meningitis ja sepsis vauvalla

Pasi voi jo paljon paremmin. Kriittiset ajat on ohi, ovat äitinsä kanssa infektio-osastolla toipumassa. Pulssit meinaavat laskea kolmen kympin tienoille mutta sydänkäyrät ovat kuitenkin normaalit. Poika ja jaksaa nauraakin, totinen oli vielä pari päivää sitten.
Pasin isoveli Manu, 4 v, joutui sunnuntaina hyvinkään sairaalaan seurantaan koska hänellä oli ollut pitkään korkeaa kuumetta ja Pasi joutui edellisenä päivänä teholle. Pasin tauti kehittyi 10 tunnissa kuumeen noususta teholle nukutukseen. Kyllä siinä perhettä koeteltiin. Perheen isä sai Manun kanssa hyvinkään lastenosastolla ollessaan suoja-antibiootista vielä allergisen reaktion ja joutui itsekin lääkitykseen ja monitori-seurantaan muutamaksi tunniksi. Ainoastaan viisivuotias Elsa-siskonen säilyi terveenä äidin lisäksi.
Jouduin itsekin jäämään sairaslomalle kun en pystynyt kuin itkemään pelosta miten poikien käy. Manu toipui kolmessa päivässä ja on jo kotona, Pasilla oli kaksi päivää kriittistä teholla, vanhempia valmisteltiin jo pahimpaan mutta on noilla pienillä suojelusenkeleitä mukana ja maailman parhaat lääkärit ja hoitajat. Olin eilenlastenklinikalla isojen sisarusten kanssa katsomassa Pasia ja kyllä oli sydän pakahtua onnesta nähdä hänet niiden teho-osasto kuvien jälkeen. Kipuja hänellä vielä on, eilen lisättiin toinen kipulääke että ei tarvitsisi kärsiä.
Joten tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä. Mummo sai hymyjä eikä mitään vakavampaa neurologista ainakaan vaikuttaisi olevan. Vasemmalla puolella on aivoissa hieman nestettä jota on onneksi niin vähän ettei tarvitse poistaa, imeytyy sieltä itsellään ajan kanssa pois.
Pasilla ei ollut kouristuksia mutta meni harmaaksi ja veltoksi eikä terkkarin lääkäri osannut noteerata niitä miksikään, tosin oireet ja petekkiat tulivat vasta hyvinkään sairaalan puolella. Lääkäri lähetti terkkarista tarkastuksen jälkeen kotiin takaisin mutta luojan kiitos, tytär ei luottanut vaan toimitti hänet eteenpäin. Hesassa sanoivat että Pasi olisi menehtynyt jos olisivat jääneet yöksi kotiin.

mummo-60 kirjoitti:

Pasi voi jo paljon paremmin. Kriittiset ajat on ohi, ovat äitinsä kanssa infektio-osastolla toipumassa. Pulssit meinaavat laskea kolmen kympin tienoille mutta sydänkäyrät ovat kuitenkin normaalit. Poika ja jaksaa nauraakin, totinen oli vielä pari päivää sitten.
Pasin isoveli Manu, 4 v, joutui sunnuntaina hyvinkään sairaalaan seurantaan koska hänellä oli ollut pitkään korkeaa kuumetta ja Pasi joutui edellisenä päivänä teholle. Pasin tauti kehittyi 10 tunnissa kuumeen noususta teholle nukutukseen. Kyllä siinä perhettä koeteltiin. Perheen isä sai Manun kanssa hyvinkään lastenosastolla ollessaan suoja-antibiootista vielä allergisen reaktion ja joutui itsekin lääkitykseen ja monitori-seurantaan muutamaksi tunniksi. Ainoastaan viisivuotias Elsa-siskonen säilyi terveenä äidin lisäksi.
Jouduin itsekin jäämään sairaslomalle kun en pystynyt kuin itkemään pelosta miten poikien käy. Manu toipui kolmessa päivässä ja on jo kotona, Pasilla oli kaksi päivää kriittistä teholla, vanhempia valmisteltiin jo pahimpaan mutta on noilla pienillä suojelusenkeleitä mukana ja maailman parhaat lääkärit ja hoitajat. Olin eilenlastenklinikalla isojen sisarusten kanssa katsomassa Pasia ja kyllä oli sydän pakahtua onnesta nähdä hänet niiden teho-osasto kuvien jälkeen. Kipuja hänellä vielä on, eilen lisättiin toinen kipulääke että ei tarvitsisi kärsiä.
Joten tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä. Mummo sai hymyjä eikä mitään vakavampaa neurologista ainakaan vaikuttaisi olevan. Vasemmalla puolella on aivoissa hieman nestettä jota on onneksi niin vähän ettei tarvitse poistaa, imeytyy sieltä itsellään ajan kanssa pois.
Pasilla ei ollut kouristuksia mutta meni harmaaksi ja veltoksi eikä terkkarin lääkäri osannut noteerata niitä miksikään, tosin oireet ja petekkiat tulivat vasta hyvinkään sairaalan puolella. Lääkäri lähetti terkkarista tarkastuksen jälkeen kotiin takaisin mutta luojan kiitos, tytär ei luottanut vaan toimitti hänet eteenpäin. Hesassa sanoivat että Pasi olisi menehtynyt jos olisivat jääneet yöksi kotiin.

