että ollaan hiljaa, änkytetään, vaietaan, näytetään apaattista naama ja sen jälkeen saadaan kohtausraivari tai juorutaan selän takana tai maristaan tekstiviestillä, se EI OLE KILTTEYTTÄ. Se on kamalinta mahdollista sosiaalista vuorovaikutusta mitä kuvitella saattaa.

3. Useat teistä juovat kohtuuttomasti alkoholia, joka pitkällä juoksulla pahentaa oloanne. Voisin melkein kuvitella, että sopivassa määrin päihteinä teille sopisi paremmin amfetamiinien ja neuroleptien vuorotteleva käyttö, piriä nokkaan ensin, ja ette varmasti tunne itseänne herkäksi, mieliala on korkeammalla kuin jäkisfaneilla Suomen voittaessa MM-kultaa lätkässä ja olonne on pikemminkin luodinkestävä kuin herkkä. Päänsisäisten vauhtiajojen lopuksi reipas annos neuroleptejä ja nukkumista kellon ympäri, olette seuraavan päivän tokkurassa, mutta ei ole ainakaan "herkkä" olo.

4. Oikea lääkitys olisi teille sama kuin rajatilapersoonille ja bipolaarisille, eli mielialan vaihtelujen tasaajat ja masennuslääkkeet. Lito ja Voxra voisi olla oivallinen yhdistelmä, ensiksi mainittu pitää defenssinne kurissa ja toinen onkin amfetamiinin kaltainen stimulantti, jota masennukseen usein käytetään. Pahimmille tapauksille neuroleptit lisäksi, että pysyy ne ajatushäiriöt ruodussa.

5. Opetelkaa ajattelemaan siten, että ette lue rivien välistä. Koskaan. Ikinä. Teillä ei ole siihen edellytyksiä. Sisäistäkää mieleenne ainoastaan pilkuntarkasti, mitä teille on sanottu, eikä siten kuin mielenne tulkitsi asian. Jos teidän keittämästä kahvista sanottaisiin vaikka niinkin suorasukaisesti, että "Onpas harvinaisen pahaa kahvia", niin muistakaa, että se ei ole teidän haukkumistanne, se on mielipide kahvista. Ja sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka te olisitte sen kahvin keittänyt. Kun luette tarkasti ilman oman sairaan mielenne tulkintoja, niin kritiikki osuu teihin ainoastaan siinä tapauksessa, että lause on muodossa "Oletpas sinä harvinaisen huono keittämään kahvia". Se on ihan eri asia, kuin, että "Onpas harvinaisen pahaa kahvia".

Musitakaa, että psykoterapeuttinne pois lukien, kellekään ei makseta siitä, että keskittävät kaiken henkisen energiansa siihen, että teidän "herkkä" mielenne ei nyt vain järkkyisi. Jos te suhtaudutte varauksella johonkin ihmiseen, uuteen tuttavuuteen esimerkiksi, niin tämän pitäisi kehua teitä maasta taivaaseen ja palvoa maata jalkojenne alla, niin sitten te ehkä, siis ehkä ette tulkitsisi sitä haukkumiseksi. Se on teidän mielestänne "toisten tunteiden huomioonottamista", minun mielestäni teennäistä nuoleskelua, johon en ryhtyisi, vaikka vähän maksettaisiinkin. Tästä syystä minua inhoaa kaikki heikolla itsetunnolla varustetut ihmiset ja kaikilla hyvillä kavereillani on mainio itsetunto. Minä pidän tästä asianlaidasta, enkä soisi sen olevan päinvastainen, joten jatkan samaan malliin, mielipuolet karsiutuu silleen ikään kuin luonnollisella tavalla lähipiiristäni. Moni tuntemani ihminen toimii tarkoituksella samoin.