Lue lisää

ennen sairastumistaan saanut ROKOTUKSEN?Siitäkin voi sairastua vakavasti tai jopa kuolla.Jos on syy-seuraus tapaus,ilmoitus KTL:een ja haittavaikutusrekisteriin.

mummo-60 kirjoitti:

Pasi voi jo paljon paremmin. Kriittiset ajat on ohi, ovat äitinsä kanssa infektio-osastolla toipumassa. Pulssit meinaavat laskea kolmen kympin tienoille mutta sydänkäyrät ovat kuitenkin normaalit. Poika ja jaksaa nauraakin, totinen oli vielä pari päivää sitten.
Pasin isoveli Manu, 4 v, joutui sunnuntaina hyvinkään sairaalaan seurantaan koska hänellä oli ollut pitkään korkeaa kuumetta ja Pasi joutui edellisenä päivänä teholle. Pasin tauti kehittyi 10 tunnissa kuumeen noususta teholle nukutukseen. Kyllä siinä perhettä koeteltiin. Perheen isä sai Manun kanssa hyvinkään lastenosastolla ollessaan suoja-antibiootista vielä allergisen reaktion ja joutui itsekin lääkitykseen ja monitori-seurantaan muutamaksi tunniksi. Ainoastaan viisivuotias Elsa-siskonen säilyi terveenä äidin lisäksi.
Jouduin itsekin jäämään sairaslomalle kun en pystynyt kuin itkemään pelosta miten poikien käy. Manu toipui kolmessa päivässä ja on jo kotona, Pasilla oli kaksi päivää kriittistä teholla, vanhempia valmisteltiin jo pahimpaan mutta on noilla pienillä suojelusenkeleitä mukana ja maailman parhaat lääkärit ja hoitajat. Olin eilenlastenklinikalla isojen sisarusten kanssa katsomassa Pasia ja kyllä oli sydän pakahtua onnesta nähdä hänet niiden teho-osasto kuvien jälkeen. Kipuja hänellä vielä on, eilen lisättiin toinen kipulääke että ei tarvitsisi kärsiä.
Joten tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä. Mummo sai hymyjä eikä mitään vakavampaa neurologista ainakaan vaikuttaisi olevan. Vasemmalla puolella on aivoissa hieman nestettä jota on onneksi niin vähän ettei tarvitse poistaa, imeytyy sieltä itsellään ajan kanssa pois.
Pasilla ei ollut kouristuksia mutta meni harmaaksi ja veltoksi eikä terkkarin lääkäri osannut noteerata niitä miksikään, tosin oireet ja petekkiat tulivat vasta hyvinkään sairaalan puolella. Lääkäri lähetti terkkarista tarkastuksen jälkeen kotiin takaisin mutta luojan kiitos, tytär ei luottanut vaan toimitti hänet eteenpäin. Hesassa sanoivat että Pasi olisi menehtynyt jos olisivat jääneet yöksi kotiin.

Lue lisää

Hyvä kuulla, että voi molemmat lapset jo paremmin (ja isäkin).
Onneksi tyttärenne ei luottanut arvauskeskukseen vaan, toimi äidin vaistolla. Ovatko jo jaksaneet ajatellatehdä hoito virheestä terveyskeskuksesta valituksen ?

mummo-60 kirjoitti:

Pasi voi jo paljon paremmin. Kriittiset ajat on ohi, ovat äitinsä kanssa infektio-osastolla toipumassa. Pulssit meinaavat laskea kolmen kympin tienoille mutta sydänkäyrät ovat kuitenkin normaalit. Poika ja jaksaa nauraakin, totinen oli vielä pari päivää sitten.
Pasin isoveli Manu, 4 v, joutui sunnuntaina hyvinkään sairaalaan seurantaan koska hänellä oli ollut pitkään korkeaa kuumetta ja Pasi joutui edellisenä päivänä teholle. Pasin tauti kehittyi 10 tunnissa kuumeen noususta teholle nukutukseen. Kyllä siinä perhettä koeteltiin. Perheen isä sai Manun kanssa hyvinkään lastenosastolla ollessaan suoja-antibiootista vielä allergisen reaktion ja joutui itsekin lääkitykseen ja monitori-seurantaan muutamaksi tunniksi. Ainoastaan viisivuotias Elsa-siskonen säilyi terveenä äidin lisäksi.
Jouduin itsekin jäämään sairaslomalle kun en pystynyt kuin itkemään pelosta miten poikien käy. Manu toipui kolmessa päivässä ja on jo kotona, Pasilla oli kaksi päivää kriittistä teholla, vanhempia valmisteltiin jo pahimpaan mutta on noilla pienillä suojelusenkeleitä mukana ja maailman parhaat lääkärit ja hoitajat. Olin eilenlastenklinikalla isojen sisarusten kanssa katsomassa Pasia ja kyllä oli sydän pakahtua onnesta nähdä hänet niiden teho-osasto kuvien jälkeen. Kipuja hänellä vielä on, eilen lisättiin toinen kipulääke että ei tarvitsisi kärsiä.
Joten tällä hetkellä vaikuttaa hyvältä. Mummo sai hymyjä eikä mitään vakavampaa neurologista ainakaan vaikuttaisi olevan. Vasemmalla puolella on aivoissa hieman nestettä jota on onneksi niin vähän ettei tarvitse poistaa, imeytyy sieltä itsellään ajan kanssa pois.
Pasilla ei ollut kouristuksia mutta meni harmaaksi ja veltoksi eikä terkkarin lääkäri osannut noteerata niitä miksikään, tosin oireet ja petekkiat tulivat vasta hyvinkään sairaalan puolella. Lääkäri lähetti terkkarista tarkastuksen jälkeen kotiin takaisin mutta luojan kiitos, tytär ei luottanut vaan toimitti hänet eteenpäin. Hesassa sanoivat että Pasi olisi menehtynyt jos olisivat jääneet yöksi kotiin.

Lue lisää

Hienoa, että koko perhe voi jo hyvin olosuhteisiin nähden. Hienoa myös, että lapsen vanhemmat kuuntelivat vaistoaan ja saivat lapsen juuri ja juuri ajoissa hoitoon.

Toivon teille kaikille hyvää jatkoa. Toivottavasti suojelusenkelit jatkavat työtään eivätkä torkahda hetkeksi :) Itse haluan vakaasti uskoa seuraavaan runoon:

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen

mutta nyt ilosta. kirjoitti:

Hienoa, että koko perhe voi jo hyvin olosuhteisiin nähden. Hienoa myös, että lapsen vanhemmat kuuntelivat vaistoaan ja saivat lapsen juuri ja juuri ajoissa hoitoon.

Toivon teille kaikille hyvää jatkoa. Toivottavasti suojelusenkelit jatkavat työtään eivätkä torkahda hetkeksi :) Itse haluan vakaasti uskoa seuraavaan runoon:

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen

Lue lisää

Joo, ihan hyvältä tuntuu, PAITSI ETTÄ, olin eilen tyttären kotona Pasin, joka on vielä lastenklinikalla, sisarusten kanssa. Isosisko koka on tähän asti ollut ainoa terve lapsista oli yöllä nostanut 40 asteen kuumeen edellisenä yönä. Tein makaronilaatikkoa ja tytön kuume alkoi taas nousta. Ykskaks havaitiin tytön käsissä näppylöitä, niitä tuli kuin sieniä sateella ja koko kroppaan. Äkkiä soitto vävylle että imoittaa Hyvinkäälle että tuodaan tyttö sinne. Kuumetta oli mennessä 38.2 ja punaisia näppylöitä. Otettiin veri- ja pissakokeita ja odoteltiin tuloksia. Lastenlääkäri tuli katsomaan tyttöä ja samaan aikaan hänelle soitettiin että pikkuveli siirretään lastenosastolle jatkohoitoon helsingistä. Neurologi oli tutkinut hänet siellä ja todennut että kaikki on pienellä hyvin, tulehdusarvot olivat laskeneet hienosti.
Siskolikan tulehdusarvot olivat reilun sata ja kun vanhemmat tulivat hesasta pikkuveljen kanssa, äitinsä jäi tytön kanssa ensiapuun ja vävy lähti pikkuisen kanssa ilmoittautumaan lastenosastolle.
Siskolla on todennäköisesti jokin viruksen aiheuttama rokko. Elsa-sisko jäi sitten myös lastenosastolle äitinsä ja pikkuveljensä kanssa seurantaan, onneksi saivat oman huoneen sieltä.
Tänä aamuna sitten tytön tulehdusarvot olivat jo 227 ja nyt sitten ihmetellään ja seuraillaan siellä voinita. Ottavat iltapäivästä uuden arvon että nähdään että nouseeko vai laskeeko arvo. Kohta ei enää jaksa ymmärtää miten kovilla tytär perheineen on, sairaalassa vietettyjä öitä ja jokainen lapsi vuorollaan paitsi pikkuisin jo reilun viikon. Täytyy vaan ihmetellä miten tytär ja vävy ovat jaksaneet ja jaksavat edelleen, suru ja huoli sydämessään niin kuin meillä kaikilla. Toivottavasti ensi kerralla voin kirjoittaa että kaikki ovat onnellisesti kotona ja ennen kaikkea ettei pieni aivokalvontulehduksen ja verenmyrkytyksen läpikäynyt poika saisi tuota kuumetautia eikä mitään jälkitauteja.

mutta nyt ilosta. kirjoitti:

Hienoa, että koko perhe voi jo hyvin olosuhteisiin nähden. Hienoa myös, että lapsen vanhemmat kuuntelivat vaistoaan ja saivat lapsen juuri ja juuri ajoissa hoitoon.

Toivon teille kaikille hyvää jatkoa. Toivottavasti suojelusenkelit jatkavat työtään eivätkä torkahda hetkeksi :) Itse haluan vakaasti uskoa seuraavaan runoon:

Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.
Kas päivän pitkän myötä
se teki suojelutyötä.

Se varjeli aamusta pimeään,
ettei lapsi loukkaisi itseään.
Pieni enkeli uupunut oli,
oli uupunut aivan.

Ja kun lapsi saatiin nukkumaan,
lensi enkeli kotiin Taivaanmaan,
ja pienellä pilvenhattaralla
se virkisti itseään nukkumalla.

Kun päivänrako tuli yöhön,
se lähti taas suojelutyöhön.
-Elina Karjalainen

Lue lisää

En edes huomannut kiittää kauniista runosta jonka laitoit.

Kirjoitin jo aiemmin tuonne aivokalvontulehduspalstalle.. Itsellä siis samanlainen raju aivokalvontulehdus kuin tyttärenpojallasi, olin silloin 13, tapahtuneesta on nyt 9 vuotta aikaa. Olen itsekin nyt äiti ja tunteet nousevat välillä pintaan kun mietin mitä mulle kävi. Siitä jäi pysyvä kuulovaurio..

No iloisella mielellä jatkoin eteenpäin ja hyvin olen pärjännyt huonokuuloisenakin :) Joku kirjoitti että lääkärit arvelivat olevan ensin ihan tavallista flunssaa, mun tapauksessa kun olin niinkin vanha kuin 13, lääkärit kysyi olenko ottanut huumeita! Varmaan voit kuvitella mitä muutenkin järkyttynyt äitini reagoi kysymykseen...

miten teillä voidaan nyt?

Hei ja kiitos vastauksestasi. Pikku-Pasi täyttää ensi viikolla 1v1kk ja voi nyt hyvin. Aivorungon ja tavalliset eeg;t näyttävät normaalilta ja kuulokin säilyi, tarkkuudesta ei vielä ole tietoa. Annan sinulle tyttäreni osoitteet niin voit hänellekin kirjoitella ja vaihtaa kuulumisisa. Hänkin on kolmen lapsen äiti, Elsa täyttää kuusi parin viikon kuluttua, Manu täytti tammikuussa 4 ja Pasi on nyt vuoden.
Tyttäreni osoitteet ovat [email protected] tai [email protected].
Kyllä mekin rukoiltiin Pasin ollessa sairaalassa että vaikka mitä tulisi, millään ei ole väliä kunhan lapsi selviää. Kauhukokemus joka aiheuttaa vieläkin ahdistusta kun tyttärellä on paljon valokuvia ja kun niitä joskus vilkaisee, tulee hirveä olo.
Lapset ovat niin vahvoja ja toipuvat käsittämätöntä vauhtia. Kaikkea hyvää teidänkin perheelle ja etenkin pienelle soturille joka kesti ja voitti taistelun elämästään.

Hei

Meidänkin perheestämme löytyy kokemus tämän kammottavan pneumokokki meningiitin kanssa. Poikamme sairastui 9 kk iässä aivokalvontulehdukseen, jonka aiheuttajana oli pneumokokki bakteeri. Sairaus eteni epätavallisesti, ensin oli pari päivää lievää kuumetta, joka diagnosoitiin flunssaksi. Sitten alkoi sahaava kuume, joka nousi korkeaksi yli 40. Käytin poikaa lääkärissä joka toinen päivä ja verikokeita otettiin jatkuvasti ja tilaa seurailtiin. Sitten eräänä yönä kuume nousi taas yli 40, poika alkoi oksentamaan ja oli tosi poissaoleva. Hänet toimitettiin Hyvinkään sairaalaan, jossa tutkimukset aloitettiin ja vielä tässä vaiheessa ei epäilty aivokalvontulehdusta. Poika oli hyvinkäällä koko päivän ja illalla sairaanhoitaja huomasi tilan huononneen ja sitten jo huomattiin, että aivot olivat alkaneet pullottaa aukileesta ja tila on kriittinen. Hänet kiidätettiin ambulanssilla lastenklinikalle, tila oli todella vakava. meille kerrottiin, että JOS selviää hengissä, mahdollisista aivovaurioista ei voi tietää. Tilanne oli kamala, kaaoottinen. Poika oli viikon teholla, sai muutaman kouristuskohtauksen siellä ollessaan ja joutui pään magneettikuvauksiin, jossa selvisi vammat. Oikean käden toiminnan kohdalla näkyi vaurioita ja mahdollisesti tästä syystä myös epilepsia. Kun poikamme heräsi hän ei todellakaan osannut käyttää oikeaa kättään. Nyt tilanne on jo parempi. Sairastumisesta on kulunut vuosi ja hemeoire oikealtapuolelta on kadonnut ( vaurio ei ollut pysyvä vaan johtui aivojen turvotuksesta). Epilepsialääkitys lopetettiin kesällä ja kohtausoireita ei ole ollut. Olimme juuri neurologilla ja kehitys vastaa ikätasoista. Tulevaisuudesta ei voi tietää, hienomotoriikan ja oppimisen osa-alueet ovat vielä näkemättä. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, saimmehan kuitenkin lapsemme pitää, ja millään muulla ei ole tässä vaiheessa merkitystä.
Lapsen menettämisen pelko on raastavaa tuskaa, jollaista en kenellekkään toivo.
Itse olen kokemuksistani johtuen oppinut paremmin arvostamaan pieniä hetkiä, koska ne ovat niin katoavaisia.
Kaikille vanhemmille toivon pneumokokkirokotteen ottamista tämän kammottavan sairauden ehkäisemiseksi. Ja tsemppiä kaikille vastaavaan tilanteeseen joutuneille tai joutuville.

Huih kauheita tarinoita :( :(
Meillä oli tytöllänin1v 3kk pneumakokin aiheuttama sepsis (verenmyrkytys) lunssaa oli aluksi reilun viikon ja kuume nousi yht äkkiä 40:een..vein tk:n jossa epäili vaan lunssaa..sunnuntain ja maanantain vastaisena yönä kuume taas nousi.. mutta tyttö oli silti reippaan oloinen.. noh sitten maanantaina päikkäreiltä herätessään sain todella pahan kuumekouristuksen joka kesti yli 5min. Menimme ambulanssilla lastenpolille...olimme yön siellä..tulehdusarvot olivat 102 ja leukkarit oli 41.. meni melkeik 4 tunita että tyttö tajusi taas tästä päivästä... maanantai iltana aloitettii suonen sisäiset antibiootit ja tiistaina pääsimme kotia vaikka tulehdusarvot olivat nousseet 133..antibioottikuurin sai 6päivää 8ml päivässä... kuume onneksi laski ma-ti yön aikana.. kyllä siinäkin kävi mielessä kaikki mahdollinen :( onneksi olemme nyt kotona ja tyttö on ome itsensä...mutta pelko jäiuudelleen kouristamisesta vaikka estolääkitys saatiinki mukaan... onko kellään ollut samaa? Voikohan tämmönen uusia?
Meillä ei ole pneumakokki rokotetta....enkä ole aatellu sitä enään ottaakkaan...